Ensimmäinen sukupolvi hankkii, toinen perii ja kolmas turmelee. Se lienee monen suomenruotsalaisen suvun tarina.
Minun suvussani traditio on ollut turmella. ”Kaveria ei jätetä” on suomalainen sanonta ja tapa. Omassa suvussani motto on ”lapsille ei jätetä”. Sukuni Runebergit eivät koskaan ole hankkineet mitään eivätkä jättäneet perintöä, vaan käyttävät viimeisenkin lantin huvitteluun. He herkuttelevat, matkustavat ja ovat kulttuuritapahtumien suurkuluttajia. He rakastavat veroja ja juomarahoja, eivätkä tunne sanaa tinkiä tai säästää. Alennusmyynti on kirosana.
Avovaimoni tulee Ylivieskasta. Siellä kulttuuri on toisenlainen.
Odotan innolla sitä aikaa, jolloin eläkeläisenä kunnon Runebergina myyn omaisuuteni ja elän yli varojeni. Sen ajan odottaminen on ollut porkkanani läpi työvuodet. Niin teki isäni, isoisäni ja isoisoisäni.
Mutta salliiko ylivieskalainen perheeni sen? Katoaako tämä ylpeä perinne?
Yritän puolustaa sukuani sillä, että usein olemme jättäneet jotain muuta kuin varallisuutta jälkimaailmalle. Mutta kulttuuriperintö ei ole nykyajan muotisana.
Robert Runeberg
Hankkia = förvärva
Periä = ärva
Turmella = fördärva
Hallinnoida, hallita, hoitaa, johtaa = förvalta
Parantaa, vahvistaa, kasvattaa = förkovra
Lue Robert Runebergin blogi kielisammakoista.
Senjaopettaa 
Suuresti huvittuneena luin ylläolevan. Toivotan kirjoittajalle onnea ja menestystä suvun maineikkaan perintöperinteen läpiviemisessä. Ajattelen myös hänen isoisän isoisän äitiään – puuttuiko tuosta joku isoisä vai oliko liikaa? – joka ei kyllä huvitellut, mutta pilkkahinnalla möi kotinsa irtaimistoneen Suomen valtiolle. Siitä kai se lähti.” Lapsille ei jätetä.”