Arkisto | Kaksikielisyys RSS feed for this section

Koukussa kolmeen kieleen

19 Mar

Jag har under årens lopp allt mera hängivit mej åt det finska språket. Det har sina enkla förklaringar. I Finland utgör vi finlandssvenskar bara 6 % av den finska befolkningen. Det blir en ganska liten ankdamm vi plaskar omkring i. Som fotograf var jag väldigt nöjd över att inte behöva frottera mej enbart med de svenskspråkiga i mitt land, utan få fritt söka mej till omgivningar, där utmaningarna var oberoende språket

Olen vuosien varrella antautunut suomenkielelle. Kun ympärillä loiskiva ruotsinkielinen ankkalammikko on tuntunut liian pieneltä. Olen aina hakeutunut uusiin haasteisiin, kielestä riippumatta.

I min nuvarande familj talar vi tre språk dagligen. Min sambo kommer från Estland och hon talar givetvis estniska med våra barn. Jag igen talar alltid svenska med mina barn, men tillsammans talar vi finska med Oona. Jag har alltid tyckt att det är en tillgång att både förstå och tala många språk. Så trots att de språk vi odlar i vår familj, inte hör till de stora i världen, ger det ändå ett vidare perspektiv inför vardagen. Nu på sista tiden har jag blivit allt mer motiverad och taggad på mitt modersmål, så det har skett ett stort bejakande av det svenska språket. Det känns helt skönt att ha hittat vägen tillbaka till sitt hem.

Avopuolisoni on virolainen, joten puhumme kolmea kieltä päivittäin. Olen aina pitänyt useiden kielten puhumista suurena etuna. Se luo arkeen laajemman näkökulman. Viime aikoina olen taas palannut kotiin äidinkieleni luokse. Sekin tuntuu mukavalta.

För tillfället håller jag på att färdigställa ett bildverk om Helsingfors. Boken innehäller stadsvyer, årstider, men också helt spontana händelser, som utspelas i min närhet. Jag har alltid min lilla kamera med mej och försöker komma ihåg att gräva fram den ur min läderväska, då någonting händer eller då jag fäster uppmärksamhet vid belysningeneller skönheten Helsingfors kan bjuda på. Boken heter enkelt och slätt HELSINKI och skall publiceras i början av nästa år.

Valmistelen parhaillaan kuvateosta Helsingistä. Siihen tulee kaupunkinäkymiä ja vuodenaikoja. Minulla on aina pieni kamera mukana nahkalaukussani. Kun huomaan erikoisen valaistuksen tai kauniin maiseman, otan sen esiin. Kirjan nimeksi tulee yksinkertaisesti HELSINKI.

Stefan Bremer

60 000 työpaikkaa

13 Mar

Tein ensimmäisen kerran tuttavuutta ruotsin kielen kanssa Hyvinkäällä ollessani kuusivuotias. Kävin kolmen vuoden ajan kansakoulua ruotsiksi.

Ensimmäiseen puoleen vuoteen en ymmärtänyt juuri mitään. Mutta joulun aikoihin alkoivat sanat asettua kohdalleen. Se oli suuri onnenpotku. Siitä lähtien olen tuntenut oloni kotoisaksi toisella kotimaisella. Minulle on ollut ammatillisesti suuri hyöty kielitaidostani. Se on poistanut monet mutkat matkalta.

Suhteeni ruotsin kieleen on säilynyt vankkana. Kotona saan aamiaisen höysteenä suupaloja kielestä, sillä vaimoni on ottanut tavaksi lukea Senjan opetuksia niille perheenjäsenille, jotka ovat paikalla. Kyllä sieltä aina jotain uutta oppii.

Koska olen toiminut yritysjohtajana oikeastaan koko työurani ajan, on näkökulmani ruotsin kieleen työorientoitunut.

Ruotsilla on maana meille suomalaisille huikean tärkeä merkitys. Suomen vienti Ruotsiin on 5 987 miljoonaa ja tuomme 5 220 miljoonan euron edestä.

Tullihallituksen tilastojen mukaan Ruotsi nousi viime vuonna 11,4 prosentin osuudella tärkeimmäksi vientimaaksemme, jättäen taakseen Saksan ja Venäjän. Kymmenen viime vuoden ajan on Ruotsin merkitys kauppakumppanina kasvanut jatkuvasti.

Ruotsissa toimii 700 yritystä, joilla on suomalaisomistus ja ne työllistävät yli 60 000 henkeä. Yhteys on vankka. Toissavuonna suomalaiset yritykset ostivat 23 ruotsalaisyritystä. Ajatelkaa vaikka brändi-ikoneita, kuten Storaenso, Teliasonera ja Tieto. Jokaisella niihin töihin hakeutuvalla on hyödyksi osata ruotsia. Itse olen huomannut, että ihmisiin kaikilla organisaatiotasoilla saa laadullisesti aivan erilaisen kontaktin kun puhuu heidän kieltään, Ruotsissa ruotsia.

Mikäli olen itse yritysjohtajana saanut valita kahden täysin yhtä vahvan työnhakijan välillä, joista toinen ei osaa lainkaan ruotsia ja toisella on vahva kielitaito. Olen valinnut sen, joka osaa ruotsia.

Juha Rantanen

Kirjoittaja on toiminut Borealis-yhtiön, Ahlstromin ja Outokummun toimitusjohtajana.

Älskade språk

6 Mar

Ja, jag har väl alltid varit kär i dig. Blivit omtumlad av dig. Trasslat in mina tankar i dig. Fått mitt hjärta att slå hårt. Känt dig på mina läppar. Beundrat din skönhet. Accepterat dina brister. Jag gillar dig påklädd – talad; och avklädd – skriven. Jag beundrar ditt höga språk och njuter av dina lokala varianter. Du är min älskling, min skönhet. Du är min inspiration, mina tankars klädnad.

Så underbart att du har träff med mig hela tiden. Jag hittar dig i dammiga böcker och i mina gamla anteckningar. Du klär dig i ett recept eller ett vykort. Ibland uppträder du på baksidan på ett gammalt fotografi. Jag ser dig i tidningar. Jag söker upp dig på min dator. Du är med mina vänner när de skickar mig små uppdateringar och meddelanden. Du är med mig när jag tänker och drömmer. Du är aldrig långt borta.

Vidden av allt

Senast vid min födelse var du väl där med otaliga röster och nyanser? Det känns logiskt att anta att du redan då lade grunden för allt i mig. Du lät mig uppleva dig i all din prakt – genom mjuka viskningar, stilla sånger, glada utrop, hårda skrik och mullriga folksamlingar. Jag tror du gav mig en full bredsida av dig själv. Du ville i ärlighetens namn få mig att förstå vidden. Vidden av allt. Alla saker har en stilla mjuk form och en våldsamt skränig form. Alla saker kan upplevas som det finaste eller det värsta. Allt är frivilligt eller allt är ett tvång. Det enda som avgör frågan är vår egen inställning. Vår kärlek till dig kan vara lycklig men den kan också vara olycklig. Jag blev smygkär i dig och i dag är jag helt och hållet kär i dig.

Jag undrar för resten hur du själv har det. Har jag någon förståelse för det liv du lever? Har jag fattat vilket enormt arbete du utfört, och uppskattar jag över huvud taget vad du nu håller på med? Detta tål att tänkas på. Kärlek är inte kärlek om den inte är ömsesidig. Du behöver kanske mig på sätt som jag inte insett. Du kanske inte känner dig älskad. Är det så? Känner du dig utstött och hotad? Känner du kanske att du är älskad av tvång och inte av kärlek? Är du rädd för att ses som en oinbjuden gäst? Hemska tanke; så illa kan det väl inte vara?

Gammalmodig och undomlig

Kanske jag är 16 år och du är 16 hundra år. Men vad gör det! Vi kan leva tillsammans. Vi kan respektera varandra. Du kan dra fram dina gamla saker och jag kan tvinga på dig mina nya saker. Jag älskar dina rynkor, vet du. Jag både beundrar och skrattar åt din ålderdomlighet. Fattar du inte att världen förändras? Ha! Du är så söt. Du försöker hålla i det gamla också om du vet att det är hopplöst. Det är just det som gör dig så söt. Stark och mäktig är du också men det vill jag inte säga för då blir du högfärdig. Bäst är bara att hålla sakerna som de är: jag älskar dig i din gammalmodighet och du gör klokt i att älska mina ungdomliga påfund. Annars är du slut!

Men du – hur får vi världen med oss? Varför tycker så många illa om dig? Varför är du så krånglig? Varför drar du dig inåt när det finaste med dig har att göra med utåt? Kunde du inte göra dig mödan att entusiasmera andra också? Varför ställer du krav när du kunde erbjuda glädje? Varför driver du på regler när du kunde driva på förståelse? Varför tadlar du dem som försöker, när det är de som INTE försöker som är problemet?

Charmera världen

Du har så många älsklingar och beundrare – jag är blott en! – så varför drar du inte nytta av det? Varför drar du dig tillbaka och sluter dig i ditt inre. Vi vill alla se dig ute på dansbanorna, sportplanerna, torgen och samlingsplatserna. Vi vill vara din vän för att vi vill, inte för att vi måste. Vi vill höra dina spännande historier. Vi vill leka med dig. Vi vill snubbla på dig. Vi vill stoltsera med dig. Vi vill visa upp dig för alla våra vänner – nya och gamla – som någon vi alltid stått nära.

Sluta vara en krånglig gamling! Sluta gnälla, sluta tänka på det förgångna, sluta drömma om en tid som aldrig egentligen fanns. Lev i nuet. Damma av dina rutiner. Damma av dina förväntningar. Charmera världen. Den vill bli charmerad. Och den älskar dig. Jag älskar dig. Du är kanske inte så mäktig som du en gång var. Men du är lika charmerande, om inte mer.

Jag älskar dig. Du rinner i mina ådror och blixtrar i mina nerver. Du ockuperar min hjärna. Du formulerar mina tankar. Du är det finaste.

Med de innerligaste hälsningar,

Jag

Mårten Mickos

Lue kirjoittajan blogi ”In Finland We Have This Thing Called Hurri”

Ostetaan romua – antikviteter säljes!

23 Lok

(Todellinen ja sangen listig kyltti i Gamla Porwoo)

Puoli (HALVAN) sukuani on ruåtsalaisia ja puolet (ANDRA HALVAN = komparatiivi, se halvempi kansanosa) suomalaisia.

Ollessamme siskoni kanssa aika natiaisia, seurasimme vanhempiemme sekä sukulaisvieraiden kanssakäyntiä. Opimme että kun vieraat tulivat kylään, ruåttalaiset asettuivat omalle puolelleen seurusteluryhmää, ja finskatalande folk omalleen. Sitten keskustelu alkoi, siis siten kuin sen oli tapana. Toinen puoli sukua kysyi ja vastasi ruåtsiksi, ja toinen puoli kysyi ja vastasi aina suomeksi (PÅ FINSKA) – ja päinvatsoin.

Siskon kanssa ensin hieman ihmettelimme moista, mutta kun se aina toistui, opimme.

Ihanan väärinkäsityksen tehoa lisäsi käyntimme lähibutikenissa ostamassa mamman kanssa safkaa Töölöntorin silloisella legendaarisella Nybergillä. Jos siellä koetti puhua suomeksi, vastattiin tietty ruåtsiksi. Sitä sitten siskon kanssa kummastelimme, että jos sanoimme jotain ruåtsiksi, expediitti ei vastannutkaan suomeksi.

Itse olen olemassa hauskan sattumuksen johdosta, joka sekin viittaa kaksikielisyyteen, jota kantaa arviolta noin 49 % kansamme väestöstä (mikä liekään tarkka jakauma tätä nykyä, kysykää väestöliitosta!).

Äidinäitini (MURMEN) tapasi äitini isän (FARMEN) kauas taaksepäin vuosisadan alussa, kun hän nuorena umpisuomenkielisenä harjoittelijana oli ensimmäistä päivää ruotsinkielisen mofani metsäintendentinkonttorissa töissä. Kun mofani, piirimetsänhoitaja lähti chaufföörinsä kanssa tiluskierrokselle, sai Murmen ensimmäisen suuren tehtävänsä. Ovikello oli rikki ja oveen tuli kirjoittaa ”KNACKA PÅ DÖRREN”. Äidinäitini skrivasi että KACKA PÅ DÖRREN, suurilla kirjaimilla! Kun hän lähti päivän päätyttyä kotiinsa, piirimetsänhoitaja oli vielä kierroksellaan.

Mutta tuosta kyltistä, mofani sen nähtyään, puhkesi heidän rakkaus (puhekieltä, kuuluisi olla genetiivi ja possessiivisuffiksin kanssa), siis rakkaudenpossessivisuffiksi.

Ja siksi (”därför”, Afrikaksi taas Darfur) mä olen tässä.

Måste han Skriva såDan SmörJa
Att hela Släkten skall SörJa?

Kari K. Kuosma,
(Japanissa useimmiten Kusoma)

Ensimmäisen sukupolven suomenruotsalainen?

18 syys

Mä käyn ruotsinkielistä kouluu Espoossa. Tuntuu tavalliselta käydä ruotsinkielistä kouluu. Mun bestis on Soffi, sen äiti puhuu suomee, sit sen isä puhuu ruotsii. Mun toisen bestiksen, Ronjan, molemmat vanhemmat puhuu ruotsii.

Mä käyn ruotsinkielistä kouluu Espoossa. Tuntuu tavalliselta käydä ruotsinkielistä kouluu. Ronja ja Soffi ovat tavallisia.

Suomenkielisten mielest mä oon suomenruotsalainen, mut kaikkien ruotsinkielisten mielest mä en oo. Mut on rekisteröity ruotsinkieliseksi kun mä menin ruotsinkieliseen esikouluun. Äiti sano, että niin täytyy tehdä, et mä saisin varmasti jatkaa ruotsinkielisessä koulussa.

Nykyään musta tuntuu, että mä oon suomenruotsalainen, mut äiti sano, etten mä oo. Mun mielestä mä kyl olen ihan yhtä paljo suomenruotsalainen ku mun kaveritkin. Me ollaan ihan tavallisii ja kannatetaan Suomee jääkiekossa. Ei me olla ruotsalaisii, me vaan puhutaan ruotsii Suomessa.

Äiti sano, et jos mä haluun olla suomenruotsalainen, niin mä saan sen puolesta olla, siinä ei oo kuulemma mitään pahaa.

Jos mä saan lapsii, niin ne menee ruotsinkieliseen kouluun. Jos niiden isä on suomenkielinen, niin mä puhun niille ruotsii, jos niiden isä on ruotsinkielinen, niin mä puhun niille suomee. Suomessa vaan pitää osata molempii.

Iia Reiju (11v)

Ceci n’est-pas un finlandssvensk

18 Kes

Kuvassa on sekarotuinen koira

Identiteetti on hankala käsite. Otetaan esimerkiksi suomenruotsalaisuus. Kyseessä on selkeä ryhmä ja sen myötä identiteetti. Mutta kuka on oikeasti suomenruotsalainen?

Minusta saattaisi luulla että kuulun ehdottomasti tähän ryhmään. Ruotsi on tärkein kieleni. Työskentelen Åbo Akademissa. Lapseni käyvät ruotsinkielistä koulua. Tunnen valtavasti suomenruotsalaisia ja olen hyvää pataa kieliryhmän vaikuttajien kanssa. Melkoisen moni suomenruotsalainen varmaankin laskee minut automaattisesti ”ankkalammikon” jäseneksi.

Mutta minä en ole suomenruotsalainen. Olen ruotsinkielinen suomalainen.

Ero voi vaikuttaa joko pieneltä tai kaukaa haetulta, riippuen miltä kantilta katsoo. Monet suomenruotsalaiset pitävät käsitteestä, koska se selventää että he eivät ole ”rantaruottalaisia”. Suomenruotsalainen on yhtä suomalainen kuin kuka tahansa muu. Oma isoisäni puhui suomea vahvasti murtaen ja eli varsin ruotsinkielisessä enklaavissa, mutta sai urhoollisuusmitalin taistellessaan Suomen itsenäisyyden puolesta.

Minulle ero on tärkeä, mutta eri syystä. En miellä itseäni suomenruotsalaiseksi. Tunteakseen olonsa sellaiseksi tulisi kasvaa tässä kulttuurissa ja tuntea juurensa olevan kiinni tietyssä paikkakunnassa. Suomenruotsalaisuus on jotain mikä syntyy siinä prosessissa, kun kasvaa tietyssä kuviossa, jakaa tietyn kaveripiirin, käy tietyissä juhlissa ja tilaisuuksissa. Minä en näihin koskaan osallistunut.

Kasvoin suurimmaksi osaksi Ruotsissa 1970-luvun laman evakossa. Kotona puhuttiin suomea, jotta me lapset emme unohtaisi sitä. Tästä syystä puhun vieläkin suomea täysin ruotsinkielisen isäni kanssa. En ole koskaan osallistunut Stafettkarnevaliin. Pale & Ville eivät sano minulle juuri mitään. Suuri osa niistä asioista, jotka tekevät muista suomenruotsalaisia, ovat minulle vieraita.

Olen siis ruotsinkielinen suomalainen. Ruotsi on minulle luontevampi kieli kuin suomi, mutta pärjään siedettävästi myös suomeksi. En koe itseäni täysin ulkopuoliseksi suomenruotsalaisissa tilaisuuksissa, mutta silti hivenen. Identiteettini on sekametelisoppa. Se tosiasia, että lapseni ovat selvästi suomenruotsalaisia sekoittaa pakkaa vielä lisää.

Olennaista on että ruotsi kielenä Suomessa ja suomenruotsalaisuus eivät ole sama asia.

Suomalainen identiteetti rakentuu monesta tekijästä. Kieli on näistä yksi. Mutta myös kieleen voi asennoitua monin tavoin. Oman identiteettini yksi omituisuus on se, etten koe Suomen kielipoliittista keskustelua kovinkaan kiinnostavaksi.

Ajatus ”pakkokielestä” on minulle outo. Tämä saanee monen ”pakkoruotsin” vihaajan innostumaan, koska se tulkitaan säröksi Suomen ruotsia puhuvien muurissa. Se on väärä johtopäätös. Keskustelu kielipolitiikasta Suomessa on kärsinyt varsin omituisesta virheestä, ajatuksesta että suomenruotsalaiset eivät halua vaalia suomen kieltä. Tämä on mahdollisimman kaukana todellisuudesta.

Suomen kieli ja sen säilyminen ei ole kenellekään yhtä tärkeää kuin suomenruotsalaisille. Ilman suomen kieltä he menettäisivät erityisyytensä ja olisivat vain jatke Ruotsille. Tätä ideaa he vihaavat. Suomenruotsalaiset tarvitsevat suomea, koska se määrittelee heidän identiteettiään. Heidän vimmattu halunsa säilyttää nykyinen järjestelmä tulisi nähdä tässä valossa. He haluavat säilyttää Suomessa molemmat kielet, koska ne eivät suoranaisesti kilpaile.

En piittaa pakkokielikeskustelusta. Kielet itsessään eivät ole minulle merkittävä asia. Minulle kieli on työkalu. Vaihtelen jatkuvasti kolmen tai neljän kielen välillä. Puhukaan mitä puhutte – minun lapseni puhuvat parin vuoden päästä viittä tai kuutta kieltä. He varmaankin pärjäävät. Toinen ryhmä joka ei piittaa on venäläiset – miksi he välittäisivät suomen kielestä? Helpompaa vaan jos kaikki puhuvat venäjää, ja suomen kieli voidaan vähitellen häivyttää kartalta.

Kaksi kieltä on varsin pitkään pärjännyt mukavasti vieri vieressä Suomessa. Maailman muuttuessa en ole huolissani ruotsin kielestä, mutta herää kysymys, miten suomen kieli pärjää.

Alf Rehn

Gumilandetin gumit

29 touko

Gumilandetin rannalla gumin uima-asuTiedätkö missä on PAMPAS tai keitä ovat PAMPES? Kuka onkaan HUKARE? Mikä on maa nimeltä GUMILANDET, jonka asukkaat tunnetaan nimellä GUMI?

Suomenruotsalaisten kotimaa on Suomi. Mutta erityisesti se on ”Svenskfinland”, jolle ei taida löytyä suomen kielestä vastinetta. Olkoon se siis sama suomeksi. Svenskfinland tarkoittaa ruotsinkielisten perinteisiä asuinalueita Kokkolasta Pyhtäälle (Svenskbygderna från Karleby till Pyttis). Ja laajemmin ottaen kaikkea suomenruotsalaista kulttuuria.

Pääkaupunkiseudun (huvudstadsregionen) lisäksi Svenskfinland jakautuu viiteen suurelta osin ruotsinkieliseen alueeseen: Österbotten, Åboland, Västnyland, Östnyland, joiden lisäksi tietysti Åland eli Ahvenanmaa, jolla on erityisasema ”särställning”. Eri alueiden asukkaat ovat sitten österbottning, åbolänning, västnylänning, östnylänning, ålänning, helsingforsbo tai åbobo.

Svenskfinlandissa vallitsee yleisesti ottaen harmonia, mutta pinnan alla kytevät perinteikkäät ristiriidat maakuntien välillä. Etenkin Österbottenin ja etelän suomenruotsalaisten välillä.

Pampasin pampesit

Österbottenia kutsutaan litteän maatalousmaiseman vuoksi nimellä ”Pampas”, joten asukkaat ovat vastaavasti ”pampes”. He ovat ylpeitä ruotsinkielisiä, jotka kutsuvat eteläistä Svenskfinlandia nimellä ”Gumilandet” (Kumimaa). Heidän mielestään etelän ”gumi” ja etenkin pääkaupunkilaiset eli ”hesaborna”, ovat ”hukare” (kyykkyyn menijöitä).

Pääkaupungin kyykkyyn menijät yleensä vaihtavat heti suomen kieleen, kun porukassa on mukana yksikin suomenkielinen. Heitä kuitenkin ilahduttaa suunnattomasti, kun suomenkielinen tokaisee ”inte behöver ni byta språk för min skull” (minun takiani ei tarvitse vaihtaa kieltä). Tämä lieneekin tehokkaimpia tapoja hurmata tai vaikkapa iskeä ruotsinkielinen.

Muinaisgermaaninen viikinkiruotsi

Eri maakunnilla ja paikkakunnilla on omat murteensa, josta suomenruotsalainen voi yleensä päätellä, mistä toinen on kotoisin.

Österbottenin Närpiön eli Närpesin kieli närpesiska tunnetaan murteista mahdottomimpana. Se onkin kielitieteellinen helmi, arvokas muinaisgermaaninen jäänne.

Kun närpiöläisittäin kysyy ”kvadan jereth?”, Skotlannissa voidaan yhteisen viikinkihistorian johdosta edelleen ymmärtää, että se tarkoittaa ”mistä olet kotoisin”. Muut suomenruotsalaiset eivät tiedä mistä on kyse.

Yleiskielenä Svenskfinlandissa puhutaan ”högsvenskaa”, jonka pääkaupunkilaiset kuvittelevat saaneensa jo äidinmaidossa. Kuitenkin juuri pääkaupungissa slangi ja suomen kielen sanat tekevät puhekielestä suloista sekamelskaa.

Stadin slangi käyttää samoja sanoja molemmilla kielillä. Suomeksi ja samma på svenska, äidinkielestä riippumatta. Slangi kun kehittyi aikana, jolloin suomenkieliset muuttoliikkeen seurauksena törmäsivät ruotsinkieliseen – ja osittain venäjänkieliseenkin – Helsinkiin.

Tom opettaa sinulle murteita

Jag är från Ekenäs och talar västnyländska = Olen Tammisaaresta ja puhun Länsi-Uudenmaan murretta = Ja e (himma) från Eknäs å talar (kort/lyhyt a) int någo högsvenska (västnyländska).

Jag hajade till när killen dök upp naken ur buskarna och talade om någon som stulit hans kläder medan han var och simmade = Pelästyin kun pusikosta ilmestynyt alaston kaveri valitti jonkun varastaneen hänen vaatteensa kun hän oli uimassa =  Vitsi va ja knyckt mi när kundn kom tjoppande ut från bracklen helt nakin å börja gapa om nån som stuli hanses kläder när han va å sima (västnyländska).

Han bor i Helsingfors och talar slang = Hän (mies) asuu Helsingissä ja puhuu slangia = Kunden budjar i stadin o bamlar slang (stadi/hesa slang).

Jag åker hem och sova så jag orkar jobba = Lähden kotiin nukkumaan jotta jaksan tehdä töitä = Ja far hima o koisa så ja orkar doona (stadi/hesa slang).

Är jag svensk eller finne? Jag har luckor i minne(t), kommer inte ihåg. = Olenko ruotsalainen vai suomalainen? Minulla on muistikatkoksia, en muista.

Lucka = Luukku / Reikä (pluralform/monikko: Luckor), Minne = Muisti.

Jag är inte rikssvensk, jag är finländare = En ole riikinruotsalainen, olen Suomesta kotoisin (”suomenmaalainen”).

Tack vare Senjas charmrörelse behöver ingen finlandssvensk mera huka! Inte sant? = Kiitos Senjan hurmausliikkeen kenenkään suomenruotsalaisen ei tarvitse enää mennä kyykkyyn! Eihän?

Tom Kullberg

Ps. Kysytte kuitenkin, mistä Gumilandet tulee. Kyseisen lempihaukkumanimen juuret vievät Dragsvikiin, missä eri alueiden suomenruotsalaiset kohtaavat asepalveluksen aikana (under militärtjänstgöringen). Gumi-käsitteen väitetään juontuvan siitä, kun lakeuden miehet vitsailevat eteläisten veljiensä miehisyydestä.

%d bloggers like this: