Hapanta ja suolaista saaristolaiselämää

9 Lok

MOFA Harald oli juuri lopettanut saaristolaisillallisensa: STRÖMING O KLYVITOR. Eli silakoita (itse pyydettyjä) perunalohkojen (omasta perunapellosta) päällä. Elettiin 1970-luvun puoltaväliä.

Harald istahti tuvan keinutuoliin, sytytti päivän ainoan savukkeensa, vetäisi ruokasavut ja nojautui taaksepäin, antaen tuolin hiljalleen keinahdella:

– JA-A, MORE, NU E MAN SÅ PRÅPPFULL, ATT STÄNGER MAN ÖGONA, SÅ ÖPPNAS RUMPAN.

Isoisällä oli siis massu melkoisen täynnä syötyään hyvää Emäsalon perinneruokaa.

MORE eli Esther-mummu katsoi ikkunasta lahden yli Mäkelöiden suuntaan ja totesi nähtyään valot saunan terassilla:

– MEKELE HAR KOMMIT UT.

Siihen paikalla ollut tyttärentytär sanoi:

– MOMMO, DEM HETER MÄKELÄ.

– NÅ, MÄKÄLÄ DÅ, Esther-MOMMO tuhahti ja kattoi tuvan pöydälle viinimarjapiirakkaa.

Minunkin pihallani kasvaa näitä viinimarjoja, sillä joskus 1960-luvulla Harald toi naapurilleen pari viinimarjapensasta ja sanoi isälleni suomeksi:

– Ota hyve viinamarja. Sinu muija teke hyve piirrraka.

Kukaan läsnäolijoista ei pahastunut, sillä tarkoitus oli hyvä ja lopputulos erinomainen: vielä tänäkin päivänä samaiset viinamarjapensaat kantavat oivaa satoa.

Harald kiikutteli tuolissaan ja maton reuna klonksui jalaksen alla jokaisella heilahduksella niin, että keinutuoli kääntyi hiljalleen ja huomaamatta. Pian jalas osui huteraan kolmijalkaiseen pöytään ja sillä ollut ASA-radio rojahti Haraldin jalalle.

– DET VA SOM FAN, mies ärähti ja tuskitteli jalkaansa. – NEJ-NEJ, HUVUD Å, O KROPPN I GRYTAN, hän purki harmitustaan siihen suuntaan, että alkaa äijällä olla jo ikää, jolloin parasta olisi päästä koko roskasta eroon: pää poikki ja kroppa pataan.

Kahvit kaadettiin kuppiin ennen FRÅN A TILL Ö -sarjan alkamista. Piirakkaa oli jokaiselle iso pala, alla muropohja ja päällä runsaasti punaisia viinimarjoja.

UGGLAN-Helge istui pesässään ja Hedvig luuli taas tietävänsä jonkin hienon sanan, mutta erheestä kasvoikin Hedvigille pitkä nenä.

Harald lusikoi ensimmäisen palan suuhunsa, mutta irvisti ja sanoi: – DET ÄR SÅ SURT ATT REVAHÅLE GRINAR.

Tätäkään en suomenna muuten kuin sanomalla, että oli melkoisen happamia marjoja.

Markku Vento

Kirjoittaja on viettänyt EMSALÖN saaressa, meren äärellä valtaosan elämästään, joskin asuu nykyään Espanjan Aurinkorannikolla, meren äärellä toki edelleen.

2 vastausta to “Hapanta ja suolaista saaristolaiselämää”

  1. Monica Mether 9.10.2011 klo 16:06 #

    Oi kuinka hauska kirjoitus, tusen tack 😀

  2. Paula Toivonen 29.1.2012 klo 12:13 #

    Hauska oli,kiitosta tuhannesti,tusen tack,också…REVAHÅLE GRINAR ;-D

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: