Sauna palaa

Sauna palaa

Taannoin takavuosina, ennen suuria tihkusateita, Emäsalossa järjestettiin joka kevät palokunnanjuhlat eli BRANDKÅRSFEST Midgårdissa. EMSALÖ FBK:n juhlat osuivat yleensä toukokuun puoleen väliin.

Ja melkein aina yötä juhlisti oikea palohälytys.

Niin nytkin, toukokuussa 1971. Heräsin aamuyöstä siihen, että saunamme oli tulessa. Kesämökkimme varusteisiin kuului ämpärivesi 200 metrin päästä kaivosta ja pellon toisella puolella sijainneen naapurin puhelin. Ja ripeäkinttuinen juoksupoika SPRINGPOJKE eli allekirjoittanut UNDERTECKNAD.

Kipaisin yönkostean kevätheinän yli naapuriin ja kerroin, että BASTUN BRINNER! Silloinen ruotsinkielentaitoni ei pidemmälle riittänyt, mutta palokunta hälytettiin ja naapurissa viikonloppua viettämässä olleet veljekset, aikuisia miehiä jo, lähtivät katastrofialueelle.

Sauna paloi komeasti ja liekit nousivat pariinkymmeneen metriin, mutta eivät uhanneet hirsistä asuinmökkiä. Toinen naapuri oli jo saapunut paikalle ja sanoi kädet syvällä housuntaskuissa ”LÅT DET BRINNA BARA”.

Se taisi ollakin ainoa vaihtoehto. Veljekset ottivat pitkät tikkaat ja työnsivät pystyssä olleet seinät kokkoon, I BRASAN.

Ja sitten saapui EMSALÖ FBK. Paikalle puksutti traktori, joka veti moottoripumppua peräkärryssään. Traktori könysi kynnösten yli rantaan, runsaan 100 metrin päähän. Pitkiä sammutusletkuja ryhdyttiin ruuvailemaan kohdille. Palokuntalaisia saapui paljon autolla.

Sinänsä FBK:lla oli kaikki aika maailmassa. Itse opin vasta vuosikymmenen lopulla Ilta-Sanomien kesätoimittajana vanhan toimittajaviisauden: hyviin tulipaloihin ei ole koskaan kiire.

Varsinainen paloauto sijaitsi lossin takana mantereella Tolkkisissa. Ja niinhän siinä kävi, että TOLKIS FBK:n hieno punainen paloauto kurvasi lyhdyt sinistä vilkkuen saunalle ja sammutti palon vajaassa vartissa Emäsalon poikien nenän edestä. Mutta EMSALÖ FBK sai lopulta pumpun toimimaan ja jälkisammutus hoitui mallikkaasti.

Paikalle tuli myös poliisi, joka kummasteli hieman, kuinka paikalla on niin paljon autoja, mutta kaikki läsnäolevat tuntuivat olevan enemmän tai vähemmän humalassa. Onneksi komisariuksella oli sen verran tilanneälyä, että ei ryhtynyt sotkemaan sammutuspuuhia.

Lopulta Emäsaloon karautti myös päivystävä palomestari, joka oli tyytyväinen näkemäänsä: palo oli saatu rajattua itse saunaan niin hyvin, että vakuutusyhtiö ei voisi alkaa pienentää korvaussummaa jonkun pystyyn jääneen seinän takia.

Kuulin kun isäni jutteli palomestarin kanssa, ruotsiksi: ”Onpa harmi, ettei meillä nyt ole olutta ja makkaraa, kun ilmassa on kansanjuhlan tuntua.”

Palomestari katsoi isääni, vilkutti silmäänsä ja sanoi lohduttaen: ”NÄSTA GÅNGEN SEN, NÄSTA GÅNGEN.”

Markku Vento
Kirjoittaja viettää edelleen vapaa-aikansa Emäsalossa, ja työpäivät Espanjan Feungirolassa kirjakauppiaana.

Koukussa kolmeen kieleen

Koukussa kolmeen kieleen

Jag har under årens lopp allt mera hängivit mej åt det finska språket. Det har sina enkla förklaringar. I Finland utgör vi finlandssvenskar bara 6 % av den finska befolkningen. Det blir en ganska liten ankdamm vi plaskar omkring i. Som fotograf var jag väldigt nöjd över att inte behöva frottera mej enbart med de svenskspråkiga i mitt land, utan få fritt söka mej till omgivningar, där utmaningarna var oberoende språket

Olen vuosien varrella antautunut suomenkielelle. Kun ympärillä loiskiva ruotsinkielinen ankkalammikko on tuntunut liian pieneltä. Olen aina hakeutunut uusiin haasteisiin, kielestä riippumatta.

I min nuvarande familj talar vi tre språk dagligen. Min sambo kommer från Estland och hon talar givetvis estniska med våra barn. Jag igen talar alltid svenska med mina barn, men tillsammans talar vi finska med Oona. Jag har alltid tyckt att det är en tillgång att både förstå och tala många språk. Så trots att de språk vi odlar i vår familj, inte hör till de stora i världen, ger det ändå ett vidare perspektiv inför vardagen. Nu på sista tiden har jag blivit allt mer motiverad och taggad på mitt modersmål, så det har skett ett stort bejakande av det svenska språket. Det känns helt skönt att ha hittat vägen tillbaka till sitt hem.

Avopuolisoni on virolainen, joten puhumme kolmea kieltä päivittäin. Olen aina pitänyt useiden kielten puhumista suurena etuna. Se luo arkeen laajemman näkökulman. Viime aikoina olen taas palannut kotiin äidinkieleni luokse. Sekin tuntuu mukavalta.

För tillfället håller jag på att färdigställa ett bildverk om Helsingfors. Boken innehäller stadsvyer, årstider, men också helt spontana händelser, som utspelas i min närhet. Jag har alltid min lilla kamera med mej och försöker komma ihåg att gräva fram den ur min läderväska, då någonting händer eller då jag fäster uppmärksamhet vid belysningeneller skönheten Helsingfors kan bjuda på. Boken heter enkelt och slätt HELSINKI och skall publiceras i början av nästa år.

Valmistelen parhaillaan kuvateosta Helsingistä. Siihen tulee kaupunkinäkymiä ja vuodenaikoja. Minulla on aina pieni kamera mukana nahkalaukussani. Kun huomaan erikoisen valaistuksen tai kauniin maiseman, otan sen esiin. Kirjan nimeksi tulee yksinkertaisesti HELSINKI.

Stefan Bremer

60 000 työpaikkaa

60 000 työpaikkaa

Tein ensimmäisen kerran tuttavuutta ruotsin kielen kanssa Hyvinkäällä ollessani kuusivuotias. Kävin kolmen vuoden ajan kansakoulua ruotsiksi.

Ensimmäiseen puoleen vuoteen en ymmärtänyt juuri mitään. Mutta joulun aikoihin alkoivat sanat asettua kohdalleen. Se oli suuri onnenpotku. Siitä lähtien olen tuntenut oloni kotoisaksi toisella kotimaisella. Minulle on ollut ammatillisesti suuri hyöty kielitaidostani. Se on poistanut monet mutkat matkalta.

Suhteeni ruotsin kieleen on säilynyt vankkana. Kotona saan aamiaisen höysteenä suupaloja kielestä, sillä vaimoni on ottanut tavaksi lukea Senjan opetuksia niille perheenjäsenille, jotka ovat paikalla. Kyllä sieltä aina jotain uutta oppii.

Koska olen toiminut yritysjohtajana oikeastaan koko työurani ajan, on näkökulmani ruotsin kieleen työorientoitunut.

Ruotsilla on maana meille suomalaisille huikean tärkeä merkitys. Suomen vienti Ruotsiin on 5 987 miljoonaa ja tuomme 5 220 miljoonan euron edestä.

Tullihallituksen tilastojen mukaan Ruotsi nousi viime vuonna 11,4 prosentin osuudella tärkeimmäksi vientimaaksemme, jättäen taakseen Saksan ja Venäjän. Kymmenen viime vuoden ajan on Ruotsin merkitys kauppakumppanina kasvanut jatkuvasti.

Ruotsissa toimii 700 yritystä, joilla on suomalaisomistus ja ne työllistävät yli 60 000 henkeä. Yhteys on vankka. Toissavuonna suomalaiset yritykset ostivat 23 ruotsalaisyritystä. Ajatelkaa vaikka brändi-ikoneita, kuten Storaenso, Teliasonera ja Tieto. Jokaisella niihin töihin hakeutuvalla on hyödyksi osata ruotsia. Itse olen huomannut, että ihmisiin kaikilla organisaatiotasoilla saa laadullisesti aivan erilaisen kontaktin kun puhuu heidän kieltään, Ruotsissa ruotsia.

Mikäli olen itse yritysjohtajana saanut valita kahden täysin yhtä vahvan työnhakijan välillä, joista toinen ei osaa lainkaan ruotsia ja toisella on vahva kielitaito. Olen valinnut sen, joka osaa ruotsia.

Juha Rantanen

Kirjoittaja on toiminut Borealis-yhtiön, Ahlstromin ja Outokummun toimitusjohtajana.

Älskade språk

Älskade språk

Ja, jag har väl alltid varit kär i dig. Blivit omtumlad av dig. Trasslat in mina tankar i dig. Fått mitt hjärta att slå hårt. Känt dig på mina läppar. Beundrat din skönhet. Accepterat dina brister. Jag gillar dig påklädd – talad; och avklädd – skriven. Jag beundrar ditt höga språk och njuter av dina lokala varianter. Du är min älskling, min skönhet. Du är min inspiration, mina tankars klädnad.

Så underbart att du har träff med mig hela tiden. Jag hittar dig i dammiga böcker och i mina gamla anteckningar. Du klär dig i ett recept eller ett vykort. Ibland uppträder du på baksidan på ett gammalt fotografi. Jag ser dig i tidningar. Jag söker upp dig på min dator. Du är med mina vänner när de skickar mig små uppdateringar och meddelanden. Du är med mig när jag tänker och drömmer. Du är aldrig långt borta.

Vidden av allt

Senast vid min födelse var du väl där med otaliga röster och nyanser? Det känns logiskt att anta att du redan då lade grunden för allt i mig. Du lät mig uppleva dig i all din prakt – genom mjuka viskningar, stilla sånger, glada utrop, hårda skrik och mullriga folksamlingar. Jag tror du gav mig en full bredsida av dig själv. Du ville i ärlighetens namn få mig att förstå vidden. Vidden av allt. Alla saker har en stilla mjuk form och en våldsamt skränig form. Alla saker kan upplevas som det finaste eller det värsta. Allt är frivilligt eller allt är ett tvång. Det enda som avgör frågan är vår egen inställning. Vår kärlek till dig kan vara lycklig men den kan också vara olycklig. Jag blev smygkär i dig och i dag är jag helt och hållet kär i dig.

Jag undrar för resten hur du själv har det. Har jag någon förståelse för det liv du lever? Har jag fattat vilket enormt arbete du utfört, och uppskattar jag över huvud taget vad du nu håller på med? Detta tål att tänkas på. Kärlek är inte kärlek om den inte är ömsesidig. Du behöver kanske mig på sätt som jag inte insett. Du kanske inte känner dig älskad. Är det så? Känner du dig utstött och hotad? Känner du kanske att du är älskad av tvång och inte av kärlek? Är du rädd för att ses som en oinbjuden gäst? Hemska tanke; så illa kan det väl inte vara?

Gammalmodig och undomlig

Kanske jag är 16 år och du är 16 hundra år. Men vad gör det! Vi kan leva tillsammans. Vi kan respektera varandra. Du kan dra fram dina gamla saker och jag kan tvinga på dig mina nya saker. Jag älskar dina rynkor, vet du. Jag både beundrar och skrattar åt din ålderdomlighet. Fattar du inte att världen förändras? Ha! Du är så söt. Du försöker hålla i det gamla också om du vet att det är hopplöst. Det är just det som gör dig så söt. Stark och mäktig är du också men det vill jag inte säga för då blir du högfärdig. Bäst är bara att hålla sakerna som de är: jag älskar dig i din gammalmodighet och du gör klokt i att älska mina ungdomliga påfund. Annars är du slut!

Men du – hur får vi världen med oss? Varför tycker så många illa om dig? Varför är du så krånglig? Varför drar du dig inåt när det finaste med dig har att göra med utåt? Kunde du inte göra dig mödan att entusiasmera andra också? Varför ställer du krav när du kunde erbjuda glädje? Varför driver du på regler när du kunde driva på förståelse? Varför tadlar du dem som försöker, när det är de som INTE försöker som är problemet?

Charmera världen

Du har så många älsklingar och beundrare – jag är blott en! – så varför drar du inte nytta av det? Varför drar du dig tillbaka och sluter dig i ditt inre. Vi vill alla se dig ute på dansbanorna, sportplanerna, torgen och samlingsplatserna. Vi vill vara din vän för att vi vill, inte för att vi måste. Vi vill höra dina spännande historier. Vi vill leka med dig. Vi vill snubbla på dig. Vi vill stoltsera med dig. Vi vill visa upp dig för alla våra vänner – nya och gamla – som någon vi alltid stått nära.

Sluta vara en krånglig gamling! Sluta gnälla, sluta tänka på det förgångna, sluta drömma om en tid som aldrig egentligen fanns. Lev i nuet. Damma av dina rutiner. Damma av dina förväntningar. Charmera världen. Den vill bli charmerad. Och den älskar dig. Jag älskar dig. Du är kanske inte så mäktig som du en gång var. Men du är lika charmerande, om inte mer.

Jag älskar dig. Du rinner i mina ådror och blixtrar i mina nerver. Du ockuperar min hjärna. Du formulerar mina tankar. Du är det finaste.

Med de innerligaste hälsningar,

Jag

Mårten Mickos

Lue kirjoittajan blogi ”In Finland We Have This Thing Called Hurri”

Pyykkitupaviikko

Pyykkitupaviikko

Meillä oli lapsena kerran kesässä pyykkitupaviikko. Pyykkitupa TVÄTTSTUGA oli erillinen rakennus. Siellä oli suuri pata, jossa keitettiin vettä ja valtava kivinen amme, missä pyykit huuhdeltiin.

Pyykkiä kerättiin koko talvi, lähinnä vuodevaatteita SÄNGKLÄDER, lakanoita, pyyhkeitä ja tietysti mattoja.

Pyykkitupaviikko oli meistä lapsista jännää. Lakanat keitettiin isossa mustassa padassa GRYTA. Kiehuva pata oli täynnä valkoisia lakanoita ja höyryä ÅNGA oli niin paljon, ettei eteensä nähnyt. Äidiltä ja siskoilta valui vesi noroina pitkin kasvoja, koska oli niin kuuma. Me nuoremmat vaan leikittiin.

Kun lakanoista oli selvitty, ne vietiin ulos valtavan pitkille nauruille kuivumaan. Narut pysyivät suorina lakanoiden painon alla, kun ne nostettiin heinäseipäille. Taas oli luvassa kiva leikki lapsille, juoksimme edestakaisin lakanoiden alta. Siitä ei äiti ollut kovin ihastuksissaan, koska käpälämme eivät aina olleet täysin puhtaat.

Sitten alkoi järisyttävä räsymattojen TRASMATTA hinkkaaminen. Niitä oli pitkiä ja pätkiä, mutta hienot niistä tuli, ja ne tuoksuivat aivan mielettömän hyvälle. Tiesi, että on kesä.

Kun pyykkitupaviikko loppui, raahattiin SLÄPA kaikki lakanat mankeliin. Mankeli oli toisessa talossa, ja se oli niin valtavan suuri, että se levisi huoneen seinästä toiseen. Mankeli oli pelottava SKRÄMMANDE, koska se oli niin iso ja piti kauheata meteliä NOJS. Nukkuminen niissä mankeloiduissa lakanoissa talvella oli ihanaa, se toi muiston kesästä mieleen.

Kyllä kotonamme oli myös pulsaattoripesukone, jolla pestiin tavallinen pyykki, ettei nyt vaan kukaan ajattele ettei meillä muulloin pyykkiä pesty.

Nykyään pyykinpesu sujuu tuosta vaan. Muisto 60-luvun pyykkitupaviikosta on säilynyt elävänä ja ihanana muistona tähän päivään asti.

Monica Mether

Sanastoa

Kiehua = koka
pyykkitupa = tvättstuga
pata = gryta
amme = kar, badkar
vuodevaatteita = sängkläder
höyry = ånga
naru = snöre
heinäseiväs = höstör
räsymatto = trasmatta
tuoksu = doft
raahata = släpa
mankeli = mangel
pelottava = skrämmande
meteli = nojs, ljud.

Ostetaan romua – antikviteter säljes!

Ostetaan romua – antikviteter säljes!

(Todellinen ja sangen listig kyltti i Gamla Porwoo)

Puoli (HALVAN) sukuani on ruåtsalaisia ja puolet (ANDRA HALVAN = komparatiivi, se halvempi kansanosa) suomalaisia.

Ollessamme siskoni kanssa aika natiaisia, seurasimme vanhempiemme sekä sukulaisvieraiden kanssakäyntiä. Opimme että kun vieraat tulivat kylään, ruåttalaiset asettuivat omalle puolelleen seurusteluryhmää, ja finskatalande folk omalleen. Sitten keskustelu alkoi, siis siten kuin sen oli tapana. Toinen puoli sukua kysyi ja vastasi ruåtsiksi, ja toinen puoli kysyi ja vastasi aina suomeksi (PÅ FINSKA) – ja päinvatsoin.

Siskon kanssa ensin hieman ihmettelimme moista, mutta kun se aina toistui, opimme.

Ihanan väärinkäsityksen tehoa lisäsi käyntimme lähibutikenissa ostamassa mamman kanssa safkaa Töölöntorin silloisella legendaarisella Nybergillä. Jos siellä koetti puhua suomeksi, vastattiin tietty ruåtsiksi. Sitä sitten siskon kanssa kummastelimme, että jos sanoimme jotain ruåtsiksi, expediitti ei vastannutkaan suomeksi.

Itse olen olemassa hauskan sattumuksen johdosta, joka sekin viittaa kaksikielisyyteen, jota kantaa arviolta noin 49 % kansamme väestöstä (mikä liekään tarkka jakauma tätä nykyä, kysykää väestöliitosta!).

Äidinäitini (MURMEN) tapasi äitini isän (FARMEN) kauas taaksepäin vuosisadan alussa, kun hän nuorena umpisuomenkielisenä harjoittelijana oli ensimmäistä päivää ruotsinkielisen mofani metsäintendentinkonttorissa töissä. Kun mofani, piirimetsänhoitaja lähti chaufföörinsä kanssa tiluskierrokselle, sai Murmen ensimmäisen suuren tehtävänsä. Ovikello oli rikki ja oveen tuli kirjoittaa ”KNACKA PÅ DÖRREN”. Äidinäitini skrivasi että KACKA PÅ DÖRREN, suurilla kirjaimilla! Kun hän lähti päivän päätyttyä kotiinsa, piirimetsänhoitaja oli vielä kierroksellaan.

Mutta tuosta kyltistä, mofani sen nähtyään, puhkesi heidän rakkaus (puhekieltä, kuuluisi olla genetiivi ja possessiivisuffiksin kanssa), siis rakkaudenpossessivisuffiksi.

Ja siksi (”därför”, Afrikaksi taas Darfur) mä olen tässä.

Måste han Skriva såDan SmörJa
Att hela Släkten skall SörJa?

Kari K. Kuosma,
(Japanissa useimmiten Kusoma)

Hapanta ja suolaista saaristolaiselämää

Hapanta ja suolaista saaristolaiselämää

MOFA Harald oli juuri lopettanut saaristolaisillallisensa: STRÖMING O KLYVITOR. Eli silakoita (itse pyydettyjä) perunalohkojen (omasta perunapellosta) päällä. Elettiin 1970-luvun puoltaväliä.

Harald istahti tuvan keinutuoliin, sytytti päivän ainoan savukkeensa, vetäisi ruokasavut ja nojautui taaksepäin, antaen tuolin hiljalleen keinahdella:

– JA-A, MORE, NU E MAN SÅ PRÅPPFULL, ATT STÄNGER MAN ÖGONA, SÅ ÖPPNAS RUMPAN.

Isoisällä oli siis massu melkoisen täynnä syötyään hyvää Emäsalon perinneruokaa.

MORE eli Esther-mummu katsoi ikkunasta lahden yli Mäkelöiden suuntaan ja totesi nähtyään valot saunan terassilla:

– MEKELE HAR KOMMIT UT.

Siihen paikalla ollut tyttärentytär sanoi:

– MOMMO, DEM HETER MÄKELÄ.

– NÅ, MÄKÄLÄ DÅ, Esther-MOMMO tuhahti ja kattoi tuvan pöydälle viinimarjapiirakkaa.

Minunkin pihallani kasvaa näitä viinimarjoja, sillä joskus 1960-luvulla Harald toi naapurilleen pari viinimarjapensasta ja sanoi isälleni suomeksi:

– Ota hyve viinamarja. Sinu muija teke hyve piirrraka.

Kukaan läsnäolijoista ei pahastunut, sillä tarkoitus oli hyvä ja lopputulos erinomainen: vielä tänäkin päivänä samaiset viinamarjapensaat kantavat oivaa satoa.

Harald kiikutteli tuolissaan ja maton reuna klonksui jalaksen alla jokaisella heilahduksella niin, että keinutuoli kääntyi hiljalleen ja huomaamatta. Pian jalas osui huteraan kolmijalkaiseen pöytään ja sillä ollut ASA-radio rojahti Haraldin jalalle.

– DET VA SOM FAN, mies ärähti ja tuskitteli jalkaansa. – NEJ-NEJ, HUVUD Å, O KROPPN I GRYTAN, hän purki harmitustaan siihen suuntaan, että alkaa äijällä olla jo ikää, jolloin parasta olisi päästä koko roskasta eroon: pää poikki ja kroppa pataan.

Kahvit kaadettiin kuppiin ennen FRÅN A TILL Ö -sarjan alkamista. Piirakkaa oli jokaiselle iso pala, alla muropohja ja päällä runsaasti punaisia viinimarjoja.

UGGLAN-Helge istui pesässään ja Hedvig luuli taas tietävänsä jonkin hienon sanan, mutta erheestä kasvoikin Hedvigille pitkä nenä.

Harald lusikoi ensimmäisen palan suuhunsa, mutta irvisti ja sanoi: – DET ÄR SÅ SURT ATT REVAHÅLE GRINAR.

Tätäkään en suomenna muuten kuin sanomalla, että oli melkoisen happamia marjoja.

Markku Vento

Kirjoittaja on viettänyt EMSALÖN saaressa, meren äärellä valtaosan elämästään, joskin asuu nykyään Espanjan Aurinkorannikolla, meren äärellä toki edelleen.

Miksi Porvoossa pitää hidastaa vauhtia?

Miksi Porvoossa pitää hidastaa vauhtia?

Porvoon joen varrella, juuri ennen kun saavut keskustaan, on iso kyltti jossa lukee SAKTA FARTEN (Hidasta vauhtia). Seitsemänkymmentäluvulla kyltin läheisyydelle oli vanhoja tehdasrakennuksia ja koko alue kutsuttiin Sakta Farteniksi. Porvoon laitakulkijanuoret perustivat alueeseen salakapakan ja sitäkin kutsuttiin Sakta Farteniksi.

Yöelämä Sakta Fartenissa oli täysin kaksikielinen. Missä koulut Porvoossa erotti suomen- ja ruotsinkieliset, siinä Sakta Farten yhdisti meitä.

Salakapakka siirrettiin keskustaan Linnankoskikadulle noin vuonna seitsemänkymmentäviisi.  Nyt sen nimi muuttui Senaattoriksi.

Kapakan vetäjät ja asiakkaat eivät kuuluneet Porvoon urheilueliittiin, mutta Porvoo oli ja on jääpallokaupunki ja monet asiakkaat olivat pelanneet jääpallo kaupungin ylpeässä Akilles-joukkueessa. Akilles menestyi hyvin Suomen pääsarjassa.

En tiedä miksi Sakta Fartenin asiakkaat eivät enää kuuluneet Akillekseen, ehkä salakapakka elämä oli liian rankkaa. Joka tapauksessa entiset Akilles pelaajat ja nykyiset salakapakka nuorisot päätti perustaa oman jääpallojoukkueen.

Kuulin että harjoitukset olivat hauskoja ja joukkueessa vallitsi vahva me-tunne.  En ole tutkinut seuran historiaa enkä löydä minkäänlaista tietoa netistä. Mutta tämä legendaarinen joukkue nousi SM sarjaan vuonna 1979. Sakta Farten perusti myös kaukalopalloseuran joka voitti SM-kultamitalin kaudella 1980-1981.

Hyvät lukijat; ehkä joku teistä muista enemmän Sakta Farten ilmiöstä. Minun muistini pettää ja olen ehkä ymmärtänyt tarinan aivan väärin. Miten kävi ja minkälainen tunnelma oli kun Sakta Farten ja Akilles pelasivat vastakkain ensimmäistä kertaa SM sarjassa? Kirjoittakaa ja kommentoikaa!

Robert Runeberg

Intiassa olen vaan valkoinen

Intiassa olen vaan valkoinen

Olen suomenruotsalainen Karjaalta. Kirjoitan kirjoja ruotsin kielellä. Asun kesät Ruotsissa ja talvet Etelä-Intiassa, Keralan osavaltiossa.

Ruotsissa olen ruotsinsuomenruotsalainen, Intiassa vaan valkoinen. Se on yksinkertaisempi. Väri näkyy hyvin, kukaan ei tarvise kysyä. Suomenruotsalaisuus on ujompi, piileskelee.

Ruotsalaiset joskus haluavat tietää:

– Kuule Calle, missä olet oppinut svenskaa niin hyvin.

Vahingossa käytan suomenruotsalaisia sanoja, jotka toin mukanani Suomesta.

– Skyddsväg, kirjoitin Expressen-lehteen.

– Skyddsväg, huusi toimitussihteeri. Mihin tämä uusi finnjävel on eksynyt? Onko skyddsväg polku kondoomiautomaatille?

Riikinruotsalaiset sanovat övergångsställe, ylikulkupaikka. Skyddsväg on suora käännös suojatiestä.
Intialaiset haluvat tietää 1. nimeni (etunimi) 2. uskonto 3. kuinka iso perhe minulla on (poikien määrä). Se riittää.

Pohjoismaat ovat heille outo paikka Himalayan takana.

Calle Hård

Ensimmäisen sukupolven suomenruotsalainen?

Ensimmäisen sukupolven suomenruotsalainen?

Mä käyn ruotsinkielistä kouluu Espoossa. Tuntuu tavalliselta käydä ruotsinkielistä kouluu. Mun bestis on Soffi, sen äiti puhuu suomee, sit sen isä puhuu ruotsii. Mun toisen bestiksen, Ronjan, molemmat vanhemmat puhuu ruotsii.

Mä käyn ruotsinkielistä kouluu Espoossa. Tuntuu tavalliselta käydä ruotsinkielistä kouluu. Ronja ja Soffi ovat tavallisia.

Suomenkielisten mielest mä oon suomenruotsalainen, mut kaikkien ruotsinkielisten mielest mä en oo. Mut on rekisteröity ruotsinkieliseksi kun mä menin ruotsinkieliseen esikouluun. Äiti sano, että niin täytyy tehdä, et mä saisin varmasti jatkaa ruotsinkielisessä koulussa.

Nykyään musta tuntuu, että mä oon suomenruotsalainen, mut äiti sano, etten mä oo. Mun mielestä mä kyl olen ihan yhtä paljo suomenruotsalainen ku mun kaveritkin. Me ollaan ihan tavallisii ja kannatetaan Suomee jääkiekossa. Ei me olla ruotsalaisii, me vaan puhutaan ruotsii Suomessa.

Äiti sano, et jos mä haluun olla suomenruotsalainen, niin mä saan sen puolesta olla, siinä ei oo kuulemma mitään pahaa.

Jos mä saan lapsii, niin ne menee ruotsinkieliseen kouluun. Jos niiden isä on suomenkielinen, niin mä puhun niille ruotsii, jos niiden isä on ruotsinkielinen, niin mä puhun niille suomee. Suomessa vaan pitää osata molempii.

Iia Reiju (11v)