Kun siilistä tuli hylje

Kun siilistä tuli hylje

Ihailin pihalla kissani kanssa siiliä (igelkott), joka jahtasi sammakkoa. Kerroin äidilleni nähneeni pihallani ”en säl” (hylje)! Hän hieman ihmetteli mistä sellainen oli ilmestynyt ja yritti väittää vastaan, joskin pian luovutti – tyttärensä tuntien. Myöhemmin saimme asiasta makeat naurut.

Kielelliset hassuttelut ja kielikömmähdykset (språkgroda) ovat aina viehättäneet minua. Niiden tausta on useimmiten itselleni yhtä hämärä kuin syysilta, mutta jos niihin liittyy ”moka”, sitä parempi. Joskus tarinoissa piilee hieman säädytön sivumerkitys, mikä mielestäni entisestään lisää hauskuutta.

Jos omalle kohdalle sattuu freudilainen lipsahdus, kyllä siitä aina huumorilla selviää. Itseään ei pidä ottaa liian vakavasti.

Sukuni ja tuttavapiirini tarjoaa paljon näitä hauskuuksia, kielitaito kun on meillä ollut käytännön kautta opittua. Äitini puhui sujuvasti ”clownbuss’ista” kun hän tarkoitti saksankielistä Kleinbus’sia. Tästä tuli pysyvä sanonta perheessä. (clown = narri).

Opiskelutoverini isä kertoi seurassa kuin seurassa olevansa ”toisesta kullista” – ruotsiksi ”från den andra kullen” (kull= pesue, poikue), koska oli huomannut tämän herättävän hilpeyttä.

Kesänaapurini kutsui vaimonsa pyykkinarulla lepattavia pikkuhousuja nimellä ”storsegel”, minkä jälkeen vaimon näkeminen kylällä nosti pitkään hymyn vastaantulijoiden kasvoille. (Storsegel = isopurje.)

Eräs isäntä selitti suomenkielisille vierailleen, että vaimon sukulaiset joutuivat aikoinaan jättäämään suvun kartanon Laatikon rannalle kun lähtivät evakkoon. Niinpä …

Maalaistalon emäntä oli mennyt pankkiin poikansa kanssa ja ilmoittanut haluavansa ”sukupuolen vaihdoksen” – lipsahdus joka helposti tulee ruotsinkieliseltä. Poika oli korjannut asian ja lohduttanut onnetonta pankinjohtajaa, että pelkkä sukupolven vaihdos voisi riittää tässä vaiheessa.

Ystävättäreni yritti epätoivoisesti avata viinipulloa ja kääntyi viimein englantilaisen poikaystävänsä puoleen pyytäen että voisiko hän, please, screw this bottle! Poika punastui sievästi.

Pitkään Englannissa asuva siskoni kertoi iloisesti kuinka hänellä oli tapana ”stå i fönstret och vejva till min man” – englanninkielen wave-sana muuntui merkitykseen ”vinkka”, eli vilkuttaa.

Eräs urheiluselostaja jonka piti sanoa ”lägga mera kött på benen” (lisätä lihaa luitten päälle) sanoi vahingossa ”lägga mera kött mellan benen” (lisää lihaa kinttujen väliin), niin että hupsista vain. (Ben = luu, sääri, jalka.)

Tähän lopuksi voisin siteerata Norjan entistä pääministeriä Bondevikiä, joka kiitti Brasiliassa jumalanpalveluksen jälkeen sanoin: Thank you for the mess! Kiitos sekamelskasta.

Jatketaan harmitonta sekoilua!

Tanja Strömsten

Eläinten kieli

Eläinten kieli

Kohta 60 vuotta on Pohjola NORDEN ollut passivapaa PASSFRI – ihmisille.

Kun Matti ja Maija tai MATS och MAJA lähtevät Suomesta Ruotsiin. Henkkarit sekä hammasharja matkaan mukaan ja voi muuttaa vaikka maasta toiseen.

Mutta hei, jotain unohtui, entäs Musti? Ilman omaa passia, se ei laita Ruotsin maan kamaralle tassua.

Jos Mustille hankittaan passi, pitääkö sen tulla Ruotsin kansalaiseksi MEDBORGARE, jos se aikoo asettua sinne asumaan?

Miten suomalainen koira oppii haukkumaan ruotsiksi? HAU HAU sijaan pitää Ruotsin puolella osata sanoa VOV VOV! Mikä kiperänkäpäläinen tilanne!

Sanavarastoaan joutuvat kasvattamaan myös muut eläimet.

Kissa sanoo suomeksi miau, mau, nau, kurnau ja ruotsiksi MJAU MJAO.

Hevonen hirnuu suomeksi ii-ha-haa, ruotsiksi se toteaa lyhyesti GNÄGG.

Suomalainen kukko sanoo kiekuu ja ruotsalainen KUCKELIKU.

Suomessa lammas tokaisee mää, ruotsiksi se on BÄ.

Mutta suomalaisella ankalla on eniten opeteltavaa. Suomeksi se sanoo kvaak ja ruotsiksi KVACK KVACK, KO ACK ACK ACK, RAB-IT RAB-IT.

Elina Rydman

Sanastoa

HUSDJURSPASS – lemmikkieläinpassi

PASSFRIHET – passivapaa

MEDBORGARE – kansalainen

DE NORDISKA LÄNDERNA – Pohjoismaat

Gumilandetin gumit

Gumilandetin gumit

Gumilandetin rannalla gumin uima-asuTiedätkö missä on PAMPAS tai keitä ovat PAMPES? Kuka onkaan HUKARE? Mikä on maa nimeltä GUMILANDET, jonka asukkaat tunnetaan nimellä GUMI?

Suomenruotsalaisten kotimaa on Suomi. Mutta erityisesti se on ”Svenskfinland”, jolle ei taida löytyä suomen kielestä vastinetta. Olkoon se siis sama suomeksi. Svenskfinland tarkoittaa ruotsinkielisten perinteisiä asuinalueita Kokkolasta Pyhtäälle (Svenskbygderna från Karleby till Pyttis). Ja laajemmin ottaen kaikkea suomenruotsalaista kulttuuria.

Pääkaupunkiseudun (huvudstadsregionen) lisäksi Svenskfinland jakautuu viiteen suurelta osin ruotsinkieliseen alueeseen: Österbotten, Åboland, Västnyland, Östnyland, joiden lisäksi tietysti Åland eli Ahvenanmaa, jolla on erityisasema ”särställning”. Eri alueiden asukkaat ovat sitten österbottning, åbolänning, västnylänning, östnylänning, ålänning, helsingforsbo tai åbobo.

Svenskfinlandissa vallitsee yleisesti ottaen harmonia, mutta pinnan alla kytevät perinteikkäät ristiriidat maakuntien välillä. Etenkin Österbottenin ja etelän suomenruotsalaisten välillä.

Pampasin pampesit

Österbottenia kutsutaan litteän maatalousmaiseman vuoksi nimellä ”Pampas”, joten asukkaat ovat vastaavasti ”pampes”. He ovat ylpeitä ruotsinkielisiä, jotka kutsuvat eteläistä Svenskfinlandia nimellä ”Gumilandet” (Kumimaa). Heidän mielestään etelän ”gumi” ja etenkin pääkaupunkilaiset eli ”hesaborna”, ovat ”hukare” (kyykkyyn menijöitä).

Pääkaupungin kyykkyyn menijät yleensä vaihtavat heti suomen kieleen, kun porukassa on mukana yksikin suomenkielinen. Heitä kuitenkin ilahduttaa suunnattomasti, kun suomenkielinen tokaisee ”inte behöver ni byta språk för min skull” (minun takiani ei tarvitse vaihtaa kieltä). Tämä lieneekin tehokkaimpia tapoja hurmata tai vaikkapa iskeä ruotsinkielinen.

Muinaisgermaaninen viikinkiruotsi

Eri maakunnilla ja paikkakunnilla on omat murteensa, josta suomenruotsalainen voi yleensä päätellä, mistä toinen on kotoisin.

Österbottenin Närpiön eli Närpesin kieli närpesiska tunnetaan murteista mahdottomimpana. Se onkin kielitieteellinen helmi, arvokas muinaisgermaaninen jäänne.

Kun närpiöläisittäin kysyy ”kvadan jereth?”, Skotlannissa voidaan yhteisen viikinkihistorian johdosta edelleen ymmärtää, että se tarkoittaa ”mistä olet kotoisin”. Muut suomenruotsalaiset eivät tiedä mistä on kyse.

Yleiskielenä Svenskfinlandissa puhutaan ”högsvenskaa”, jonka pääkaupunkilaiset kuvittelevat saaneensa jo äidinmaidossa. Kuitenkin juuri pääkaupungissa slangi ja suomen kielen sanat tekevät puhekielestä suloista sekamelskaa.

Stadin slangi käyttää samoja sanoja molemmilla kielillä. Suomeksi ja samma på svenska, äidinkielestä riippumatta. Slangi kun kehittyi aikana, jolloin suomenkieliset muuttoliikkeen seurauksena törmäsivät ruotsinkieliseen – ja osittain venäjänkieliseenkin – Helsinkiin.

Tom opettaa sinulle murteita

Jag är från Ekenäs och talar västnyländska = Olen Tammisaaresta ja puhun Länsi-Uudenmaan murretta = Ja e (himma) från Eknäs å talar (kort/lyhyt a) int någo högsvenska (västnyländska).

Jag hajade till när killen dök upp naken ur buskarna och talade om någon som stulit hans kläder medan han var och simmade = Pelästyin kun pusikosta ilmestynyt alaston kaveri valitti jonkun varastaneen hänen vaatteensa kun hän oli uimassa =  Vitsi va ja knyckt mi när kundn kom tjoppande ut från bracklen helt nakin å börja gapa om nån som stuli hanses kläder när han va å sima (västnyländska).

Han bor i Helsingfors och talar slang = Hän (mies) asuu Helsingissä ja puhuu slangia = Kunden budjar i stadin o bamlar slang (stadi/hesa slang).

Jag åker hem och sova så jag orkar jobba = Lähden kotiin nukkumaan jotta jaksan tehdä töitä = Ja far hima o koisa så ja orkar doona (stadi/hesa slang).

Är jag svensk eller finne? Jag har luckor i minne(t), kommer inte ihåg. = Olenko ruotsalainen vai suomalainen? Minulla on muistikatkoksia, en muista.

Lucka = Luukku / Reikä (pluralform/monikko: Luckor), Minne = Muisti.

Jag är inte rikssvensk, jag är finländare = En ole riikinruotsalainen, olen Suomesta kotoisin (”suomenmaalainen”).

Tack vare Senjas charmrörelse behöver ingen finlandssvensk mera huka! Inte sant? = Kiitos Senjan hurmausliikkeen kenenkään suomenruotsalaisen ei tarvitse enää mennä kyykkyyn! Eihän?

Tom Kullberg

Ps. Kysytte kuitenkin, mistä Gumilandet tulee. Kyseisen lempihaukkumanimen juuret vievät Dragsvikiin, missä eri alueiden suomenruotsalaiset kohtaavat asepalveluksen aikana (under militärtjänstgöringen). Gumi-käsitteen väitetään juontuvan siitä, kun lakeuden miehet vitsailevat eteläisten veljiensä miehisyydestä.

Missä hurri luuraa?

Missä hurri luuraa?

Jos riikinruotsalainen (rikssvensk) haluaa tietää, miltä suomenruotsalainen (finlandssvensk) näyttää, hän googlaa Ruotsin Googlessa sanan ”finlandssvensk” ja valitsee kuvahaun.

Ensimmäisiä kuvia on reittiopas Höblän (Husis, Hufvudstadsbladet) pääkonttorista Svenskanin (Svenskis, Svenska teatern) kautta Stockan (Stockis, Stockmann) tavarataloon. Näiden kolmen instituution välistä aluetta voi siis kutsua Helsingin (Hesa, Helsingfors) hurrikolmioksi.

Google näyttää kuvat ruotsalaisen Sydsvenskan-lehden pääkirjoitustoimittajasta (ledarskribent) Heidi Avellanista, suomenruotsalaisesta näyttelijästä (skådespelare) Paul Olinista ja entisestä TV-Nytt:in uutisankkurista (nyhetsankare) Monica Wellingistä.

Google löytää myös suomenruotsalaiset julkkikset (kändisar) kuten Mark Levengoodin, Merete Mazzarellan ja Roger Broon.

Miten nämä henkilöt liittyvät Helsingin hurrikolmioon?

Yksinkertaista. He ovat kaikki työskennelleet joko Höblässä tai Svenskanissa. Tai he ovat lukeneet juttuja toisistaan Höblästä tahi käyneet katsomassa toisiaan Svenskanissa. Tai ainakin he ovat takuuvarmasti käyneet Stockalla ostoksilla.

Olemmeko siis Helsingin suomenruotsalaisen kulttuurin kehdossa? Mahdollisesti. Joka tapauksessa jos haluaa tietää mistä ja miten hurri puhuu, niin kannattaa liikkua hurrikolmion alueella ja kuunnella salaa (tjuvlyssna) ohikulkijoiden keskustelua. Parempaa tapaa tutustua hurrisfääriin (hurrisfär) tuskin löytyy.

Ulkomailla asuvana pyörin aina hurritriangelissa, kun käyn Helsingissä. Ja päästäkseni selville siitä, mitä hurrikulttuurin (hurrikulturen) saralla tapahtuu, niin tietenkin myös minä harrastan salakuuntelua. Mutta minunpa ei tarvitse tulostaa (printa ut) karttaa löytääkseni Höblästä Svenskanin kautta Stockalle!

Kokeile googlata sanalla ”finlandssvensk”, laita hakukenttään ”hurri” tai ”suomenruotsalainen”. Katso mihin päädyt – ja kenen kanssa.

Ann-Nina Finne


Ankkalammikon vedet, rannat ja reunat

Ankkalammikon vedet, rannat ja reunat

Ankkalammikko rannalta katsoenAnkkalammikko täällä ja tuolla puolen.
Samanlainen erilaisuus vai erilainen samanlaisuus?

Suomenruotsalaiseksi olen sikäli harvinainen tapaus, että satuin syntymään Oulussa. Vietin Oulussa myös suurimman osan lapsuudestani. Sieltä matka kulki vähitellen Vaasan, Pohjois-Ruotsin ja Etelä-Ruotsin kautta Helsinkiin.

Minulla on siis ollut ilo tutkailla suomenruotsalaisuutta hiukan eri näkökulmista.

Oulussa suomenruotsalaiset olivat harvinaisuus, harvinaisen täydellistä suomea puhuvia ruotsinkielisiä. Ruotsissa asuessani törmäsin taas monasti siihen, että suomenruotsalaisia pidettiin harvinaisen hyvää ruotsia puhuvina suomalaisina. Meillä suomenruotsalaisilla on hyvin erilaisia taustoja. Silti meillä on paljon yhteistä.

Harvinaisen hyvää suomea puhuva ruotsinkielinen

Elämä kielisaarekkeessa (språkö) on hiukan erilaista verrattuna esimerkiksi Helsinkiin tai Tammisaareen. Oulun suomenruotsalaisen kielisaarekkeen keskiössä on koulu. Pieni, puinen, hiukan rapistunut rakennus keskellä kaupunkia. Koulun nimi, Svenska Privatskolan, viittaa yksityiskouluun, mutta se on nykyään aivan tavallinen koulu.

Ennen vanhaan (förr i tiden) tosin suomenruotsalaiset perheet lähettivät mustat lampaansa (svarta får) Oulun sisäoppilaitokseen ja maksoivat siitä, että kauhukakarat pysyivät poissa silmistä. Mutta se on toinen tarina.

Siihen aikaan, kun asuin Oulussa, koulu oli lähes kaksikielinen. Luokassa puhuimme ruotsia, välitunneilla suomea. Tämä johtui paitsi suomenkielisestä ympäristöstä, myös siitä, että oppilaissa oli myös paljon täysin suomenkielisiä lapsia. Heidän vanhempansa halusivat lapsensa oppivan kaksi kieltä. Samalla me suomenruotsalaiset opimme suomen kielen. Varsinainen kielikylpy, ennenkuin niistä tuli muotia. Ainakin Oulun kielisaareketta leimasi lämmin, kotoisa tunnelma ja kaikki tunsivat toisensa.

Oulun lisäksi vastaavia saarekkeita löytyy Lahdesta ja Nurmijärveltä ja elokuussa aloittaa Svenskbacka Skolan Keravalla. Tampereella asustaa noin tuhat suomenruotsalaista, Oulussa korkeintaan pari sataa.

Harvinaisen hyvää ruotsia puhuva suomalainen

Vaasassa asuessani kaksikielisyys näkyi taas enemmän katukuvassa ja arjessa. Pienenä hämmästelin myös rannikkoalueelta kotoisin olleita, jotka eivät osanneet sanaakaan suomea. Ruotsissa taas sain itse tottua selittämään, että vaikka olen suomalainen, äidinkieleni (modersmål) on aina ollut ruotsi. Välillä kyllästymiseen (tills man fått nog) asti.

Ankkalammikko yhdistää meitä kaikkia

Oli miten oli, meillä erilaisilla suomenruotsalaisilla on silti paljon yhteistä. Ankkalammikko (Ankdammen) ei nimittäin ole mikään myytti (myt). Siksi suomenruotsalaisten on syytä pitää kieli (tungan) keskellä suuta (munnen). Kun kaksi toisilleen ventovierasta suomenruotsalaista tapaavat, voin melkein sataprosenttisella varmuudella vakuuttaa, että he ovat joko sukua toisilleen, vaihtoehtoisesti heidän sukulaisensa ovat naimisissa keskenään tai sitten heillä on yhteisiä, läheisiä tuttuja. Väite (påstående) perustuu empiiriseen tutkimukseen (forskning) lähes 20 vuoden ajalta.

Geeniperimäämme ajatellen tämä on tietysti hiukan huolestuttavaa, mutta lohduttaudun sillä, että kaksikielisyys kuulemma suojaa Alzheimerin taudilta. Torontolaistutkijoiden mukaan vaikutus korreloi sen kanssa, kuinka aktiivisesti käytät kahta tai useampaa kieltä. Puhukaamme siis ruotsia. Ja suomea. Ja välillä hiukan både och (sekä että). Kuten kielisaarekkeissa on tapana.

Hanna von Wendt

Ordlista – Sanastoa

Ankdamm,-en, -ar: ankkalammikko

Forskning,-en, -ar: tutkimus

Få nog: Kyllästyä, saada tarpeekseen

Förr i tiden, förr i världen: ennen vanhaan

Modersmål, -et, -: äidinkieli

Mun,-nen,-nar: suu

Myt,-en, -er: myytti

Tammerfors: Tampere

Språk, -et, -: kieli

Språkö, -n, -ar: kielisaareke

Svarta får, -et, en: musta lammas

Tunga, -n, -or: kieli

Tvåspråkig: kaksikielinen

Uleåborg: Oulu

Påstående, -t, -nden: väite

Pakkohurri vai duurikansa?

Pakkohurri vai duurikansa?

Torpparinpoika, pakkohurri vai duurikansaMinä olen torpparinpoika. Mutta omituista kyllä, kaikki haluavat tutkia yläluokkaisuuttani. Äidin vanhemmat olivat molemmat torpparinlapsia (torparungar) Kirkkonummelta, isän isä oli kuuromykkä kirjansitoja (bokbindare) ja äiti kansakoulun keittäjä (kokerska). Vanhempani olivat onnekkaita siinä, että saivat korkeamman koulutuksen, papiksi ja sairaanhoitaja-terveydenhoitajaksi. Omat akateemiset opinnot jäivät muuten kesken.

Ei meillä edes ole sitä landea. Torpparit kun eivät omistaneet maataan. Eikä siis myöskään huussia. Onneksi, sillä minä en pidä niistä.

Enkä muuten suostu syömään rapuja (kräftor). Ruokapöydässä kun en halua harrastaa ruumiinavauksia (obduktioner).

Olenko siis duuri- vai mollityyppiä?

Väitetään nimittäin, että hurrit ovat hiukan iloisempia kuin ei-hurrit. Meitä on sanottu duuri-kansaksi, kun taas kielienemmistön sanotaan olevan enemmän molliin taipuvainen. Paitsi että olihan itse Molli-Jori, Georg Malmsten, hurri – niin että mene ja tiedä.

Yhtä ongelmaa minulla ei ole. Pakkoruotsi. Sen sijaan jouduin koulussa lukemaan pakkosuomea (tvångsfinska) – jota pidän erittäin hyödyllisenä.

Ruotsin kielen opiskelu on viime kädessä suomenkielisen enemmistön asia. Jos se poistuu, niin hurreille se takaa hyvän kielitaitoon perustuvan etulyöntiaseman työmarkkinoilla (ett försprång, ja rentav ett privilegium). Suomen kieltä me hurrit rakastamme ja sitä aiomme jatkossakin opiskella – ja myös oppia.

Vasta julkaistu tutkimus osoitti olettamuksen hurrien yläluokkalaisuudesta myytiksi. Varallisuudessa suomenruotsalaiset eivät keskimäärin poikkea suomenkielisistä. Ainakaan jos vertaa rannikkoseuduilla asuvia keskenään. Etelä-Suomen ja Länsi-Suomen rannikoilla on vissiin hiukan korkeampi elintaso kuin esim. Pohjois-Karjalassa tai Kainuussa.

Muuten, me hurrit ollaan kyllä tiukasti suomalaisia (finländare), eikä mitään piiloruotsalaisia (smygsvenskar). Ja siitä tuli mieleen hauska vertailu, jonka on tehnyt Ruotsissa nykyään asuva suomenruotsalainen Mark Levengood: Ruotsin ja Suomen välistä eroa kuvaa se että Maraboun suklaassa on pelkkää sokeria, mutta Fazerin Sinisessä (Fazers Blå) myös ripaus suolaa!

Eläköön tämä ero, ja me Suomen hurritkin haluamme suklaata, jossa on tuo ripaus suolaa!

Björn Månsson

Sanavarastoa:
– Tvångsfinska (pakkosuomi)
– ett försprång (etulyöntiasema)
– torparunge (torpparinlapsi)
– bokbindare (kirjansitoja)
– kokerska (keittäjä)
– obduktion (ruumiinavaus)
– smygsvenskar (piiloruotsalaiset)
– Fazers Blå (Fazerin sininen)