Avainsana: rakkaus

Maailma järkkyy

Maailma järkkyy

julkaissut senjaopettaa
Kuva: Asko Raitanen

Katse BLICK. Tulva ÖVERSVÄMNING. Kosketus BERÖRING. Maanjäristys JORDBÄVNING. Suudelma KYSS. Hirmumyrsky ORKAN. Yhdessä TILLSAMMANS. Tuho FÖRSTÖRELSE. Rakkaus KÄRLEK. Maailma järkkyy SKÄLVER. Kaikki muuttuu FÖRÄNDRAS. Onni LYCKA.

Kaisa Se oli menoa ensi silmäyksellä VID FÖRSTA ÖGONKASTET.
Jaana Joka kerta kuolee pienesti VARJE GÅNG DÖR MAN LITE.
Mia Ilman tunteita UTAN KÄNSLOR, ei elämää INGET LIV.
Heli Rakastuin häneen JAG BLEV KÄR I HONOM perjantaina kolmastoista
päivä FREDAGEN DEN TRETTONDE.
Uffe Kuivaa TORRT kesällä, tulvia ÖVERSVÄMNINGAR syksyllä. Ilmasto
muuttuu KLIMATET FÖRÄNDRAS.
Sisko Rakkaus on kaaosta ja harmoniaa KÄRLEK ÄR BÅDE KAOS OCH HARMONI.
Sari Tai sitten vuoristorata BERG- OCH DALBANA.

FRÖKEN SENJA OPETTAA RUOTSIA
Sarja opettaa vapaaehtoista ruotsia. Senjan koulun kanslistit kommentoivat. Opiskelu jatkuu osoitteessa www.facebook.com/senjaopettaa.

Ostetaan romua – antikviteter säljes!

Ostetaan romua – antikviteter säljes!

julkaissut senjaopettaa

(Todellinen ja sangen listig kyltti i Gamla Porwoo)

Puoli (HALVAN) sukuani on ruåtsalaisia ja puolet (ANDRA HALVAN = komparatiivi, se halvempi kansanosa) suomalaisia.

Ollessamme siskoni kanssa aika natiaisia, seurasimme vanhempiemme sekä sukulaisvieraiden kanssakäyntiä. Opimme että kun vieraat tulivat kylään, ruåttalaiset asettuivat omalle puolelleen seurusteluryhmää, ja finskatalande folk omalleen. Sitten keskustelu alkoi, siis siten kuin sen oli tapana. Toinen puoli sukua kysyi ja vastasi ruåtsiksi, ja toinen puoli kysyi ja vastasi aina suomeksi (PÅ FINSKA) – ja päinvatsoin.

Siskon kanssa ensin hieman ihmettelimme moista, mutta kun se aina toistui, opimme.

Ihanan väärinkäsityksen tehoa lisäsi käyntimme lähibutikenissa ostamassa mamman kanssa safkaa Töölöntorin silloisella legendaarisella Nybergillä. Jos siellä koetti puhua suomeksi, vastattiin tietty ruåtsiksi. Sitä sitten siskon kanssa kummastelimme, että jos sanoimme jotain ruåtsiksi, expediitti ei vastannutkaan suomeksi.

Itse olen olemassa hauskan sattumuksen johdosta, joka sekin viittaa kaksikielisyyteen, jota kantaa arviolta noin 49 % kansamme väestöstä (mikä liekään tarkka jakauma tätä nykyä, kysykää väestöliitosta!).

Äidinäitini (MURMEN) tapasi äitini isän (FARMEN) kauas taaksepäin vuosisadan alussa, kun hän nuorena umpisuomenkielisenä harjoittelijana oli ensimmäistä päivää ruotsinkielisen mofani metsäintendentinkonttorissa töissä. Kun mofani, piirimetsänhoitaja lähti chaufföörinsä kanssa tiluskierrokselle, sai Murmen ensimmäisen suuren tehtävänsä. Ovikello oli rikki ja oveen tuli kirjoittaa ”KNACKA PÅ DÖRREN”. Äidinäitini skrivasi että KACKA PÅ DÖRREN, suurilla kirjaimilla! Kun hän lähti päivän päätyttyä kotiinsa, piirimetsänhoitaja oli vielä kierroksellaan.

Mutta tuosta kyltistä, mofani sen nähtyään, puhkesi heidän rakkaus (puhekieltä, kuuluisi olla genetiivi ja possessiivisuffiksin kanssa), siis rakkaudenpossessivisuffiksi.

Ja siksi (”därför”, Afrikaksi taas Darfur) mä olen tässä.

Måste han Skriva såDan SmörJa
Att hela Släkten skall SörJa?

Kari K. Kuosma,
(Japanissa useimmiten Kusoma)

Sutskun kundi rakastuu suomenruotsalaiseen (ja toisinpäin)

Sutskun kundi rakastuu suomenruotsalaiseen (ja toisinpäin)

julkaissut senjaopettaa

Tämä on rakkaustarina (kärlekshistoria). Stadilainen kohtasi toisen stadilaisen (helsingforsare), mitä kummaa siinä on! (Inget konstigt!)

Noh, ensinnäkin, kyseinen sutskulainen (Suutarilasta, Skomakarbölestä kotoisin oleva) mies syntyi vuonna 1977. Itse olin silloin seitsemännellä luokalla.

Kun sutskulainen polkee ympäriinsä vanhoilla tuunatuilla zygillä (fillare, cykel) ja dikkaa (gillar) sekä ottaa chillisti. Minä ajan autoa ja liika rentous käy hermoilleni.

Sutsku ja stadi kohtasivat muutama vuosi sitten ja rakastuivat. Tässä sitä ollaan ja sovitellaan yhteen maailmojamme. Sutsku kun ei ollut koskaan tuntenut ketään suomenruotsalaista.

Nyt tuntee, aika monta! Minä puolestani olen seikkaillut ihan uusien asioiden parissa, kiitos sutskulaisen.

Ei se aina ihan helppoa ole se meidän juttu. Ei hurriuden eikä ikäeron takia. Vaan koska olemme niin erilaisia. Ja kuitenkin niin samanlaisia. Tarvitaan uteliaisuutta (nyfikenhet), seikkailunhalua (äventyrslust), empatiaa (empati) ja tahtoa (vilja) oppia uutta, ja tietenkin rakkautta (kärlek). Kivasti on mennyt.

Kärsivällisyyttä ei pidä unohtaa (tålamod). Ei sitä noin vaan tulla perheeseen, jossa kolme lasta opettelee aikuiseksi tuloa.

Helppoa kuin heinänteko

Ensimmäinen yhteinen kesä on erityisesti jäänyt mieleen. Lähdettiin auto- ja pyöräreissulle määränpäänä Ahvenanmaa. Matkalla sinne pistäydyttiin ruotsinkielisillä paikkakunnilla tapaamassa ystäviäni.

Ensimmäisenä päivänä jouduttiin, tai päästiin, mukaan heinätalkoisiin (höbärgning). Sutskulainen oli ainoa suomenkielinen koko porukassa. Töiden jälkeen illan hämärtyessä sujui jo muutama snapsilaulu ihan mukavasti (muistaakseni niitä laulettiin jotain 20 kpl). Kyllä me suomenruotsalaiset kuulemma saunoakin (bada bastu) osaamme.

Aamulla jatkettiin sukulaisiani tapaamaan, på svenska. Korppoosta pyörät lautalle ja Oolantiin. Sutskulainen oppi nopeasti että aina voi sanoa vaikka ”hejsan!” ja ”vi ses!”, se murtaa jään.

Sutskulainen on hienosti sopeutunut hurrisuomeen, vaikka koulussa vihasikin ruotsia. Aamuvirkkuna hän noutaa Husarin (Höblä, Husis) keitettyään mammalle aamukahvit (kaffe på sängen).

Arkea on kanavapaikka FST5, jonka ohjelmistosta katsotaan dokumentit.  Suomenkielellä tekstitettynä. Kyllä Nolottaa (Pinsamt) on kestosuosikki. Klovn-elokuvankin kävimme juuri katsomassa. Parhaillaan vietämme omaa Hurrikesää.

Mitä olemme oppineet? Tietenkin sen vanhan tutun asian että rakkaus voittaa. Ja ehkä myös sen, että opettele sanomaan ainakin ”Hejsan!” ja ” Vi ses!”. Se toimii aina.

Patricia Tiihonen