Tag Archives: koulu

60 000 työpaikkaa

13 Mar

Tein ensimmäisen kerran tuttavuutta ruotsin kielen kanssa Hyvinkäällä ollessani kuusivuotias. Kävin kolmen vuoden ajan kansakoulua ruotsiksi.

Ensimmäiseen puoleen vuoteen en ymmärtänyt juuri mitään. Mutta joulun aikoihin alkoivat sanat asettua kohdalleen. Se oli suuri onnenpotku. Siitä lähtien olen tuntenut oloni kotoisaksi toisella kotimaisella. Minulle on ollut ammatillisesti suuri hyöty kielitaidostani. Se on poistanut monet mutkat matkalta.

Suhteeni ruotsin kieleen on säilynyt vankkana. Kotona saan aamiaisen höysteenä suupaloja kielestä, sillä vaimoni on ottanut tavaksi lukea Senjan opetuksia niille perheenjäsenille, jotka ovat paikalla. Kyllä sieltä aina jotain uutta oppii.

Koska olen toiminut yritysjohtajana oikeastaan koko työurani ajan, on näkökulmani ruotsin kieleen työorientoitunut.

Ruotsilla on maana meille suomalaisille huikean tärkeä merkitys. Suomen vienti Ruotsiin on 5 987 miljoonaa ja tuomme 5 220 miljoonan euron edestä.

Tullihallituksen tilastojen mukaan Ruotsi nousi viime vuonna 11,4 prosentin osuudella tärkeimmäksi vientimaaksemme, jättäen taakseen Saksan ja Venäjän. Kymmenen viime vuoden ajan on Ruotsin merkitys kauppakumppanina kasvanut jatkuvasti.

Ruotsissa toimii 700 yritystä, joilla on suomalaisomistus ja ne työllistävät yli 60 000 henkeä. Yhteys on vankka. Toissavuonna suomalaiset yritykset ostivat 23 ruotsalaisyritystä. Ajatelkaa vaikka brändi-ikoneita, kuten Storaenso, Teliasonera ja Tieto. Jokaisella niihin töihin hakeutuvalla on hyödyksi osata ruotsia. Itse olen huomannut, että ihmisiin kaikilla organisaatiotasoilla saa laadullisesti aivan erilaisen kontaktin kun puhuu heidän kieltään, Ruotsissa ruotsia.

Mikäli olen itse yritysjohtajana saanut valita kahden täysin yhtä vahvan työnhakijan välillä, joista toinen ei osaa lainkaan ruotsia ja toisella on vahva kielitaito. Olen valinnut sen, joka osaa ruotsia.

Juha Rantanen

Kirjoittaja on toiminut Borealis-yhtiön, Ahlstromin ja Outokummun toimitusjohtajana.

Ensimmäisen sukupolven suomenruotsalainen?

18 syys

Mä käyn ruotsinkielistä kouluu Espoossa. Tuntuu tavalliselta käydä ruotsinkielistä kouluu. Mun bestis on Soffi, sen äiti puhuu suomee, sit sen isä puhuu ruotsii. Mun toisen bestiksen, Ronjan, molemmat vanhemmat puhuu ruotsii.

Mä käyn ruotsinkielistä kouluu Espoossa. Tuntuu tavalliselta käydä ruotsinkielistä kouluu. Ronja ja Soffi ovat tavallisia.

Suomenkielisten mielest mä oon suomenruotsalainen, mut kaikkien ruotsinkielisten mielest mä en oo. Mut on rekisteröity ruotsinkieliseksi kun mä menin ruotsinkieliseen esikouluun. Äiti sano, että niin täytyy tehdä, et mä saisin varmasti jatkaa ruotsinkielisessä koulussa.

Nykyään musta tuntuu, että mä oon suomenruotsalainen, mut äiti sano, etten mä oo. Mun mielestä mä kyl olen ihan yhtä paljo suomenruotsalainen ku mun kaveritkin. Me ollaan ihan tavallisii ja kannatetaan Suomee jääkiekossa. Ei me olla ruotsalaisii, me vaan puhutaan ruotsii Suomessa.

Äiti sano, et jos mä haluun olla suomenruotsalainen, niin mä saan sen puolesta olla, siinä ei oo kuulemma mitään pahaa.

Jos mä saan lapsii, niin ne menee ruotsinkieliseen kouluun. Jos niiden isä on suomenkielinen, niin mä puhun niille ruotsii, jos niiden isä on ruotsinkielinen, niin mä puhun niille suomee. Suomessa vaan pitää osata molempii.

Iia Reiju (11v)

Koulu alkoi komerossa

13 Elo

Aloitin koulun 1.9.1960. Se oli valtava järkytys. Kun olin ollut koulussa pari viikkoa, päätin että nyt se riitti. Menin aamulla komeroon piiloon ja odotin. Kun koti oli typötyhjä, kömmin sieltä pois. Tätä jatkui pari viikkoa ja ajattelin, että näinhän tämä hoituu.

Mutta niin siinä kävi, että luokkatoverini tulivat opettajan pyynnöstä kysymään, että olinko kovinkin vakavasti sairas, kun minua ei oltu nähty pitkään aikaan…

ÄR MONICA ALLVARLIGT SJUK?

Siihen loppui vapaus. Menin seuraavana päivänä kouluun ja kävin siellä siitä lähtien kiltisti. Nykyään moisen tempauksen takia olisi varmaan päässyt terapiaan.

Pikkusiskoni oli syntynyt kesällä ja äiti meni syksyllä töihin kodin ulkopuolelle. Molemmat asiat järkyttivät pientä elämääni kovasti. En ollut ilahtunut kummastakaan. Pikkusiskosta tuli kyllä sitten myöhemmin paras ystäväni.

Suomenruotsalainen kansakoulu Käpylässä oli kävelymatkan päästä kotoani. Koulu oli pieni, siellä oli neljä luokkaa ja parikymmentä oppilasta kullakin luokalla. Koulu oli nykyaikaisesti rakennettu pienen ihmisen mittojen mukaan. Luokat olivat pieniä ja viihtyisiä, mutta koulun henki olikin sitten kaikkea muuta kuin aikaansa edellä.

Kaikki opettajat olivat ”neitejä” FRÖKEN. Yksikään heistä ei ollut naimisissa. Jotkut olivat kovin ankaria ja kuri kovaa, kuten sen ajan koulunkäyntiin kuului. Inhosin koulua ja lähestulkoon kaikkea mitä siellä opetettiin.

Kouluruoka -60 luvulla oli kammottavaa. Puuroja, vellejä sekä laihaa keittoa, jossa saattoi lilliä yksittäinen lihapala. Maitoa ja näkkileipää. Mutta koska ruokaa oli kaikin puolin niukasti siihen aikaan, kouluruokaa syötiin nurisematta, ja oltiin tyytyväisiä. Vaikka harva siitä piti.

GRÖT, VÄLLING OCH MAGER SOPPA MED NÅGON ENSTAKA KÖTTBIT I.

Käsityöt olivat erityisen kammottava aine. Piti kutoa lapasia, ja sukkia. En olisi niitä saanut koskaan valmiiksi, ellei äiti olisi kutonut niitä loppuun.

Koulu ei siihen maailman aikaan totisesti ollut mikään innostava laitos. Jos et osannut, sait ehdot. Ne piti suorittaa kesän jälkeen. Mikäli ei pärjännyt, jäi armotta luokalle, vaikka kaksikin kertaa. Tukiopetus-sanaa ei siihen maailman aikaan edes tunnettu.

Joulu- ja kevätjuhlat olivat aina kohokohtia lukukaudessa, koska äiti ompeli aina molempiin juhliin uuden mekon, josta olin ylpeä ja onnellinen.

Opetusmetodeissa ei siihen aikaan ollut suuria eroja, oli sitten suomen- tai ruotsinkielinen koulu. Ainoa ero oli koko. Suomenkieliset luokat olivat paljon suurempia kuin suomenruotsalaisten. Olin vilpittömästi kateellinen siitä, että suomenkieliset lapset saivat käydä koulua myös ”iltavuorossa”. Niin minäkin olisin halunnut tehdä. Olin jo siihen aikaan aamu-uninen.

Alku oli hankalaa mutta Vallilan kansa- ja kansalaiskoulussa odotti lottovoitto. Maailman ihanin opettaja. Lempeällä tavalla auktoritäärinen. Innostava, kannustava ja ohjaava. Eikä hän koskaan moittinut. Arvosanat nousivat tähden lailla ja kävin kunnialla kouluni loppuun. Sellaisen opettajan toivon kaikille tänä syksynä koulunsa aloittaville!

JAG HOPPAS, ATT ALLA SOM BÖRJAR I SKOLAN I HÖST, FÅR EN INSPIRERANDE, UPPMUNTRANDE OCH SNÄLL LÄRARE!

Monica Mether

%d bloggers like this: