Sanat lähtivät elämään

Sanat lähtivät elämään

Olen viettänyt vajaat kaksi kuukautta Sundsvallissa, Ruotsissa. Lähtiessäni ruotsinkieli oli tuttu vain koulusta ja akateemisen ruotsin luennolta. Vuosittain ruotsalaisuuden päivän kunniaksi olen saattanut muutaman lauseen lausua, hihitellen.

Kävin elämäni ensimmäisen, tosielämällisen ruotsinkielisen keskustelun viime syyskuussa ulkoiluasusteketjun outletmyymälässä. Avauslause kuului: ”Hej. Jag skulle vilja köpa en jacka.” Siitä se sitten lähti. Tuntui suoraan sanoen erikoiselta, että kokonainen kansakunta kommunikoi täällä keskenään ruotsiksi. Ai mitä? Puhuuko tätä kieltä joku muukin, kuin ruotsinkielenopettaja?

Alkuhassutuksen jälkeen ruotsinkielen mieleen muistuttelu on ollut kivaa! Sanat pulpahtelevat lauseisiin jostain alitajunnan uppeluksista ja huomaan että kehitystä tapahtuu. Ilmaisuja on paljon helpompi muistaa, kun niitä kuulee käytettävän erilaisissa arkielämän tilanteissa. Sanat kietoutuvat tilanteisiin: On aamu. Ensilumi on satanut. Palaan aamukävelyltä koiran kanssa, naapuri sanoi rappukäytävässä ”Äntligen finns där snö!”. Tämän jälkeen äntligen sujuu. Suuri ero, verrattuna siihen, että sanat ”elävät” vain neutraalissa luokkahuonetilanteessa.

Viime torstaina päädyin ensimmäistä kertaa pelaamaan seurapelejä ruotsiksi. Pelaajat jakautuivat pareiksi. Pakasta vedettiin kortteja, joissa lukee aihe: esimerkiksi Juhannus. Kaikki kirjoittavat viisi asiaa, jotka arvottu aihe tuo ensimmäisenä mieleen. Eniten pisteitä saa se pari, joiden vastaukset ovat yhteneväisimmät.

Peliä pelatessa kävivät ilmi kulttuurierot Suomen ja Ruotsin välillä. Esimerkiksi aiheesta ”Juhannus” ruotsalainen vastaparini kirjoitti: ”juhannustanko, kukkaseppeleet, kansanmusiikki, laulaminen ja snapsit”. Minä suomalaisena listasin ”juhannuskokko, sauna, aurinko, juhannuskoivut” ja viimeisenä summittaisesti: ”alkoholi”. Jumbosijaan oli tyytyminen, mutta peli antoi paljon keskustelun aihetta, Google Translator oli käytössä ja sanoja kääntäessä opimme kieltäkin. (Taisimme kuitenkin saada tuosta snapsi-alkoholi –yhdistelmästä yhden sympatiapisteen.)

Joidenkin kysymysten kohdalla kulttuurierosta ei ollut tietoakaan. Yleisiä lintulajeja kysyttäessä minulla luki paperissani: Talitintti, Punatulkku, Varis, Harakka, Naakka, ja taisteluparillani: Domherre, Kråka, Talgoxe, Skata, Kaja. Tismalleen samat vastaukset, ja viiden pisteen verran pelilaudalla eteenpäin!

Pelin tiimellyksessä sain viimein myös selvyyden ruotsalaisten – tai ainakin Sundsvallilaisten – lempilausahdukseen: Ja men! Kyseessä on hyvin myönteinen jokapaikanilmaus. Synonyymi sanalle kyllä. ”Domherre? Ja men! Kråka? – Ja men! Aluksi ihmettelin: miksi myönteinen lausahdus päättyy epäileväiseen men-sanaan? Mutta toisaalta: totta kai!

Jos halukkuutta on vielä tarpeen korostaa, voi tuplata tehon: Ja ja, men!

Saara Laukkanen
Kirjoittaja työskentelee puolen vuoden ajan Ruotsissa, Sundsvallissa. Hän opettelee kahta uutta asiaa, ruotsinkieltä sekä valokuvausta. Hän kirjoittaa blogia osoitteessa saaraisverige.blogspot.com.

Torimuorista valon kuningattareksi

Torimuorista valon kuningattareksi

Ruotsi oli sodan jälkeen ihmemaa. Sotalapsiajasta ovat mieleen päällimmäisiksi jääneet kaikki ihanuudet – hallonbåtar, Marie-kex ja sockerdricka. Eikä ankeassa kotimaassamme mikään vetänyt vertojaVeckojournalenin Haaga-prinsessoille tai Allers Familjejournalenin värillisille sarjakuville. Ja kaikesta kadehdittavinta: Tukholmassa kruunattiin joka vuosi iki-ihana Lucia.

En silloin tiennyt, että Lucianpäivän vietto juontaa juurensa esikristilliseltä ajalta. Joulukuun kolmastoista oli muinoin vuoden pimein ja vaarallisin päivä. Pahat henget olivat liikkeellä. Vanha nimi Lussi-natta saatta jopa viitata Luciferiin, paholaiseen itseensä. Pimeyden vastapainoksi tarvittiin lämpöä ja valoa. Myöhemmin tehtävään valjastettin siihen oivasti sopiva italialainen pyhimys, Santa Lucia – Luciahan merkitsee valoa.

Vaikka suomenruotsalaisten keskuudessa Lucianpäivää vietettiin pienimuotoisesti jo ennen sotia – virallisesti valkopukuinen ilmestys tuotiin tänne vasta vuonna 1950. Olin alakouluikäinen kun Hufvudstadsbladet – kotoisasti Husis – järjesti ensimmäisen Lucia-kilpailunsa. Kandidaatit olivat nimettömiä – ainoastaan kuvan ja lyhyehkön esittelyn pohjalta piti heistä valita voittaja. Ja mikä onnenpotku! Ensimmäiseksi Luciaksi tuli tyttö, joka oli käynyt meidän kouluamme. Voi sitä autuutta, kun hän ylväänä ja säteilevänä ilmestyi voimistelusalimme lavalle. Kaulassa kimalteli hänelle varta vasten suunniteltu koru ja vyötäröä ympäröi leveä kirkkaanpunainen keinosilkkinauha. Kauniimpaa en voinut kuvitella. Tuntui että hän kruunuineen päivineen melkein hipaisi kattoa.

Ja Lucia-laulu! Nykyään täysin unohduksiin jäänyt dramaattinen Natten går tunga fjät, runt gård och stuva – kring jord, som sol’n förgät, skuggorna ruva. Yö kulkee synkin askelin. Auringon hylkäämän maan ympärillä varjot lymyävät. Mörkret skall flykta snart, ur jordens dalar, så hon ett underbart ord till oss talar. Maailman laaksoista pimeys on pakeneva, näin hän meille ihanan sanan tuo.

Neljätoistavuotiaana pääsin itsekin, kolmen muun tytön kanssa, Lucia-kulkueeseen. Kuljimme valkopukuisina Suurkirkon rappuja alas ja asetuimme istumaan auton lavalle, valonkuningattaren valtaistuimen viereen. Kädessäni pidin kynttilää ja hiuksissani lepäsi puolukanvarsista punottu seppele – ilman kynttilöitä, tietty.

Haaveilin siihen aikaan näyttelijän ammatista. Koulussa kohdalleni lankesivat aina vain karaktääriroolit, torimummot ja mustalaiseukot. Topeliuksen pääroolit, prinsessat ja suloiset tytöt, menivät sivu suun, päätyivät yleensä koulun vaaleatukkaisille priimuksille. Vasta opiskeluaikana hoksasin vaalentaa hiukseni. Ja kuinka ollakaan – varsinainen prinsessarooli, Lucia, osuikin heti kohdalleni. Ei – ei tietenkään se virallinen, Suurkirkon rappuja alas kulkeva, mutta Lucia kuitenkin. Päätin ottaa osasta kaiken irti. Lauluääneni on valitettavasti kaikkea muuta kuin loistava, joten herkkä runo korvasi puutteen. Pituuttani lisäsin korkeimmilla mahdollisilla koroilla. Opiskelukavereitteni kommenteista päätellen onnistuinkin tekemään jonkinlaisen vaikutuksen.

Kun lopulta, nuorena äitinä, vein esikoiseni Senaatintorille oikeata Luciaa katsomaan, ympyrä sulkeutui. Pidin pienokaista käsivarrellani ja selitin että tuolta ylhäältä Lucia sitten tulee. Johon kolmivuotias tyttäreni – joka ei vielä osannut r:ää – toiveikkaasti vastasi: Aj, kommel hon lullande? Tuleeko hän pyörien?

Anna Paulina Eklöf

Hallonbåt = vadelmavenekarkki
sockerdricka = sokeroitu poreileva virvokejuoma
Lussi-natta = Lussi yö
fjät (run. vanh.) = askel
stuva = stuga = tupa, mökki
förgäta (run. vanh.) = unohtaa
ruva = hautoa
rullande = pyörien
lullande = hoippuroiden

Jouluverhot

Jouluverhot

Lapsuudenkodissani vaihdettiin verhoja vähintään neljä kertaa vuodessa.

Kesäverhot SOMMARGARDINER olivat hyvin ohuet ja ilmavat. Lapsena seisoimme niiden alla ja leikittiin morsiamia. Kun kesästä päästiin, äiti ripusti syysverhot HÖSTGARDINER. Ne olivat vähän edellistä tummemmat. Eikä niillä voinut leikkiä morsianta BRUD, mikä oli meistä tytöistä tylsää.

Jouluverhot JULGARDINER olivat punaiset ja täynnä tonttuja. Vielä 50-60 luvulla moiset olivat harvinaisia SÄLLSYNT, mutta meillä sellaiset oli. Keväällä verhojen sävy NYANS muuttui jälleen vaaleammaksi. Siitä muutaman kuukauden kuluttua kesäverhot roikkuivat jälleen sievinä ikkunoita koristamassa.

Verhojenvaihdon yhteydessä ikkunat FÖNSTER toki pestiin saippualla ja hinkattiin GNIDA kiiltäväksi Hufvudstadsbladetilla. Kun ikkunat oli pesty ja verhot ripustettu, koko perhe meni kadulle ihmettä UNDERVERK ja kaunetta ihailemaan. Äidin mielestä verhot kertoivat, minkälaisia ihmisiä verhojen takana asuu.

Silloin ainakin tuntui siltä, että kyseessä oli suomenruotsalainen tapa, eivätkä muut moiseen urakkaan ryhtyneet. Selvisivätpä vähemmällä, pesivät kenties ajoittain verhot ja ripustivat ne uudelleen.

Itselläni oli verhonvaihtovimma vuosien ajan, mutta olen iän myötä rauhoittunut. Olen myös huomannut, ettei verhojen vaihtaminen kerro siitä, millaisia ihmisiä niiden takana asuu.

Monica Mether




Kesäverhot = sommargardiner
Ripustaa = hänga upp
Sävy = nyans
harvinainen = sällsynt
morsian = brud
ikkuna = fönster
hinkata = gnida

Sauna palaa

Sauna palaa

Taannoin takavuosina, ennen suuria tihkusateita, Emäsalossa järjestettiin joka kevät palokunnanjuhlat eli BRANDKÅRSFEST Midgårdissa. EMSALÖ FBK:n juhlat osuivat yleensä toukokuun puoleen väliin.

Ja melkein aina yötä juhlisti oikea palohälytys.

Niin nytkin, toukokuussa 1971. Heräsin aamuyöstä siihen, että saunamme oli tulessa. Kesämökkimme varusteisiin kuului ämpärivesi 200 metrin päästä kaivosta ja pellon toisella puolella sijainneen naapurin puhelin. Ja ripeäkinttuinen juoksupoika SPRINGPOJKE eli allekirjoittanut UNDERTECKNAD.

Kipaisin yönkostean kevätheinän yli naapuriin ja kerroin, että BASTUN BRINNER! Silloinen ruotsinkielentaitoni ei pidemmälle riittänyt, mutta palokunta hälytettiin ja naapurissa viikonloppua viettämässä olleet veljekset, aikuisia miehiä jo, lähtivät katastrofialueelle.

Sauna paloi komeasti ja liekit nousivat pariinkymmeneen metriin, mutta eivät uhanneet hirsistä asuinmökkiä. Toinen naapuri oli jo saapunut paikalle ja sanoi kädet syvällä housuntaskuissa ”LÅT DET BRINNA BARA”.

Se taisi ollakin ainoa vaihtoehto. Veljekset ottivat pitkät tikkaat ja työnsivät pystyssä olleet seinät kokkoon, I BRASAN.

Ja sitten saapui EMSALÖ FBK. Paikalle puksutti traktori, joka veti moottoripumppua peräkärryssään. Traktori könysi kynnösten yli rantaan, runsaan 100 metrin päähän. Pitkiä sammutusletkuja ryhdyttiin ruuvailemaan kohdille. Palokuntalaisia saapui paljon autolla.

Sinänsä FBK:lla oli kaikki aika maailmassa. Itse opin vasta vuosikymmenen lopulla Ilta-Sanomien kesätoimittajana vanhan toimittajaviisauden: hyviin tulipaloihin ei ole koskaan kiire.

Varsinainen paloauto sijaitsi lossin takana mantereella Tolkkisissa. Ja niinhän siinä kävi, että TOLKIS FBK:n hieno punainen paloauto kurvasi lyhdyt sinistä vilkkuen saunalle ja sammutti palon vajaassa vartissa Emäsalon poikien nenän edestä. Mutta EMSALÖ FBK sai lopulta pumpun toimimaan ja jälkisammutus hoitui mallikkaasti.

Paikalle tuli myös poliisi, joka kummasteli hieman, kuinka paikalla on niin paljon autoja, mutta kaikki läsnäolevat tuntuivat olevan enemmän tai vähemmän humalassa. Onneksi komisariuksella oli sen verran tilanneälyä, että ei ryhtynyt sotkemaan sammutuspuuhia.

Lopulta Emäsaloon karautti myös päivystävä palomestari, joka oli tyytyväinen näkemäänsä: palo oli saatu rajattua itse saunaan niin hyvin, että vakuutusyhtiö ei voisi alkaa pienentää korvaussummaa jonkun pystyyn jääneen seinän takia.

Kuulin kun isäni jutteli palomestarin kanssa, ruotsiksi: ”Onpa harmi, ettei meillä nyt ole olutta ja makkaraa, kun ilmassa on kansanjuhlan tuntua.”

Palomestari katsoi isääni, vilkutti silmäänsä ja sanoi lohduttaen: ”NÄSTA GÅNGEN SEN, NÄSTA GÅNGEN.”

Markku Vento
Kirjoittaja viettää edelleen vapaa-aikansa Emäsalossa, ja työpäivät Espanjan Feungirolassa kirjakauppiaana.

Koukussa kolmeen kieleen

Koukussa kolmeen kieleen

Jag har under årens lopp allt mera hängivit mej åt det finska språket. Det har sina enkla förklaringar. I Finland utgör vi finlandssvenskar bara 6 % av den finska befolkningen. Det blir en ganska liten ankdamm vi plaskar omkring i. Som fotograf var jag väldigt nöjd över att inte behöva frottera mej enbart med de svenskspråkiga i mitt land, utan få fritt söka mej till omgivningar, där utmaningarna var oberoende språket

Olen vuosien varrella antautunut suomenkielelle. Kun ympärillä loiskiva ruotsinkielinen ankkalammikko on tuntunut liian pieneltä. Olen aina hakeutunut uusiin haasteisiin, kielestä riippumatta.

I min nuvarande familj talar vi tre språk dagligen. Min sambo kommer från Estland och hon talar givetvis estniska med våra barn. Jag igen talar alltid svenska med mina barn, men tillsammans talar vi finska med Oona. Jag har alltid tyckt att det är en tillgång att både förstå och tala många språk. Så trots att de språk vi odlar i vår familj, inte hör till de stora i världen, ger det ändå ett vidare perspektiv inför vardagen. Nu på sista tiden har jag blivit allt mer motiverad och taggad på mitt modersmål, så det har skett ett stort bejakande av det svenska språket. Det känns helt skönt att ha hittat vägen tillbaka till sitt hem.

Avopuolisoni on virolainen, joten puhumme kolmea kieltä päivittäin. Olen aina pitänyt useiden kielten puhumista suurena etuna. Se luo arkeen laajemman näkökulman. Viime aikoina olen taas palannut kotiin äidinkieleni luokse. Sekin tuntuu mukavalta.

För tillfället håller jag på att färdigställa ett bildverk om Helsingfors. Boken innehäller stadsvyer, årstider, men också helt spontana händelser, som utspelas i min närhet. Jag har alltid min lilla kamera med mej och försöker komma ihåg att gräva fram den ur min läderväska, då någonting händer eller då jag fäster uppmärksamhet vid belysningeneller skönheten Helsingfors kan bjuda på. Boken heter enkelt och slätt HELSINKI och skall publiceras i början av nästa år.

Valmistelen parhaillaan kuvateosta Helsingistä. Siihen tulee kaupunkinäkymiä ja vuodenaikoja. Minulla on aina pieni kamera mukana nahkalaukussani. Kun huomaan erikoisen valaistuksen tai kauniin maiseman, otan sen esiin. Kirjan nimeksi tulee yksinkertaisesti HELSINKI.

Stefan Bremer

60 000 työpaikkaa

60 000 työpaikkaa

Tein ensimmäisen kerran tuttavuutta ruotsin kielen kanssa Hyvinkäällä ollessani kuusivuotias. Kävin kolmen vuoden ajan kansakoulua ruotsiksi.

Ensimmäiseen puoleen vuoteen en ymmärtänyt juuri mitään. Mutta joulun aikoihin alkoivat sanat asettua kohdalleen. Se oli suuri onnenpotku. Siitä lähtien olen tuntenut oloni kotoisaksi toisella kotimaisella. Minulle on ollut ammatillisesti suuri hyöty kielitaidostani. Se on poistanut monet mutkat matkalta.

Suhteeni ruotsin kieleen on säilynyt vankkana. Kotona saan aamiaisen höysteenä suupaloja kielestä, sillä vaimoni on ottanut tavaksi lukea Senjan opetuksia niille perheenjäsenille, jotka ovat paikalla. Kyllä sieltä aina jotain uutta oppii.

Koska olen toiminut yritysjohtajana oikeastaan koko työurani ajan, on näkökulmani ruotsin kieleen työorientoitunut.

Ruotsilla on maana meille suomalaisille huikean tärkeä merkitys. Suomen vienti Ruotsiin on 5 987 miljoonaa ja tuomme 5 220 miljoonan euron edestä.

Tullihallituksen tilastojen mukaan Ruotsi nousi viime vuonna 11,4 prosentin osuudella tärkeimmäksi vientimaaksemme, jättäen taakseen Saksan ja Venäjän. Kymmenen viime vuoden ajan on Ruotsin merkitys kauppakumppanina kasvanut jatkuvasti.

Ruotsissa toimii 700 yritystä, joilla on suomalaisomistus ja ne työllistävät yli 60 000 henkeä. Yhteys on vankka. Toissavuonna suomalaiset yritykset ostivat 23 ruotsalaisyritystä. Ajatelkaa vaikka brändi-ikoneita, kuten Storaenso, Teliasonera ja Tieto. Jokaisella niihin töihin hakeutuvalla on hyödyksi osata ruotsia. Itse olen huomannut, että ihmisiin kaikilla organisaatiotasoilla saa laadullisesti aivan erilaisen kontaktin kun puhuu heidän kieltään, Ruotsissa ruotsia.

Mikäli olen itse yritysjohtajana saanut valita kahden täysin yhtä vahvan työnhakijan välillä, joista toinen ei osaa lainkaan ruotsia ja toisella on vahva kielitaito. Olen valinnut sen, joka osaa ruotsia.

Juha Rantanen

Kirjoittaja on toiminut Borealis-yhtiön, Ahlstromin ja Outokummun toimitusjohtajana.

Älskade språk

Älskade språk

Ja, jag har väl alltid varit kär i dig. Blivit omtumlad av dig. Trasslat in mina tankar i dig. Fått mitt hjärta att slå hårt. Känt dig på mina läppar. Beundrat din skönhet. Accepterat dina brister. Jag gillar dig påklädd – talad; och avklädd – skriven. Jag beundrar ditt höga språk och njuter av dina lokala varianter. Du är min älskling, min skönhet. Du är min inspiration, mina tankars klädnad.

Så underbart att du har träff med mig hela tiden. Jag hittar dig i dammiga böcker och i mina gamla anteckningar. Du klär dig i ett recept eller ett vykort. Ibland uppträder du på baksidan på ett gammalt fotografi. Jag ser dig i tidningar. Jag söker upp dig på min dator. Du är med mina vänner när de skickar mig små uppdateringar och meddelanden. Du är med mig när jag tänker och drömmer. Du är aldrig långt borta.

Vidden av allt

Senast vid min födelse var du väl där med otaliga röster och nyanser? Det känns logiskt att anta att du redan då lade grunden för allt i mig. Du lät mig uppleva dig i all din prakt – genom mjuka viskningar, stilla sånger, glada utrop, hårda skrik och mullriga folksamlingar. Jag tror du gav mig en full bredsida av dig själv. Du ville i ärlighetens namn få mig att förstå vidden. Vidden av allt. Alla saker har en stilla mjuk form och en våldsamt skränig form. Alla saker kan upplevas som det finaste eller det värsta. Allt är frivilligt eller allt är ett tvång. Det enda som avgör frågan är vår egen inställning. Vår kärlek till dig kan vara lycklig men den kan också vara olycklig. Jag blev smygkär i dig och i dag är jag helt och hållet kär i dig.

Jag undrar för resten hur du själv har det. Har jag någon förståelse för det liv du lever? Har jag fattat vilket enormt arbete du utfört, och uppskattar jag över huvud taget vad du nu håller på med? Detta tål att tänkas på. Kärlek är inte kärlek om den inte är ömsesidig. Du behöver kanske mig på sätt som jag inte insett. Du kanske inte känner dig älskad. Är det så? Känner du dig utstött och hotad? Känner du kanske att du är älskad av tvång och inte av kärlek? Är du rädd för att ses som en oinbjuden gäst? Hemska tanke; så illa kan det väl inte vara?

Gammalmodig och undomlig

Kanske jag är 16 år och du är 16 hundra år. Men vad gör det! Vi kan leva tillsammans. Vi kan respektera varandra. Du kan dra fram dina gamla saker och jag kan tvinga på dig mina nya saker. Jag älskar dina rynkor, vet du. Jag både beundrar och skrattar åt din ålderdomlighet. Fattar du inte att världen förändras? Ha! Du är så söt. Du försöker hålla i det gamla också om du vet att det är hopplöst. Det är just det som gör dig så söt. Stark och mäktig är du också men det vill jag inte säga för då blir du högfärdig. Bäst är bara att hålla sakerna som de är: jag älskar dig i din gammalmodighet och du gör klokt i att älska mina ungdomliga påfund. Annars är du slut!

Men du – hur får vi världen med oss? Varför tycker så många illa om dig? Varför är du så krånglig? Varför drar du dig inåt när det finaste med dig har att göra med utåt? Kunde du inte göra dig mödan att entusiasmera andra också? Varför ställer du krav när du kunde erbjuda glädje? Varför driver du på regler när du kunde driva på förståelse? Varför tadlar du dem som försöker, när det är de som INTE försöker som är problemet?

Charmera världen

Du har så många älsklingar och beundrare – jag är blott en! – så varför drar du inte nytta av det? Varför drar du dig tillbaka och sluter dig i ditt inre. Vi vill alla se dig ute på dansbanorna, sportplanerna, torgen och samlingsplatserna. Vi vill vara din vän för att vi vill, inte för att vi måste. Vi vill höra dina spännande historier. Vi vill leka med dig. Vi vill snubbla på dig. Vi vill stoltsera med dig. Vi vill visa upp dig för alla våra vänner – nya och gamla – som någon vi alltid stått nära.

Sluta vara en krånglig gamling! Sluta gnälla, sluta tänka på det förgångna, sluta drömma om en tid som aldrig egentligen fanns. Lev i nuet. Damma av dina rutiner. Damma av dina förväntningar. Charmera världen. Den vill bli charmerad. Och den älskar dig. Jag älskar dig. Du är kanske inte så mäktig som du en gång var. Men du är lika charmerande, om inte mer.

Jag älskar dig. Du rinner i mina ådror och blixtrar i mina nerver. Du ockuperar min hjärna. Du formulerar mina tankar. Du är det finaste.

Med de innerligaste hälsningar,

Jag

Mårten Mickos

Lue kirjoittajan blogi ”In Finland We Have This Thing Called Hurri”