Suomenkieliset kunnat saivat ruotsinkielisen nimen. Seuraavaksi maailma: JÄTTEFINLAND!

Suomenkieliset kunnat saivat ruotsinkielisen nimen. Seuraavaksi maailma: JÄTTEFINLAND!

Juankoski – JUICEFORS, Puumala – PUMAKÄRRINGSBY, Enonkoski – MORBRORSSMÄRTA. Kaikki suomalaiset kunnat, joilla ei vielä ole ruotsinkielistä nimeä, saivat leikkimielisen lempinimen Senja opettaa -yhteisön talkoissa.

Lahjoitamme täten nämä nimet ilmaiseksi kuntien matkailutoimistoille. Arvioimme että uudelleennimeämishankkeesta koituvat edut ja säästöt nousevat ziljoonaluokkaan euroissa mitattuna, kun matkailijat suuntaavat kotimaahan Ruotsin sijaan.

JATTEFINLANDSuomen itsetunnon kohetessa ehdotamme lisäksi, että maamme ruotsinkieliseksi nimeksi otetaan rohkeampi JÄTTEFINLAND. Jättefint!

Fröken Senja huomauttaa, että Ruotsi on oikeastaan suomalainen. Joten suunnitelmissa on Ruotsin karttojen täydellinen suomentaminen. Aloitamme pääkaupungista, josta voisi tulla esimerkiksi Pyhä Ja Saari (ST. OCK HOLM). Gotlanti saa uudeksi nimekseen Namusaari ja siitä lounaaseen sijaitsee Kaljasorsa eli ÖLAND.

”Tämän jälkeen lähdemme valoittamaan maailmaa. Aloitamme Välimereltä. Ensimmäisenä on Turkin pääkaupunki Ankara joka saa nimekseen STRÄNG ja Maltan pääkapunki Valetta, jolle ehdotamme nimeä NÅ DE’ E’ LÖGN tai paikallisten kesken lyhyesti LÖGN. Etelä-Amerikassa odottaa Perun pääkaupunki SLEM”, suunnittelee Fröken Senja.

Ruotsinkieliset nimet suomenkielisille kunnille -nimikisa käynnistyi jo matkamessujen aikaan vuoden alussa. Nimettömiä kuntia on yli 200. Ehdotuksia tuli satoja sekä tuhansia, kerrassaan tulvien. Niiden sortteeraamisessa Senjan kanslian toimesta meni viikkoja. Valintakriteeriksi nousi se, että ehdotuksen tuli olla ennen kaikkea hupsunhauska ja kiltti lempinimi.

Pohjana käytettiin Kotuksen paikannimilistaa, josta jätettiin pois ne paikat, joilla on nykyinen tai historiallinen ruotsinkielinen nimi.

Tässä ne ovat. Olkaa hyvät, ruotsinkielinen Suomi esittäytyy!

Mistä sinä olet kotoisin? Mikä on suosikkisi?

Umpisuomenkielisten kuntien ruotsinkieliset nimet

Alajärvi – NEDERSJÖ

Askola – ASKOIS

Aura – PLOGBY

Enonkoski – MORBRORSSMÄRTA

Eura – EKARRIÄR

Evijärvi – EVIASJÖ

Haapajärvi – ASPTRÄSK

Haapavesi – DINMAIJANEN

Hankasalmi – SKIFFLESUND – (Kihveli soikoon skiffle-musiikkitapahtuman mukaisesti.)

Harjavalta – BORSTMAKT

Hattula – HATTBÖLE

Hausjärvi – SJÖNSÖKES – (Jos järvi on ollut haussa, har den blivit SÖKEN många gånger.)

Heinola – HENRIKSSTAD

Heinävesi – HÖSJÖ

Hirvensalmi – ÄLGSUND

Hollola – LOLAHOV

Honkajoki – TALLÅ

Humppila – HUMPPIS

Hyrynsalmi – SURRSUND

Hämeenkoski – TAVASTFORS

Imatra – SÖTMA

Jalasjärvi – SLIRASJÖ

Janakkala – KÄBBELBY

Joensuu – MUNÅ

Jomala – GUUD

Joutsa – BÅGBY

Juankoski – JUICEFORS

Juupajoki – JOÅ

Jyväskylä – KORNSBY

Jämijärvi – GNUTTESJÖ – (Gnuttesjö jämä eli  jotain pientä, joka jäi jäljelle.)

Jämsä – PLATTBY

Kaavi – SKRAPA

Kalajoki – FISKFLOD

Kangasala – TYGTERRÄNG

Kangasniemi – MONÄS

Kankaanpää – TYGSTUMP

Kannonkoski – STUBBFORS

Kannus – DINKANNA

Karstula – KARDERI

Karvia – KRUSBÄRSBY

Kauhajoki – SLEVÅ

Kauhava – STORSKOPAN

Keitele – KOKBY

Kemi – FYSIK – (Läran om interaktionerna mellan kemiska substanser enligt Wikipedia.)

Kemijärvi – FYSIKTRÄSK

Keminmaa – ÄNGLAND – (Kemi tarkoittaa ketoa tai riutuvaa niittyä.)

Kempele – SJÖKATTENSBO

Kihniö – GNESSA – (Alkuperäinen sana KihniÖ muistuttaa sanaa kiehnata, joka voisi olla ruotsiksi Gnessa.)

Kinnula – KINÅS

Kittilä – KITTIS

Kiuruvesi – LÄRKVATTNET

Kivijärvi – HÄLLTRÄSK

Kolari – KROCK

Konnevesi – GRODTRÄSK

Kotka – ÖRNÄS

Kouvola – BAMSEBY – (Kouvo tarkoittaa karhua eli bamse.)

Kuhmo – FJÄLLTOPP

Kuopio – GROPSTAD

Kuortane – SKALEN

Kurikka – KLUBBA

Kuusamo – SEXMO

Kyyjärvi – HUGGORMSSJÖ

Kärkölä – KÄRPPIS

Kärsämäki – SNABELKULLA

Lappajärvi – SPÄNNSJÖ

Lavia – BREDBY

Lemi – KUKI

Leppävirta – LEPPÄWIRDA

Lestijärvi – FLASKSJÖ

Lieksa – MÅNNEMO

Loimaa – GJORDEJORD

Loppi – MUNSTYCKE

Lumijoki – SNÖÅ

Luumäki – BENBACKE

Luvia – TRÖSKBY

Merijärvi – SJÖSJÖ

Miehikkälä – MANLIGS

Muhos – LUCKERBY

Multia – MYLLOR

Muonio – MOÅNIÅ

Muurame – HJORTRONE

Mäntsälä – GICKSÖNDER – (Män säläksi eli rikki, sönder)

Mäntyharju – TALLÅS

Nakkila – KORVBY

Nastola – STIFTBY

Nivala – STRÖMBY

Nokia – SOTIS

Nurmes – GRÄSMATTAS

Nurmijärvi – GRÄSHOPPARENSJÖ

Orimattila – HINGSTMATTISBY

Oripää – HINGSTHUFVUD

Orivesi – HÄSTVÄTA

Outokumpu – BISARRBACKE

Padasjoki – GRYTÅ

Parkano – STACKARSBO

Pelkosenniemi – FRUKTANSUDDE

Pello – ÅKKER

Perho – FJÄRIL

Pertunmaa – BERTELSLAND

Petäjävesi – TALLTRÄSK

Pieksämäki – SLÅKULLE

Pielavesi – SIDOVATTEN

Pihtipudas – GRIPTÅNGA

Polvijärvi – KNÄVATTEN

Posio – LAPPKÅTAÖPPNING

Pudasjärvi – ÄLVARMSJÖ

Parikkala – PARBY

Puumala – PUMAKÄRRINGSBY

Pyhäjoki – ST. Å

Pyhäjärvi – HELGTRÄSK

Pyhäntä – HELGMYR

Pälkäne – INFALLSBY

Rantasalmi – STRANDSUND

Ranua – SÅGÄLV – (Inspirerad av Ranuas kommunvapen.)

Rautalampi – JÄRNTRÄSK

Rautavaara – JÄRNFARA

Rautjärvi – JÄRNSJÖ

Reisjärvi – LÅRTRÄSK

Riihimäki – RIEKULLA

Ristijärvi – KRYSSNING

Rovaniemi – ROVALAND – (Rovaland kan översättas till naurismaa och området har ju uppstått från askan.)

Ruovesi – VASSJÖ – (Vassvatten: ihan suoraa käännöstä, helppo sanoa, eikös?)

Rusko – BRUNSKA

Rääkkylä – KRAXBY

Saarijärvi – ÖSJÖ

Salla – SALLIS

Salo – FINNMARK

Saltvik – SUOLALAHTI

Sastamala – BOKSTAD – (Vuotuiset vanhojen kirjojen päivät).

Savitaipale – LERSTRÄCKA

Savukoski – RÖKFORS

Seinäjoki – VÄGGÅ

Sievi – VACKRASTE

Siikainen – SIKRIKE

Siikajoki – SIKÅ

Siikalatva – SIKTOPP

Siilinjärvi – SNAGGSTRÄSK – (Snagg on siilitukka)

Simo – SIMÅ

Sodankylä – SÅDANKYLA – (Sådan kyla: sellainen kylmyys.)

Soini – SANNFINLAND

Somero – GRUSBY

Sonkajärvi – JOLLERSJÖ

Sotkamo – TRASSELBY

Sottunga – NOKIKIELI

Sulkava – FJÄDERRIKE

Suomussalmi – FJÄLLSUND

Suonenjoki – ÅDERÅ

Sysmä – SYSMIS

Säkylä – LYCKOBY

Taipalsaari – STRÄCKHOLM

Taivalkoski – STRÄCKFORS

Tammela – EKBY

Tarvasjoki – TJURÅ

Tervo – TJÄRO

Tervola – TJÄRBY

Tohmajärvi – MODDSJÖ

Toholampi – BRUSTRÄSK

Toivakka – HOPPAS

Tuusniemi – TUSNÄS

Tyrnävä – BASTANTIS

Utajärvi – FRÅGESJÖ

Utsjoki – UTSJOCKIS

Vaala – VALBORG

Valkeakoski – VITFORS

Valtimo – ARTÄR

Varkaus – TJUVERI

Vesanto – SLYSKOG

Vesilahti – VATTENLAX

Vieremä – BRANTIS

Viitasaari – HULTÖ

Vimpeli – VIMBAS

Ylivieska – ÖVERÖ

Ylöjärvi – ÖVERTRÄSK

Ypäjä – YPPIS

Äänekoski – BULLERFORS

Postikortti Ahvenanmaalta

Postikortti Ahvenanmaalta

Namnet är Valve. Wille Valve. Namnet är en förfinskning av det betydligt svenskare Wilander. Man skulle kunna tycka att ”Vila” och ”Valve” är två raka motsatser. Nu är det slut med vilandet, tästedes ollaan valveilla!

Namnet har fört med sig förmåner som smeknamnet ”Kassa-Valve” (kassaholvi) då jag var kassör i en förening. Men det finns också nackdelar. Då jag bodde i Belgien fick jag heta allt från ”Falfe” till ”Nalve” och ”Valveux”.

Så, vad gör Valve till vardags? Jag representerar Ålands moderater (maltillinen kokoomus) i Ålands lagting (Ahvenanmaan maakuntapäivät), leder Ålands arbete i Nordiska rådet (pohjoismaiden neuvosto) och blir sannolikt kansliminister i landskapsregeringen (maakuntahallitus) i slutet av 2013. Då får jag ansvar för EU-frågorna, den åländska hembygdsrätten (kotiseutuoikeus) och näringsrätten (elinkeinooikeus) och den åländska polisen. Ska bli spännande!

Att bo på Åland är speciellt på många sätt, kanske främst för att vi bor på en ö. Det har skapat en egen identitet med egen flagga, egen nationalsång, till och med egna pass. Och visst är Åland ett lite exotiskt ställe sett från Finland – med annorlunda språk, lagar och seder. Vrakchampagne och röd granit.

Åland är idag det enda självstyrande området i Norden där befolkningen ökar. Vi har 70 olika nationaliteter med 50 olika språk. Och inte är det så konstigt, med tanke på att det finns arbetsplatser och att Åland ligger mitt i en farled (vesiväylä). Det har alltid flyttat människor till och från Åland.

Vill du veta mer om Åland? Då kan du titta mer på visitaland.com se eller ta kontakt direkt med mig på wille.valve[a]lagtinget.ax

Bästa hälsningar,
Wille Valve

Kreikkalaiselle mämmiä

Kreikkalaiselle mämmiä

Väitetään usein että hurrit ovat etuoikeutettuja. Puhdasverisenä hurrina voin todeta että väite on faktaa. Nimittäin mikäli vertaamme itseämme läntisiin naapureihimme. En kuitenkaan menisi niin pitkälle, että sanoisin sen johtuvan kalakukosta, mutta jo mämmikin on niin eksoottista herkkua, että riikinsvedut voisivat siitä olla meille kateudesta kalpeita.

Joitain vuosia sitten meillä oli pääsiäisenä vieraanamme kreikkalainen ystävä. Villissä nuoruudessaan hän oli opiskellut Ruotsissa. Siellä hän rakastui ruotsalaiseen naiseen. Ja vaikkeivät he koskaan menneetkään naimisiin, romanssi jatkui etäsuhteena pitkään. Nyt, eläkeiän partaalla, Odysseuksen jälkeläinen puhui vieläkin erinomaista ruotsia.

Aivan yhtä perusteellista suomen kielen opiskelua hänellä ei kuitenkaan ollut mielessä, mutta uteliaisuus ja kiinnostus toista kulttuuria kohtaan oli silti vahva. Eikä tämä ollut hänen ensimmäinen Suomen vierailunsa. Mutta erikoista tällä reissulla oli, että hänellä oli mukanaan jo aikuinen tyttärensä. Ensi töikseen hän vei hänet Aleksis Kiven patsaalle. Esiteltyään Kiven tyttärelle, hän passitti nuoren naisen Akateemiseen kirjakauppaan: – Sieltä ostat Seitsemän veljestä! kuului patriarkan komento. Itse hän lähti tapansa mukaan Kauppatorille nauttimaan aamukahvia.

Aurinkoinen pääsiäispäivä koitti. Kreikkalaisemme nimenomaisesta toivomuksesta olimme pyhäateriaksi luvanneet tarjota jotain hyvin suomalaista. – Vad är en typisk finsk påskrätt? hän oli udellut. Vastauksemme oli tietenkin selvä. Mämmi.

Aloitimme aterian nokkoskeitolla. Vieraamme kysyi innostuneesti: Är detta memma?! Kun näin ei ollut, hän näytti pettyneeltä. Lampaanpaistia hän tuskin saattoi mämmiksi luulla, mutta jokin lisuke sai hänet taas tivaamaan: – Är inte detta memma? Sana mämmi tuntui kovasti huvittavan häntä.

Lopulta kannoin jälkiruoan pöytään. Kyklaadien kasvatti tarttui lusikkaansa. Äänestä ja ilmeestä päätellen tumma mössö hiveli makusilmuja. Mmm! Muistan ikuisesti hänen moitteettomalla ruotsinkielellä lausutun lopputoteamuksensa: – Memmma! Det inte bara smakar bra, det är också angenämt för örat! Mämmi ei ainoastaan maistu hyvälle, vaan on myöskin korvalle miellyttävä!

Anna Paulina Eklöf

Sanastoa:

Typisk – tyypillinen

Påskrätt – pääsiäisruoka

Angenämt – miellyttävää

 

Alkeiskurssi 5: juominen

Alkeiskurssi 5: juominen

Menemme drinkille suomenruotsalaisen kanssa. Perehdymme sanastoon, jonka mukaan saat säädettyä juomisen määrää. Halusit sitten juoda paljon – tai vähän. Tutustumalla alkeiskurssimme kaikkiin jaksoihin annat erinomaisen vaikutelman ja selviät tilanteesta kuin tilanteesta.

Droppe, smutta, skvätt

Jos suomenruotsalainen tarjoaa sinulle drinkin tai lasin viiniä, hän tarjoaa kohta sitä lisää. Vastauksillasi voit säätää, kuinka paljon hän kaataa lasiin.

”Får det vara mera vin?”

– ”Nej tack” tarkoittaa juuri sitä, ja hän ymmärtää olla tarjoamatta lisää.

Mutta jos haluat vähän tai paljon lisää, käytä näitä vastauksia, järjestyksessä pienimmästä suurimpaan:

– ”Nå kanske en droppe…”
– ”En smutta, tack.”
– ”Tack, en skvätt.”
– ”Nå om du nu trugar…”
– ”Ja tack, det var ju nog så gott.”
– ”Tack gärna.”
– ”Gärna!” (tätä viimeistä vastausta kannattaa käytää silloin, ja vain silloin, kun haluaa juoda itsensä päihdyksiin)

Jos kyseessä on kiinteä ruoka eikä juoma, pitää sanoja vähän muutella:
droppe => smula, smutta => smula, skvätt => liten bit.

Onnellinen Helsingissä

Onnellinen Helsingissä

Valokuvaaja Stefan Bremerin näyttely alkaa tänään Stoassa. Blogissa hän kertoo meille päivästään Helsingissä. Näyttelyssään hän on kuvannut kaikkea mitä vastaan tulee – tapahtumia, hassuja sattumuksia, ihmishahmoja. Kaupunkia hän ajattelee energialähteenä, jossa pinnan alla kuplii. Helsinki on  muuttunut vuosien aikana yhä hauskemmaksi kaupungiksi, jossa voi yllättyä myönteisesti eri vuodenaikoina.

Onnellinen Helsingissä, unen ja todellisuuden rajamailla

Heräsin aamulla ihmeelliseen onnentunteeseen (med en känsla av konstig lycka). Yleensä herään väsyneenä, mutta juuri tänä aamuna ruumiini tuntui kevyeltä, kimmoisalta ja täynnä kihelmöivää (pirrande) energia. Uneni loppumetreillä eräs nainen tuli sanomaan minulle, ”olet kyllä oikein hyvä”.

Ymmärsin että hän tarkoitti valokuva-teoksiani. Seisoin galleriassa kuvieni edessä, mutta unessani yksi teoksistani oli tippunut seinältä (I drömmen hade ett av mina verk fallit från väggen). Valkoinen puukehys oli mennyt rikki ja kehyksestä lohjennut palanen. Nainen lohdutti (tröstade) minua unessani ja siitä johtui tämä hyvän olon tunne.

Näen uneni useimmiten ruotsiksi. Paitsi kun olen hyvin stressaantunut tai maanisesti jossain intensiivisessä prosessissa, voin nähdä unta myös suomeksi tai englanniksi.

Kävellessäni ulkona kohti meren rantaa leudossa syyssäässä, (i ljummet höstväder) onnellinen olotila seurasi minua. Oli varhainen aamu ja meri oli rasvatyyni (havet låg spegelblankt). Ei aallon aaltoa. Vastarannan ääriviivat piirtyivät pehmeästi usvan läpi (genom dimman).

Tuntui ihmeelliseltä että oli jo marraskuu ja kaiken järjen mukaan (i sanningens namn) pitäisi olla sekä pimeätä, tuulista, märkää että kylmää. Mutta nyt Helsinki esittäytyikin parhaimmillaan.

Oma kevyt, kupliva tunne (min egen lätta, bubblande känsla) johtui myös siitä, että olin antanut itselleni oikeuden pitkän ja stressaavan työputken jälkeen vain lorvia (dröna). Kuljeskelu (flanering) ilman päämäärää (utan mål) on yleensä suotu minulle matkoilla suurissa kaupungeissa, mutta resepti toimii Helsingissäkin.

Tälläiseen päivään kuuluu ehdottomasti (absolut ) hyvä kirja. Pitää myöntää etten ollut pitkään aikaan lukenut mitään niin kiinnostavaa ja koskettavaa. Tiedätte varmasti miltä tuntuu kun kirja imee mukaansa, ei jätä rauhaan. Kassissani on aina joku kirja. Kun tarjoutuu mahdollisuus (då det ges ett tillfälle), haukkaan jälleen muutaman sivun.

Keskellä päivää suuntasin kulkuni (styrde jag min färd) kotiin. Muistin että piti toimittaa Ruotsiin kasa kuvia. Nykyään ei tarvitse vedostaa kuvia pimiössä (nuförtiden behöver man inte kopiera bilder i mörkrummet) tai edes polttaa kuvia CD levyille, riittää että tietää vastaanottajan osoitteen ja voilá, sinne cyberavaruuden halki lennätin satakunta kuvaa.

Tästä uroteosta huojentuneena (lättad av den bragd) päätin uhrata tunnin suorittamalla jo kauan lamiinlyömäni laskujen maksun. Laskupino oli kasvanut työpöydälläni korkeaksi keoksi ja omatuntoni kolkutti (samvetet tryckte mig) . Tämän vastenmielisen toimituksen jälkeen, olin niin hyvällä päällä, että päätin palkita itseäni jossakin Kauppatorin kahviloissa kivan ystävän seurassa kahvilla ja pullanpuolikkaalla, Ja näin kääntyi pikkuhiljaa mukava päivä illaksi.

Stefan Bremer

Valokuvanäyttely Stoassa 2.2.-11.3.

Alkeiskurssi 1: ensitapaaminen

Alkeiskurssi 1: ensitapaaminen

Tapaat suomenruotsalaisen ensimmäistä kertaa ja ruotsia pitäisi puhua. Uusi sarjamme valmentaa tapaamiseen. Lämmittelypaketin avulla pääset varmasti alkuun. Annat erinomaisen vaikutelman, vaikka et ymmärtäisi juuri mitään ja  selviät tilanteesta kuin tilanteesta. Ensimmäisessä osiossa käsittelemme tervehtimisen.

Tervehtiminen

Näin tervehdit tavatessanne:

– God dag, min herre.

– Angenämt!

– Morjens, gamle kompis!

– Hejsan! Vad söt du är i dag.

– God dag, min sköna.

Väittämät

Näillä vastauksilla selviät erilaisista väittämistä ja kysymyksistä. Etenkin mikäli et ymmärtänyt kysymystä, tai et tiedä mitä vastata:

– Ja, det kan man säga!

– Ja, säg inte annat!

– Menar du verkligen det?

– Ja, det finns många variationer…

– Intressant!

– Alltid lär man sig något nytt!

– Berätta mera!

Mielipide

Jos mielipidettäsi kysytään, vastaa näin:

– Försök gissa vad jag skulle svara!

– Det är lika långt som brett. Du får bestämma.

– Ingen skillnad.

– Gärna!

Valintatilanne

Mikäli sinua pyydetään valitsemaan kahden vaihtoehdon välillä, vastaa näin:

– Jag låter dig svara.

– Jag låter dig bestämma.

– Jag tror jag tycker som du…

– [Jag väljer] det sistnämnda.

Yleisvastaus

Seuraavilla yleisvastauksilla selviät mistä tahansa kysymyksestä:

– Vad ska man nu svara på det?

– Oj, det finns så mycket! (esim. jos hän haluaa tietää mistä musiikista tai kirjallisuudesta pidät)

– Vad tycker du själv?

– Vad skulle du svara på den frågan?

Lue alkeiskurssimme muut osat

Allerginen joululle

Allerginen joululle

On kaksi seikkaa, jotka tekivät lapsuuteni jouluista hieman erilaisia kun naapuriperheen joulut.

Me emme kuuluneet kirkkoon ja olen allerginen joululle.

Isän sukulaiset olivat mukana luomassa siviilirekisteriä. He jättivät vauvansa kastamatta jo ennen siviilirekisterin perustamista 1923.

Äiti taas seisoi rippikirkossa vuonna 1945 ja vastasi ”ei”, kun kirkkoherra kysyi, uskooko hän jumalaan.

Vaikka emme kuuluneet kirkkoon, monet kristilliset tavat kuten joulukalenterit, adventtikynttilät ja joulutähdet liittyivät jouluumme.

Olin allerginen astmaatikko. Sain joka joulu sekä ihottumaa että astmakohtauksia. Jouduin usein käymään sairaalassa jouluaikaan. Isä yritti joka vuosi keksiä, mihin minä reagoin. Joulukukat vietiin naapureille. Monet herkut kuten pähkinät, mantelit, taatelit ja kalat poistettiin joulupöydästä. Kuitenkin olin punainen naamasta ja keuhkot vinkuivat. Koska joulukuusessa elää kaikenlaista allergisoivaa, siitäkin luovuttiin.

Kun joulu lähestyi isä nikkaroi joulupuun. Hän maalasi rungon valkoiseksi ja kietoi sen ympärille punaisen silkkinauhan. Oksat olivat valkoisia suoria keppejä. Niille hän asetti isot pilarikynttilät ja ikikukat. Sen jälkeen me lapset saimme koristella puun erilaisilla olkikoristeilla, lippuketjuilla ja kimalteilla. Hopeinen tähti kruunasi puun. Se oli kaunis!

Jouluaaton aamupäivänä isä täytti ison korin makkaroilla ja lähti kaatopaikalle. Jostain syystä hän uskoi, että Porvoon laitakulkijat tarvitsivat nimenomaan makkaraa jouluna. Kaatopaikan vieressä asuivat ”pulibisit” pienissä hökkeleissä. Heille isä vei joulumakkaraa.

Samaan aikaan kotona levisi joulun ensimmäinen tuoksu, kun paketoimme sinettilakkatangon avulla joululahjoja.

Iltapäivällä kävin isän kansa hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä sukulaisten haudoilla. Kävimme myös sankarihaudoilla, missä seisoimme päät paljaana hiljaa katsomassa kynttilämerta ja kunniavartiota.

Kotona isän äiti ja äidin isä olivat jo saapuneet. Isä alkoi taituroida glögin viimeistelyä. Glögipadan päällä oli konjakkisokeripaloja siivilässä ja isä sytytti sokeripalat palaamaan. Sokeri suli pataan ja joulun toinen tuoksu levisi taloon.

Glögin jälkeen siirryttiin ruokasaliin, missä joulupöytä odotti. Pöytä oli komeasti koristettu ja kynttilät paloivat hopeisissa kynttilänjaloissa. Isoisän silmät hymyilivät, kun isä kaatoi snapsia hänen lasiinsa. Joulun kolmas tuoksu levisi jouluruoasta. Alkupalaksi söimme jotain sillikorviketta, kuten katkarapuja ja lauloimme niin kovaa, että lamppu heilui ”Hej tomtegubbar slå i glasen och låt oss lyckliga vara”.

Joulukinkun ja jälkiruoan jälkeen isä meni olohuoneeseen. Kohta olohuoneen ovet avautuivat ja joulupuu loisti kynttilöiden valossa.

Steariinikynttilät täyttivät huoneen joulun ihanalla neljännellä tuoksulla.

Olohuoneessa tarjottiin kahvia, pipareita ja konvehteja. Puhelin soi ja äiti meni vastaamaan. ”He soittavat sairaalasta. Siellä on vaikea synnytys alkamassa. He tarvitsevat sinua”, äiti sanoi isälle.

Isä huokasi, puki päällystakin ja lähti. ”Toivottavasti ei vie kauan”, hän sanoi lähtiessään. Muutama minuutti oli kulunut, kun kuulimme kulkuset ja joulupukki kolkutti ovella. Hän toi jokaiselle yhden lahjan. Se oli aaton kohokohta. Joulupukin jatkettua matkaansa isä palasi sairaalasta. Ilta jatkoi joululahjojen ja herkkujen merkeissä.

Myöhään illalla kun oli sänkyynmenoaika, astma ja allergia vaivaisivat taas. Istuin sängyllä kädet polvilla ja yritin saada henkeä. Isä antoi lääkettä ja lohdutti. ”Kyllä se kohta ohi menee. Luuletko että se johtuu kynttilöistä?” Pudistelin päätäni ja kuiskasin ”Ei kynttilöitä, älä ota kynttilöitä pois”.

”En, ehkä tuuletus riittää”.

Robert Runeberg

Sanat lähtivät elämään

Sanat lähtivät elämään

Olen viettänyt vajaat kaksi kuukautta Sundsvallissa, Ruotsissa. Lähtiessäni ruotsinkieli oli tuttu vain koulusta ja akateemisen ruotsin luennolta. Vuosittain ruotsalaisuuden päivän kunniaksi olen saattanut muutaman lauseen lausua, hihitellen.

Kävin elämäni ensimmäisen, tosielämällisen ruotsinkielisen keskustelun viime syyskuussa ulkoiluasusteketjun outletmyymälässä. Avauslause kuului: ”Hej. Jag skulle vilja köpa en jacka.” Siitä se sitten lähti. Tuntui suoraan sanoen erikoiselta, että kokonainen kansakunta kommunikoi täällä keskenään ruotsiksi. Ai mitä? Puhuuko tätä kieltä joku muukin, kuin ruotsinkielenopettaja?

Alkuhassutuksen jälkeen ruotsinkielen mieleen muistuttelu on ollut kivaa! Sanat pulpahtelevat lauseisiin jostain alitajunnan uppeluksista ja huomaan että kehitystä tapahtuu. Ilmaisuja on paljon helpompi muistaa, kun niitä kuulee käytettävän erilaisissa arkielämän tilanteissa. Sanat kietoutuvat tilanteisiin: On aamu. Ensilumi on satanut. Palaan aamukävelyltä koiran kanssa, naapuri sanoi rappukäytävässä ”Äntligen finns där snö!”. Tämän jälkeen äntligen sujuu. Suuri ero, verrattuna siihen, että sanat ”elävät” vain neutraalissa luokkahuonetilanteessa.

Viime torstaina päädyin ensimmäistä kertaa pelaamaan seurapelejä ruotsiksi. Pelaajat jakautuivat pareiksi. Pakasta vedettiin kortteja, joissa lukee aihe: esimerkiksi Juhannus. Kaikki kirjoittavat viisi asiaa, jotka arvottu aihe tuo ensimmäisenä mieleen. Eniten pisteitä saa se pari, joiden vastaukset ovat yhteneväisimmät.

Peliä pelatessa kävivät ilmi kulttuurierot Suomen ja Ruotsin välillä. Esimerkiksi aiheesta ”Juhannus” ruotsalainen vastaparini kirjoitti: ”juhannustanko, kukkaseppeleet, kansanmusiikki, laulaminen ja snapsit”. Minä suomalaisena listasin ”juhannuskokko, sauna, aurinko, juhannuskoivut” ja viimeisenä summittaisesti: ”alkoholi”. Jumbosijaan oli tyytyminen, mutta peli antoi paljon keskustelun aihetta, Google Translator oli käytössä ja sanoja kääntäessä opimme kieltäkin. (Taisimme kuitenkin saada tuosta snapsi-alkoholi –yhdistelmästä yhden sympatiapisteen.)

Joidenkin kysymysten kohdalla kulttuurierosta ei ollut tietoakaan. Yleisiä lintulajeja kysyttäessä minulla luki paperissani: Talitintti, Punatulkku, Varis, Harakka, Naakka, ja taisteluparillani: Domherre, Kråka, Talgoxe, Skata, Kaja. Tismalleen samat vastaukset, ja viiden pisteen verran pelilaudalla eteenpäin!

Pelin tiimellyksessä sain viimein myös selvyyden ruotsalaisten – tai ainakin Sundsvallilaisten – lempilausahdukseen: Ja men! Kyseessä on hyvin myönteinen jokapaikanilmaus. Synonyymi sanalle kyllä. ”Domherre? Ja men! Kråka? – Ja men! Aluksi ihmettelin: miksi myönteinen lausahdus päättyy epäileväiseen men-sanaan? Mutta toisaalta: totta kai!

Jos halukkuutta on vielä tarpeen korostaa, voi tuplata tehon: Ja ja, men!

Saara Laukkanen
Kirjoittaja työskentelee puolen vuoden ajan Ruotsissa, Sundsvallissa. Hän opettelee kahta uutta asiaa, ruotsinkieltä sekä valokuvausta. Hän kirjoittaa blogia osoitteessa saaraisverige.blogspot.com.

Torimuorista valon kuningattareksi

Torimuorista valon kuningattareksi

Ruotsi oli sodan jälkeen ihmemaa. Sotalapsiajasta ovat mieleen päällimmäisiksi jääneet kaikki ihanuudet – hallonbåtar, Marie-kex ja sockerdricka. Eikä ankeassa kotimaassamme mikään vetänyt vertojaVeckojournalenin Haaga-prinsessoille tai Allers Familjejournalenin värillisille sarjakuville. Ja kaikesta kadehdittavinta: Tukholmassa kruunattiin joka vuosi iki-ihana Lucia.

En silloin tiennyt, että Lucianpäivän vietto juontaa juurensa esikristilliseltä ajalta. Joulukuun kolmastoista oli muinoin vuoden pimein ja vaarallisin päivä. Pahat henget olivat liikkeellä. Vanha nimi Lussi-natta saatta jopa viitata Luciferiin, paholaiseen itseensä. Pimeyden vastapainoksi tarvittiin lämpöä ja valoa. Myöhemmin tehtävään valjastettin siihen oivasti sopiva italialainen pyhimys, Santa Lucia – Luciahan merkitsee valoa.

Vaikka suomenruotsalaisten keskuudessa Lucianpäivää vietettiin pienimuotoisesti jo ennen sotia – virallisesti valkopukuinen ilmestys tuotiin tänne vasta vuonna 1950. Olin alakouluikäinen kun Hufvudstadsbladet – kotoisasti Husis – järjesti ensimmäisen Lucia-kilpailunsa. Kandidaatit olivat nimettömiä – ainoastaan kuvan ja lyhyehkön esittelyn pohjalta piti heistä valita voittaja. Ja mikä onnenpotku! Ensimmäiseksi Luciaksi tuli tyttö, joka oli käynyt meidän kouluamme. Voi sitä autuutta, kun hän ylväänä ja säteilevänä ilmestyi voimistelusalimme lavalle. Kaulassa kimalteli hänelle varta vasten suunniteltu koru ja vyötäröä ympäröi leveä kirkkaanpunainen keinosilkkinauha. Kauniimpaa en voinut kuvitella. Tuntui että hän kruunuineen päivineen melkein hipaisi kattoa.

Ja Lucia-laulu! Nykyään täysin unohduksiin jäänyt dramaattinen Natten går tunga fjät, runt gård och stuva – kring jord, som sol’n förgät, skuggorna ruva. Yö kulkee synkin askelin. Auringon hylkäämän maan ympärillä varjot lymyävät. Mörkret skall flykta snart, ur jordens dalar, så hon ett underbart ord till oss talar. Maailman laaksoista pimeys on pakeneva, näin hän meille ihanan sanan tuo.

Neljätoistavuotiaana pääsin itsekin, kolmen muun tytön kanssa, Lucia-kulkueeseen. Kuljimme valkopukuisina Suurkirkon rappuja alas ja asetuimme istumaan auton lavalle, valonkuningattaren valtaistuimen viereen. Kädessäni pidin kynttilää ja hiuksissani lepäsi puolukanvarsista punottu seppele – ilman kynttilöitä, tietty.

Haaveilin siihen aikaan näyttelijän ammatista. Koulussa kohdalleni lankesivat aina vain karaktääriroolit, torimummot ja mustalaiseukot. Topeliuksen pääroolit, prinsessat ja suloiset tytöt, menivät sivu suun, päätyivät yleensä koulun vaaleatukkaisille priimuksille. Vasta opiskeluaikana hoksasin vaalentaa hiukseni. Ja kuinka ollakaan – varsinainen prinsessarooli, Lucia, osuikin heti kohdalleni. Ei – ei tietenkään se virallinen, Suurkirkon rappuja alas kulkeva, mutta Lucia kuitenkin. Päätin ottaa osasta kaiken irti. Lauluääneni on valitettavasti kaikkea muuta kuin loistava, joten herkkä runo korvasi puutteen. Pituuttani lisäsin korkeimmilla mahdollisilla koroilla. Opiskelukavereitteni kommenteista päätellen onnistuinkin tekemään jonkinlaisen vaikutuksen.

Kun lopulta, nuorena äitinä, vein esikoiseni Senaatintorille oikeata Luciaa katsomaan, ympyrä sulkeutui. Pidin pienokaista käsivarrellani ja selitin että tuolta ylhäältä Lucia sitten tulee. Johon kolmivuotias tyttäreni – joka ei vielä osannut r:ää – toiveikkaasti vastasi: Aj, kommel hon lullande? Tuleeko hän pyörien?

Anna Paulina Eklöf

Hallonbåt = vadelmavenekarkki
sockerdricka = sokeroitu poreileva virvokejuoma
Lussi-natta = Lussi yö
fjät (run. vanh.) = askel
stuva = stuga = tupa, mökki
förgäta (run. vanh.) = unohtaa
ruva = hautoa
rullande = pyörien
lullande = hoippuroiden

Jouluverhot

Jouluverhot

Lapsuudenkodissani vaihdettiin verhoja vähintään neljä kertaa vuodessa.

Kesäverhot SOMMARGARDINER olivat hyvin ohuet ja ilmavat. Lapsena seisoimme niiden alla ja leikittiin morsiamia. Kun kesästä päästiin, äiti ripusti syysverhot HÖSTGARDINER. Ne olivat vähän edellistä tummemmat. Eikä niillä voinut leikkiä morsianta BRUD, mikä oli meistä tytöistä tylsää.

Jouluverhot JULGARDINER olivat punaiset ja täynnä tonttuja. Vielä 50-60 luvulla moiset olivat harvinaisia SÄLLSYNT, mutta meillä sellaiset oli. Keväällä verhojen sävy NYANS muuttui jälleen vaaleammaksi. Siitä muutaman kuukauden kuluttua kesäverhot roikkuivat jälleen sievinä ikkunoita koristamassa.

Verhojenvaihdon yhteydessä ikkunat FÖNSTER toki pestiin saippualla ja hinkattiin GNIDA kiiltäväksi Hufvudstadsbladetilla. Kun ikkunat oli pesty ja verhot ripustettu, koko perhe meni kadulle ihmettä UNDERVERK ja kaunetta ihailemaan. Äidin mielestä verhot kertoivat, minkälaisia ihmisiä verhojen takana asuu.

Silloin ainakin tuntui siltä, että kyseessä oli suomenruotsalainen tapa, eivätkä muut moiseen urakkaan ryhtyneet. Selvisivätpä vähemmällä, pesivät kenties ajoittain verhot ja ripustivat ne uudelleen.

Itselläni oli verhonvaihtovimma vuosien ajan, mutta olen iän myötä rauhoittunut. Olen myös huomannut, ettei verhojen vaihtaminen kerro siitä, millaisia ihmisiä niiden takana asuu.

Monica Mether




Kesäverhot = sommargardiner
Ripustaa = hänga upp
Sävy = nyans
harvinainen = sällsynt
morsian = brud
ikkuna = fönster
hinkata = gnida