Sutskun kundi rakastuu suomenruotsalaiseen (ja toisinpäin)

30 Hei

Tämä on rakkaustarina (kärlekshistoria). Stadilainen kohtasi toisen stadilaisen (helsingforsare), mitä kummaa siinä on! (Inget konstigt!)

Noh, ensinnäkin, kyseinen sutskulainen (Suutarilasta, Skomakarbölestä kotoisin oleva) mies syntyi vuonna 1977. Itse olin silloin seitsemännellä luokalla.

Kun sutskulainen polkee ympäriinsä vanhoilla tuunatuilla zygillä (fillare, cykel) ja dikkaa (gillar) sekä ottaa chillisti. Minä ajan autoa ja liika rentous käy hermoilleni.

Sutsku ja stadi kohtasivat muutama vuosi sitten ja rakastuivat. Tässä sitä ollaan ja sovitellaan yhteen maailmojamme. Sutsku kun ei ollut koskaan tuntenut ketään suomenruotsalaista.

Nyt tuntee, aika monta! Minä puolestani olen seikkaillut ihan uusien asioiden parissa, kiitos sutskulaisen.

Ei se aina ihan helppoa ole se meidän juttu. Ei hurriuden eikä ikäeron takia. Vaan koska olemme niin erilaisia. Ja kuitenkin niin samanlaisia. Tarvitaan uteliaisuutta (nyfikenhet), seikkailunhalua (äventyrslust), empatiaa (empati) ja tahtoa (vilja) oppia uutta, ja tietenkin rakkautta (kärlek). Kivasti on mennyt.

Kärsivällisyyttä ei pidä unohtaa (tålamod). Ei sitä noin vaan tulla perheeseen, jossa kolme lasta opettelee aikuiseksi tuloa.

Helppoa kuin heinänteko

Ensimmäinen yhteinen kesä on erityisesti jäänyt mieleen. Lähdettiin auto- ja pyöräreissulle määränpäänä Ahvenanmaa. Matkalla sinne pistäydyttiin ruotsinkielisillä paikkakunnilla tapaamassa ystäviäni.

Ensimmäisenä päivänä jouduttiin, tai päästiin, mukaan heinätalkoisiin (höbärgning). Sutskulainen oli ainoa suomenkielinen koko porukassa. Töiden jälkeen illan hämärtyessä sujui jo muutama snapsilaulu ihan mukavasti (muistaakseni niitä laulettiin jotain 20 kpl). Kyllä me suomenruotsalaiset kuulemma saunoakin (bada bastu) osaamme.

Aamulla jatkettiin sukulaisiani tapaamaan, på svenska. Korppoosta pyörät lautalle ja Oolantiin. Sutskulainen oppi nopeasti että aina voi sanoa vaikka ”hejsan!” ja ”vi ses!”, se murtaa jään.

Sutskulainen on hienosti sopeutunut hurrisuomeen, vaikka koulussa vihasikin ruotsia. Aamuvirkkuna hän noutaa Husarin (Höblä, Husis) keitettyään mammalle aamukahvit (kaffe på sängen).

Arkea on kanavapaikka FST5, jonka ohjelmistosta katsotaan dokumentit.  Suomenkielellä tekstitettynä. Kyllä Nolottaa (Pinsamt) on kestosuosikki. Klovn-elokuvankin kävimme juuri katsomassa. Parhaillaan vietämme omaa Hurrikesää.

Mitä olemme oppineet? Tietenkin sen vanhan tutun asian että rakkaus voittaa. Ja ehkä myös sen, että opettele sanomaan ainakin ”Hejsan!” ja ” Vi ses!”. Se toimii aina.

Patricia Tiihonen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: