Tag Archives: yläluokkaisuus

Pakkohurri vai duurikansa?

16 Tam

Torpparinpoika, pakkohurri vai duurikansaMinä olen torpparinpoika. Mutta omituista kyllä, kaikki haluavat tutkia yläluokkaisuuttani. Äidin vanhemmat olivat molemmat torpparinlapsia (torparungar) Kirkkonummelta, isän isä oli kuuromykkä kirjansitoja (bokbindare) ja äiti kansakoulun keittäjä (kokerska). Vanhempani olivat onnekkaita siinä, että saivat korkeamman koulutuksen, papiksi ja sairaanhoitaja-terveydenhoitajaksi. Omat akateemiset opinnot jäivät muuten kesken.

Ei meillä edes ole sitä landea. Torpparit kun eivät omistaneet maataan. Eikä siis myöskään huussia. Onneksi, sillä minä en pidä niistä.

Enkä muuten suostu syömään rapuja (kräftor). Ruokapöydässä kun en halua harrastaa ruumiinavauksia (obduktioner).

Olenko siis duuri- vai mollityyppiä?

Väitetään nimittäin, että hurrit ovat hiukan iloisempia kuin ei-hurrit. Meitä on sanottu duuri-kansaksi, kun taas kielienemmistön sanotaan olevan enemmän molliin taipuvainen. Paitsi että olihan itse Molli-Jori, Georg Malmsten, hurri – niin että mene ja tiedä.

Yhtä ongelmaa minulla ei ole. Pakkoruotsi. Sen sijaan jouduin koulussa lukemaan pakkosuomea (tvångsfinska) – jota pidän erittäin hyödyllisenä.

Ruotsin kielen opiskelu on viime kädessä suomenkielisen enemmistön asia. Jos se poistuu, niin hurreille se takaa hyvän kielitaitoon perustuvan etulyöntiaseman työmarkkinoilla (ett försprång, ja rentav ett privilegium). Suomen kieltä me hurrit rakastamme ja sitä aiomme jatkossakin opiskella – ja myös oppia.

Vasta julkaistu tutkimus osoitti olettamuksen hurrien yläluokkalaisuudesta myytiksi. Varallisuudessa suomenruotsalaiset eivät keskimäärin poikkea suomenkielisistä. Ainakaan jos vertaa rannikkoseuduilla asuvia keskenään. Etelä-Suomen ja Länsi-Suomen rannikoilla on vissiin hiukan korkeampi elintaso kuin esim. Pohjois-Karjalassa tai Kainuussa.

Muuten, me hurrit ollaan kyllä tiukasti suomalaisia (finländare), eikä mitään piiloruotsalaisia (smygsvenskar). Ja siitä tuli mieleen hauska vertailu, jonka on tehnyt Ruotsissa nykyään asuva suomenruotsalainen Mark Levengood: Ruotsin ja Suomen välistä eroa kuvaa se että Maraboun suklaassa on pelkkää sokeria, mutta Fazerin Sinisessä (Fazers Blå) myös ripaus suolaa!

Eläköön tämä ero, ja me Suomen hurritkin haluamme suklaata, jossa on tuo ripaus suolaa!

Björn Månsson

Sanavarastoa:
– Tvångsfinska (pakkosuomi)
– ett försprång (etulyöntiasema)
– torparunge (torpparinlapsi)
– bokbindare (kirjansitoja)
– kokerska (keittäjä)
– obduktion (ruumiinavaus)
– smygsvenskar (piiloruotsalaiset)
– Fazers Blå (Fazerin sininen)

%d bloggers like this: