Tag Archives: poliisihallitus

Kirjallisuuden uusi lajityyppi: kaksikielinen parviälykirja

14 syys

Senja opettaa sinulle ruotsia -kirjan myötä on syntynyt uusi kirjallisuuden lajityyppi. Kirjan tekstit on kirjoitettu parinkymmenen henkilön voimin  ja mukaan on koottu satojen ihmisten kommentteja. Kirjan myötä esittäytyy nollabudjetilla toimivan kielikoulun täysin omintakeinen uusi tapa oppia ja kirjoittaa kaksikielistä tekstiä.

14.9.12 julkistettu Senja opettaa sinulle ruotsia -kirja koostettiin yhteisön nettisivulla päivittäin julkaistuista noin 300 opetustekstistä, jotka ovat korkeintaan 420 merkkiä pitkiä, sekä niihin tulleista 16 000 kommentista.
Kyseessä on täysin uusi tapa oppia ja olla vuorovaikutuksessa sosiaalisessa mediassa.

– Koen, että kirjan kokoaminen on tärkeä kulttuurityö. Se nitoo yhteen perinteisen kirjan, joka on maailman hienoin käyttöliittymä, ja sosiaalisen median hektisen tahdin, jossa puheenaihe vaipuu unohduksiin muutamassa päivässä, eikä siihen enää palata. Halusimme kerätä tämän kaiken yksiin kansiin, sanoo Fröken Senja.

Kirjan sivuja värittävät vain 21-vuotiaan helsinkiläisen opiskelija Nadja Anderssonin oivaltavan humoristiset kuvitukset.

– Nadja löytyi 69 hakijan joukosta sosiaalisen median avulla. Huomasimme heti, että hänen otteensa sopii rempseän iloiseen ajattelutapaamme. Jos tässä yhteisöllisessä yhdessä tehdyssä kirjassa näkyy jonkun yksittäisen henkilön kädenjälki, niin se on Nadjan. Hän suunnitteli taiton ja hoiti uskomattoman vastuullisesti kirjaprojektin valtavan kuvitustyön.

Rennon oikeakielistä

Kovin urakka heti kokoamis- ja kuvitustyön jälkeen oli oikolukeminen. Sosiaalisessa mediassa käytetään rentoa kieltä, usein unohdetaan isot alkukirjaimet ja välimerkit, eikä mikään oikolukuohjelma ymmärrä kahta kieltä. Oikolukuun osallistuivat Senjan kanslian jäsenet sekä seitsemän vapaaehtoista, joihin kuului niin kääntäjiä kuin opettajia.
– Tavoitteena oli varmistaa kielen oikeellisuus, jotta kirjaa voidaan käyttää esimerkiksi opetuksessa. Halusimme kuitenkin kunnioittaa kommentaattorien otetta sekä löytää tasapainon kirjoittajan persoonallisen otteen ja todennäköisimmin tarkoittaman merkityksen välille.

Kirjassa on opetustekstien lisäksi yli 2500 kommenttia yhteisön jäseniltä. Ahkerimpia kommentaattoreita oli kaikkiaan 42, joiden sutkautuksia on kirjassa yli kymmenen. Kirjaan on myös koottu Helsingin Sanomissa kesällä 2011 ilmestyneitä Fröken Senja opettaa sinulle ruotsia -palstan tekstejä sekä seitsenosainen ruotsin kielen alkeiskurssi ja sarja blogeja.

Nurinkurin väärinpäinkoulu
rakastaa virheitä

– Virheitäkin jätettiin kirjaan, sillä niistä tykkäämme. Virheiden tekeminen on välttämätön oppimisen etappi. Jos on kivaa, aina parempi. Mikäli vielä jaksaa olla pienellä tavalla sinnikäs ja opetella vaikka vain yhden asian päivässä, on vuoden kuluttua jo hyvin kärryillä. Kirjaa voikin lukea vaikka siten, että käsittelee yhden aiheen joka päivä, suosittelee Fröken Senja.

Senjan koulun tekstit kirjoitetaan tarkan konseptin mukaisesti, vaikka niissä onkin riemukas ote. Opetustekstit ovat ikään kuin siemen, johon kommentaattorit lisäävät osaamisensa.

– Tekstien runko on suomen kieltä, jonka sekaan laitetaan ruotsin kielen käännöksiä. Ummikkosuomenkielinen voi siis lukea tekstin ensin katsomatta ruotsin kielen sanoja, ja se toimii silti, selittää Fröken Senja.

Uusi
kirjoitustapa

Senjan koulussa on otettu käyttöön uusi tapa kirjoittaa kaksikielistä tekstiä. Ruotsinkieliset käännökset kirjoitetaan aina tikkukirjaimilla MED VERSALER, siinä muodossa missä ne olisivat, jos koko lause olisi ruotsiksi. Suomenkieliset sanat kirjoitetaan pienillä kirjaimilla.

– Sekoitamme opetusteksteihin uudenaikaista ja vanhoillista ruotsia, riikinruotsia ja suomenruotsia. Kommenteissa esiintyy usein murreruotsia. Joskus mukaan lipsahtaa ilolla kirous tai muu epäsovinnainen sana. Iloitsemme monimuotoisuudesta. Kieli ei ole staattinen, se muovautuu sen mukaan, miten sitä käytetään.

Kirjan kokoaminen tapahtui pitkälti talkooperiaatteella, sillä Senjan koulu on toiminut nollabudjetilla alusta lähtien. Painatuskustannuksiin, kuvitukseen, taittoon sekä hallinnointiin tarvittiin varoja ja siksi järjestettiin yksi Suomen ensimmäisistä joukkorahoitushankkeista, joka sittemmin peruutettiin poliisihallituksen kannan vuoksi. Talkootyö onkin oikeastaan ainoa tapa, jolla näin suuritöinen kirja olisi voitu saada kansien väliin.

– Kymmenet ihmiset ovat tehneet kirjan eteen satoja työtunteja, siitä suuri kiitos heille, sillä halusimme tehdä mahdollisimman hienon kirjan ja tarjota sen riemuruotsin ystäville niin edullisesti kuin pystymme. Kiitos myös Suomen messuille, joka korvasi poliisihallituksen kannan vuoksi menetetyt, kirjan ennakkomyynnillä saadut 11000 euroa.

Lisätiedot: senja.larsen@gmail.com p. 050 551 1377.

http://www.facebook.com/Senjaopettaa -sivua on ylläpidetty yhteisön toimesta Facebookissa vuoden 2011 alusta lähtien. Sivu on yksi Suomen suurimmista sosiaalisen median yhteisöistä. Kieliopetushanke on saanut laajalti tunnustusta. Sille on myönnetty Suomen kieltenopettajien liiton Vuoden kieliteko 2011 -palkinto, Suomen e-oppimiskeskuksen Parasta Parasta -palkinto, Kulturfondenin yhteisöpalkinto ja Hugo Bergroth -seuran Språksporre vuonna 2012.

Poliisihallitus ei ilmaissut kantaansa: joukkorahoitus peruutetaan

10 syys

Poliisihallitus pyysi Fröken Senjalta lausuntoa joukkorahoituksen käytöstä, mutta ei ilmaissut kantaansa kirjojen postittamiseen mennessä, joten Fröken Senja peruuttaa kampanjan. Rahat palautetaan ennakkotilaajille ja he saavat kirjat lahjana.

Poliisihallitus lähetti Fröken Senjalle lausuntopyynnön 27.8., johon vastattiin välittömästi 31.8. Lausuntopyynnön tavoitteena oli selvittää, onko hankkeessa kyse rahankeräyslain 3 § 1 momentissa tarkoitetusta luvanvaraisesta rahankeräyksestä vai ehdollisesta kirjan ennakkotilausten myynnistä sekä sitä tukevien tuotteiden ja palveluiden kaupankäynnistä, jolla kirjahanke rahoitetaan. Koska ennakkotilattujen kirjojen postitus oli juuri käynnistymässä, asialle anottiin nopeutettua käsittelyä 10.9.2012 mennessä.

Vastausta ei kuitenkaan tullut, joten Poliisihallituksen kannan puuttuessa projekti joudutaan peruuttamaan. Ennakkotilauksen tehneet saavat kirjat lahjaksi.

– Joukkorahoitus on tärkeä innovaatioita ja yrittämistä tukeva uusi rahoitusmuoto. Poliisihallituksen kanta tulee aikanaan olemaan merkityksellinen kaikille nykyisille ja tuleville suomalaisille joukkorahoitushankkeille, sanoo Fröken Senja.

Uudet asiat vaativat aina keskustelua yhteiskunnassa ja usein myös laillisuuden tarkistamista, ennen kuin tiedetään miten niihin tulee suhtautua. Suomalaisten eturivin professorien ajatuksia joukkorahoituksesta kartoitettiin auttamaan viranomaisen päätöksentekoa.

– Joudumme vastauksen puuttuessa peruuttamaan kampanjan, sillä emme halua olla lähelläkään laittomuuden rajapyykkiä, sanoo Fröken Senja.

Tekijöiden käsityksen mukaan joukkorahoitus ei ole vastikkeetonta. Kyseessä oli ennakkotilaus eikä keräys. Kirjaprojekti on kauppaa ja tekijät maksavat toiminnasta asianmukaiset verot.

– Kampanjan peruuttaminen on toki ikävää ja se tulee maksamaan juristikuluineen useita tuhansia euroja, mutta on tärkeämpiäkin arvoja kuin raha. Merkittävin huoli on, että Suomessa tarvitaan nyt joustavia tapoja saada uusia tuotteita markkinoille. Innovatiivisuutta, yhteisöllisyyttä, uusien mahdollisuuksien käyttöönottoa, yksilön oma-aloitteisuutta ja talkoohenkeä tulisi kannustaa eikä jarruttaa.

Joukkorahoitus on jo käytössä laajalti maailmalla, se on uusi tapa markkinoida ja ennakkomyydä tuotteita. Kyseessä on tärkeä tulevaisuuden tapa rahoittaa niin kulttuurihankkeita, innovaatioita kuin jopa uusia yrityksiä.

– Tärkeintä tässä on silti koko ajan ollut kirja, jonka eteen on tehty talkootyötä yli puoli vuotta. Saimme sen tänään kirjapainosta, se on mielestämme hieno ja toivottavasti ilahduttaa vastaanottajia yhtä paljon kuin meitä tekijöitä, sanoo Senja.

Kirjat on postitetettu ennakkotilaajille maanantaina 10.9. ja lanseeraustilaisuus on perjantaina 14.9.

Kirja on perjantaista 14.9. lähtien saatavilla useista suomalaisista kirjakaupoista.

Lisätiedot: Lakimies Pekka Paasonen p. 0400 708 668

Liitteet:

Onko joukkorahoitus lainvastaista? Professorit vastaavat

1 syys

Onko joukkorahoituksessa kyse luvanvaraisesta rahankeräyksestä? Neljä professoria tarkastelee kysymystä, joka johtuu Fröken Senjan saamasta poliisihallituksen lausuntopyynnöstä.

1. Johtamisen ja organisaation professori

On järjenvastaista verrata joukkorahoitusta sellaiseen rahainkeräykseen, jota varten on olemassa rahainkeräyslaki. Kaikki jotka ovat tutustuneet Kickstarter-alustaan – puhumattakaan laajemmin tähän toimintatapaan – ymmärtävät että sen keskeinen logiikka on juuri ostaa (ennen kaikkea) tuotteita joita ei ilman tätä “etukäteismyyntiä” voisi toteuttaa. Joskin on mahdollista että jotkut tietoisesti maksavat tällöin tuotteesta ylihintaa (esimerkiksi koska he kokevat projektin erikoisen tärkeänä), en jaa tulkintaa että teoreettinen ylihinnan vapaaehtoinen maksaminen olisi rahankeräystä. Joukkorahoitus on omalla tavallaan uusi ilmiö ( joskin sellainen jonka joka viinintuottaja, kautta aikain, tunnistaisi välittömästi normaaliksi kaupankäynniksi). Mutta se on myös tehokas, tärkeä ja yrittäjyyttä tukeva tuotannon rahoitusmuoto. Sen haittaaminen ja vaikeuttaminen järjettömillä ylitulkinnoilla on tuomittavaa.

Alf Rehn
Johtamisen ja organisaation professori, Åbo Akademi

2. Markkinoinnin ja kuluttajakäyttäytymisen professori

Kyseisen kirjaprojektin kaltainen tapaus on eittämättä haasteellinen lainvalvojan kannalta, joka on huolissaan siitä, täyttyvätkö luvattoman rahankeräyksen tunnusmerkit – ja tietenkin pohjimmiltaan kansalaisten asianmukaisesta suojaamisesta.

Kirjaprojektin luonne on joka tapauksessa monessa mielessä uudenlainen. Kuluttajatutkimuksen ja markkinoinnin tieteenalojen termein kyseessä on yhteisluonnillinen (“co-creation”) projekti, jonka luomiseen osallistuu designer-tuottajan lisäksi aktiiviset kuluttaja-kansalaiset (toisinaan “lead user”-nimikkeellä) – rahallisin ja/tai muin resurssein. Tällaiset yhteisluonnilliset hankkeet ovat hankemuotona yleistyneet maailmalla käytännössä vasta 2000-luvulla. Siksi myöskään tällaisia hankkeita koskevaa lainsäädäntöä tai asetustoa ei ole vielä erikseen olemassa Suomessa. Siitä huolimatta, tai johtuen, että erillistä lainsäädäntöä ei ole kyseisenlaisille hankkeille, niitä ei kuitenkaan voi eikä pidä lähtökohtaisesti pitää luvattomina rahankeräyshankkeina.

Rahankeräyksenä tarkoitetaan lain mukaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Kyseisessä kirjaprojektissa ei millään muotoa ole kyse vastikkeettomasta rahankeräämisestä, sillä kullekin kuluttajan lupaamalle/antamalle rahasummalle on kirjaprojektin viestinnässä selvästi ilmoitettu vastike, jolla on itsenäistä taloudellista arvoa. On myös huomattava, että kansalaisilta ei ole faktisesti (vielä) kerätty rahaa, vaan ainoastaan ennakkolupauksia hankinnoista – ja samalla on tehty täysin selväksi, ettei hankinta (eikä myöskään rahamaksu) toteudu, ellei tietty kokonaishankinta/maksusumma täyty kaikkien maksajien yli. Tämä liittyy hankkeen luonteeseen yhteisluonnillisena hankkeena. On siten huomattava, että paitsi että yksittäisillä vastikkeilla (esim. sähköinen tai painettu kopio luotavasta kirjasta; oheistuote, kuten aiheeseen liittyvä piirros) on itsenäisesti taloudellista arvoa, vastikkeena toimii samalla myös koko hankkeen tuotos (kirjateos), josta maksajat pääsevät eri tavoin osallisiksi sen syntyessä maailmaan (vaikka eivät tiettyä määrättyä vastiketta kuten painettua kirjaa kaikissa tapauksissa hankkisikaan/saisikaan). Vastikkeena voi siis pitää sekä yksittäisiä vastikkeita että luotavaa kirjaproduktiota kokonaisuudessaan, joista kummallakin on arvoa.

Tässä mielessä hanketta ei voi pitää myöskään perinteisenä tuotemyyntinä, jossa itse tuote on yleensä jo kehitetty ja valmis yksittäin myytäväksi, ja jolloin oletuksena yleensä on, että jokainen kuluttaja ostaa saman tuotteen samalla hinnalla. (Toisaalta kyseessä ei tietenkään ole myöskään sijoittajamarkkinointi, sillä projektissa ei myydä tai luvata osuutta sen rahallisista tuotoista tai muusta arvopaperista). Kyseessä on siis uuden- ja omanlainen yhteisluonnillinen kuluttajahanke, jota ei pidä pitää esimerkiksi luvattomana rahankeräyksenä, ellei ja kun sellaisen kriteerit eivät selkeästi täyty – sen enempää lain kirjaimen kuin lain hengen tai yleisen kansantajunkaan mukaan.

Kaiken kaikkiaan tärkeintä on siis huomata, että hankkeen viestinnässä on tehty selväksi (ja on myös tullut kuluttajille selväksi),

(a) että kuluttaja saa arvokkaan vastikkeen maksamalleen rahalle ja

(b) ettei rahaa kerätä ellei vastike toteudu (yhteisluonnin kautta).

Kuluttajalle hankkeen kokonaisluonne tällaisena hankkeena on mitä ilmeisimmin tullut täysin selväksi. Näin on myös riippumatta siitä, onko viestinnässä on sattunut hajanaisesti esiintymään muutama sellainen termi, jonka muunlaisessa kontekstissa voisi tulkita viittaavan rahankeräykseen: kuten “tukisumma” tai “lahja”/”palkinto”. Esimerkiksi sana “tukisumma” tulee tässä tapauksessa ja kontekstissa ymmärtää yksinkertaisesti “itse päätettävänä hankintasummana valitulle hankinnalle” (eikä “vastikkeettomana tukena”), varsinkin kun yhteisluonnin luonteesta johtuen ei ole yksittäistä valmista tuotetta, jolla on yksittäinen “hinta” vaan valitun vastikkeen taloudellinen arvo määräytyy kunkin hankkijan kohdalla erikseen. Sana “lahjakin” viittaa tässä kontekstissa pikemminkin liitännäiseen oheistuotteeseen, jonka saa rahallista hankintaa vastaan. (Samaan tyyliin tavallisessa kaupassa viitataan usein kylkiäistuotteisiin “lahjoina” tai “palkintoina”, ja silti kaikki kuluttajat ymmärtävät niiden saamisen olevan sidoksissa päähankinnan maksamiseen eli olevan sen osavastikkeita). Riippumatta näistä muutamista termeistä, kuluttajalle on siis tullut selväksi hankkeen yhteisluonnillinen luonne, jossa rahalle/hankintasummalle saa arvokkaan, ennalta määrätyn vastikkeen.

Jaakko Aspara
Markkinoinnin ja kuluttajakäyttäytymisen professori, Aalto-yliopisto

3. Liiketaloustieteen professori

Poliisihallituksen tulkinta markkinatalouden toiminnasta ei Fröken Senjan tapauksessa kuvasta nykyaikaisen markkinatoiminnan tuntemusta, mikä on tavattoman huolestuttavaa. Viranomaistoiminnalla voidaan tehdä mahdottomaksi luovien tuotantojen markkinaehtoinen toteutus sekä uusien osuustoiminnallisten tuotantomuotojen kehittyminen. Tällainen on vaarallista suomalaiselle innovaatioympäristölle. Luovan tuotteen tekeminen ei ole arpapeliä, eikä palvelualustaan pohjautuvan kirjaprojektin ennakkomyynti ole verrattavissa vastikkeettomaan rahankeruuseen. Tulkinta on käsittämätön.

Joukkorahoitus, fanirahoitus ja henkilöltä toiselle toteutuva mikrolainoitus ovat uudempia tapoja operoida osuhteissa, joissa hankkeen rahoitustarve on tyypillisesti pieni, mutta tuotokselle on markkinoilla selvää kysyntää. Nämä rahoitusmuodot kattavat tarjontakapeikkoa, joka jää riskirahoituksen, pankkilainoituksen ja julkisten instituutioiden tarjoaman tuotantotuen sekä tulorahoitukseen perustuvan rahavirran väliin. Kulut tuotannosta syntyvät ennen tuloja ja joukkorahoitus on tapa hajottaa yritystoiminnan taloudellista riskiä ennakkotilauksilla.

Joukkorahoituksesta onkin tullut yksi rahoituslähde varsinkin luovan sektorin tuotantoja ja tuotteita toteutettaessa. Tyypillistä joukkorahoituksen kohteille on, että ne eivät ole vain yksi fyysinen hyödyke vaan niihin kytkeytyy nipuksi tuotteita ja palveluita, kuten Fröken Senjan tapauksessa. Kickstarterin kautta kerätyt ennakko-ostotilaukset koskevat selvästi määriteltyä hyödykettä sekä fanirahoitukseen aivan olennaisesti kuuluvia oheistuotteita (kortit, nimikirjoitukset, kirjeet, pääseminen lähelle tuotantotiimiä ja oman nimen saaminen näkyville tuotannon yhteydessä). Molemmat ovat vastikkeellisia. Tyypillisesti fani- ja keräilytuotteiden rahallinen markkina-arvo muodostuu markkinoilla jälkikäteen, kun tuotanto saavuttaa kulttiarvoa ja sille kertyy mainetta.

Poliisihallituksen käynnistämä tutkinta varmistaa omasta puolestaan, että Fröken Senjan kirjaprojektista tulee Suomen oloissa legendaarinen. Se nostaa todennäköisesti oheistuotteiden arvon ylitse fyysisen tuotteen (kirja). Miten tahansa tulkiten ei rahankeräyslain tarkoittama vastikkeettomuus toteudu.

Saara Taalas
Liiketaloustieteen Professori, Turun Yliopisto

4. Siviilioikeuden professori

Minusta on selvää, että rahankeräyslain 3 §:n 1 momentin rahankeräyksen määritelmä ei täyty tässä tapauksessa. Kaikissa kategorioissa rahaa annetaan vastiketta vastaan. Mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitetulle ei-vastikkeelliselle keräystunnukselle on ominaista, että sillä ei ole itsenäistä vaihdanta-arvoa (esimerkkeinä mainitut pinssit ja tarrat). Kun kyse ei ole rahankeräyksestä, kysymys toiminnan yleishyödyllisyydestä on irrelevanttia. Elinkeinotoiminnan ei tarvitse olla voittoa tavoittelevaa, esimerkkinä osuuskunnat.

On totta, että hankkeessa on sekä sijoitustoiminnan että tuotemyynnin piirteitä. Molemmat viittaavat siihen, että kyse ei ole rahankeräyksestä rahankeräyslaissa ymmärretyllä tavalla. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että ette halua antaa vaikutelmaa, että kyseessä olisi sijoitusten hankinnasta, vaan puhtaasta tuotemyynnistä. Itse näkisin kuitenkin tuon 1 euron panoksen ensisijaisesti sijoitusten hankintana; meilikiitos on nähtävissä lähinnä todistukseksi sijoituksen tekemisestä.

Muut kategoriat ovat selkeää tuotemyyntiä. Hinnoittelu on markkinaehtoista; voisin hyvin kuvitella, että kiitoskortilla tulee olemaan vaihdanta-arvoa projektin saavuttaessa kulttimainetta tulevaisuudessa niin Suomessa kuin mahdollisesti esimerkiksi Yhdysvalloissa. Muut kategoriat on selkeästi hinnoiteltu markkinaperusteisesti. On huomattava, että hyöty liiketoiminnasta voi olla muutakin kuin voittoa, liiketoiminnalla voi olla kokonaan tai osittain muukin kuin voitontuottamistarkoitus, esim. hyvän mielen tuottaminen, ilman, että siitä tulisi yleishyödyllistä toimintaa (vrt. jälleen osuuskunnat). Olennaista on, että toiminta ei perustu alusta pitäen tappiollisuudelle. Tästähän tässä on kysymys: ennakkotilauksilla pyritään varmistamaan hankkeen budjetin realistisuus. Jos näin ei olisi, kyse olisi muusta kuin liiketoiminnasta ja rahankeräyslain soveltamiskysymys nousisi relevantiksi.

Minusta tuohon sanaan “vähintään” ei pidä liikaa tuijottaa; ei tarvitse olla kummoinenkaan psykologi perustellakseen, että ihmiset lahjoittavat ensisijaisesti tuon minimisumman. On kuitenkin totta, että tässä haetaan samanaikaisesti myös sijoittajia hankkeelle antamalla ymmärtää, että voi maksaa minimisummaa enemmänkin varmistaakseen hankkeen toteutumisen. Jälleen kerran sijoittamista ei tässä yhteydessä pidä nähdä liian kapeakatseisesti: sijoittaja ei välttämättä hae rahallista tuottoa sijoitukselleen, hän voi hakea sillä myös muuta hyvää itselleen, esim. vain hyvää mieltä. Ei mikrolainoituskaan ole hyväntekeväisyyttä. Tässä tapauksessa minimimäärän ylittävän maksun antaja sijoittaa panoksen hankkeeseen pysyvästi (kyseessä ei ole siis velka, koska hänellä ei ole oikeutta saada sijoitustaan takaisin), eikä hän voi olettaa, että hän saisi sijoitukselleen rahallista tuottoa. Sellaista ei ole luvattu.

Kaiken kaikkiaan näkisin hankkeen yhtenä osuustoiminnan muotona. Osuustoimintaahan voidaan harjoittaa muussakin kuin osuuskunnan muodossa.

Jukka Mähönen
Dekaani, siviilioikeuden professori, Turun Yliopisto

Lisätiedot: Fröken Senjalle poliisihallituksen lausuntopyyntö

Fröken Senjalle lausuntopyyntö poliisihallitukselta

1 syys

Poliisihallitus on lähettänyt Fröken Senjalle lausuntopyynnön otsikolla ”Joukkorahoituksen käyttäminen” koskien Senja opettaa sinulle ruotsia -kirjaa. Vastaus on jätetty poliisihallitukseen 31.8.2012 ja pyydetty kiireellistä käsittelyä 10.9. mennessä, jolloin ennakkotilattujen kirjojen postitus käynnistyy.

Senja opettaa sinulle ruotsia -yhteisö käynnisti heinäkuussa 2012 joukkorahoitushankkeen, jolla haluttiin selvittää löytyykö yhteisön kirjalle menekkiä. 30 päivän aikana ennakkotilauksia kirjasta ja sen oheistuotteista tuli 345 kappaletta. Hanke toteutettiin maailman suurimmassa joukkorahoituspalvelussa Kickstarterissa, jonka avulla on rahoitettu yli 23 000 projektia yhteensä noin 200 miljoonalla eurolla.

Poliisihallituksen 27.8.2012 päivätyn lausuntopyynnön avulla halutaan selvittää, onko hankkeessa kyse rahankeräyslain 3 § 1 momentissa tarkoitetusta luvanvaraisesta rahankeräyksestä vai ehdollisesta kirjan ennakkotilausten myynnistä, sekä sitä tukevien tuotteiden ja palveluiden kaupankäynnistä, jolla rahoitetaan kirjahanke.

– Olemme toimineet kaikilta osin hyvässä tarkoituksessa ja uskossa, korostaa Senja opettaa sinulle ruotsia -yhteisön kanssa hankkeen koordinoinut Senja Larsen.

Avointa ja läpinäkyvää

Toiminta koko hankkeen ajan on ollut täysin avointa ja läpinäkyvää.

– Lausuntopyynnön saavuttua toimitimme lakimiehen avulla välittömästi kaikki pyydetyt tiedot ja selvitykset viranomaiselle. Tuemme nyt kaikin mahdollisin tavoin prosessia, jotta tilanteeseen saataisiin selvyys mahdollisimman pian. Koemme, että toimimme myös muiden meneillään olevien suomalaisten ja tulevien joukkorahoitushankkeiden puolesta.

Oli viranomaisen päätös mikä tahansa, ennakkotilauksen tehneille lähetetään tuotteet joka tapauksessa, vaikkakin on mahdollista, että asian käsittely poliisihallituksen toimesta vie jopa puoli vuotta.

Mikäli poliisihallituksen kanta asiaan ei ole selvä 10.9. mennessä, tilaajat saavat kirjan lahjaksi ja Kickstarter-palvelun tekemät alustavat varaukset palautetaan.

– Kunnioitan yhteisömme jäseniä valtavasti, kun he rohkenivat lähteä mukaan tekemään jotain aivan uutta. Missään tapauksessa emme halua aiheuttaa heille pettymystä, sanoo Senja.

Pelisäännöt selväksi

Koska joukkorahoitus on yleistymässä maailmalla ja tekemässä tuloaan Suomeenkin, on hyvä että pelisäännöistä keskustellaan avoimesti. Kokosimme professorien ajatuksia joukkorahoituksesta viranomaisen työn helpottamiseksi.

– Mikäli olemme yhteisöllisyyden ja uuden tekemisen innostuksen vallassa osuneet harmaalle tai tulkinnanvaraiselle alueelle, niin peruutamme kampanjan ja veloitukset, mutta toimitamme tilaukset.

Koska ilmeisimmin on pitkälti kysymys siitä, mitä terminologiaa hankkeen yhteydessä käytettiin, keskustelu siirtyy nyt asiantuntijoille, jotta saadaan muodostettua kanta siihen, kuinka joukkorahoitushankkeen yhteydessä voidaan toimia.

Kirjan uudesta rahoituksesta on jo sovittu. Senja opettaa sinulle ruotsia -koulun toiminnassa alusta lähtien mukana olleen Mia Vanhatalon Osaamistoimisto Plåtburk Kristiinankaupungissa riensi apuun, sillä kirjaa painetaan parhaillaan. Kirja postitetaan ennakkotilaajille viikon 37 alussa ja lanseeraustilaisuus on 14.9.2012.

– Osaamistoimistona taitoihimme kuuluu vaikkapa uhanalaisen kirjan saaminen maailmalle, sanoo Fröken Mia.

Lisätiedot: Lakimies Pekka Paasonen p. 0400 708 668

Liitteet:

%d bloggers like this: