Archive | syyskuu, 2011

Intiassa olen vaan valkoinen

25 syys

Olen suomenruotsalainen Karjaalta. Kirjoitan kirjoja ruotsin kielellä. Asun kesät Ruotsissa ja talvet Etelä-Intiassa, Keralan osavaltiossa.

Ruotsissa olen ruotsinsuomenruotsalainen, Intiassa vaan valkoinen. Se on yksinkertaisempi. Väri näkyy hyvin, kukaan ei tarvise kysyä. Suomenruotsalaisuus on ujompi, piileskelee.

Ruotsalaiset joskus haluavat tietää:

– Kuule Calle, missä olet oppinut svenskaa niin hyvin.

Vahingossa käytan suomenruotsalaisia sanoja, jotka toin mukanani Suomesta.

– Skyddsväg, kirjoitin Expressen-lehteen.

– Skyddsväg, huusi toimitussihteeri. Mihin tämä uusi finnjävel on eksynyt? Onko skyddsväg polku kondoomiautomaatille?

Riikinruotsalaiset sanovat övergångsställe, ylikulkupaikka. Skyddsväg on suora käännös suojatiestä.
Intialaiset haluvat tietää 1. nimeni (etunimi) 2. uskonto 3. kuinka iso perhe minulla on (poikien määrä). Se riittää.

Pohjoismaat ovat heille outo paikka Himalayan takana.

Calle Hård

Ensimmäisen sukupolven suomenruotsalainen?

18 syys

Mä käyn ruotsinkielistä kouluu Espoossa. Tuntuu tavalliselta käydä ruotsinkielistä kouluu. Mun bestis on Soffi, sen äiti puhuu suomee, sit sen isä puhuu ruotsii. Mun toisen bestiksen, Ronjan, molemmat vanhemmat puhuu ruotsii.

Mä käyn ruotsinkielistä kouluu Espoossa. Tuntuu tavalliselta käydä ruotsinkielistä kouluu. Ronja ja Soffi ovat tavallisia.

Suomenkielisten mielest mä oon suomenruotsalainen, mut kaikkien ruotsinkielisten mielest mä en oo. Mut on rekisteröity ruotsinkieliseksi kun mä menin ruotsinkieliseen esikouluun. Äiti sano, että niin täytyy tehdä, et mä saisin varmasti jatkaa ruotsinkielisessä koulussa.

Nykyään musta tuntuu, että mä oon suomenruotsalainen, mut äiti sano, etten mä oo. Mun mielestä mä kyl olen ihan yhtä paljo suomenruotsalainen ku mun kaveritkin. Me ollaan ihan tavallisii ja kannatetaan Suomee jääkiekossa. Ei me olla ruotsalaisii, me vaan puhutaan ruotsii Suomessa.

Äiti sano, et jos mä haluun olla suomenruotsalainen, niin mä saan sen puolesta olla, siinä ei oo kuulemma mitään pahaa.

Jos mä saan lapsii, niin ne menee ruotsinkieliseen kouluun. Jos niiden isä on suomenkielinen, niin mä puhun niille ruotsii, jos niiden isä on ruotsinkielinen, niin mä puhun niille suomee. Suomessa vaan pitää osata molempii.

Iia Reiju (11v)

Luvut yhdestä kymmeneen

11 syys

1.

Yksi on ETT. Erittäin helppoa LÄTT SOM EN PLÄTT ja yksinkertaista ENKELT. Mutta joskus yksi on EN, ja EN on myös kataja. Ensimmäinen on FÖRSTA. Voittaja ja ykkösluokkalainen on ETTA. Sitä sun tätä, ETT OCH ANNAT. Yksi kerrallaan, EN OCH EN. Yksin mielin on ENSE ja yksin ENSAM. Yksi kaikkien puolesta, kaikki yhden puolesta EN FÖR ALLA, ALLA FÖR EN. Yksimielisesti ENSTÄMMIGT.

2.

Kaksi on TVÅ ja kakkonen TVÅA. Tupla on DUBBEL, kahtia jaettu TUDELAD ja halki laitettu ITU. Kaksoset ovat TVILLINGAR. Kahdestaan on PÅ TUMANHAND. Kaksimielinen on TVETYDIG. Ei ole vain yhden vika, jos kaksi riitelee DET ÄR INTE ENS FEL NÄR TVÅ TRÄTER. Joskus käy niin, että toinen DEN ANDRA vain niin sanotusti pesee kätensä TVÅR SINA HÄNDER.

3.

Kolme on TRE (ja puutavara on TRÄ). Kolmio on TRIANGEL ja kolmas TREDJE. Kolmasosa on TREDJEDEL, kolmoisvoltti TRIPPELVOLT ja kolmoset TRILLINGAR. Yhtäkkiä on ETT TU TRE. Kolmas kerta toden sanoo TREDJE GÅNGEN GILLT. Kolminaisuus on TREENIGHETEN. Jos sinulla on pieni, keskisuuri ja suuri esine tai ihminen, voit sanoa TRIPP TRAPP TRULL. Pokerissa kolme samaa on TRISS. Kolminkertainen eläköönhuuto oppilaille ETT TREFALDIGT HURRA HURRA HURRA.

4.

Neljä on FYRA, laukaista AVFYRA. Neljäs on FJÄRDE, neljäsosa FJÄRDEDEL, nelinkertainen FYRFALDIG. Neliö on KVADRAT, nelikulma FYRKANT ja suorakulmio REKTANGEL. Pokerissa neljä samaa on FYRS. Neljä vuodenaikaa on FYRA ÅRSTIDER. Neliapila on FYRKLÖVER, nelijalkainen FYRBENT ja neliväripaino FYRFÄRGSTRYCK. Nelinkontin mennään PÅ ALLA FYRA, neliveto on FYRHJULSDRIFT. Kahdenkeskinen keskustelu käydään MELLAN FYRA ÖGON.

5.

Viisi on FEM ja viitonen FEMMA. Viides on FEMTE ja viidesosa FEMTEDEL. Tiesitkö että FEM-sanalla on samat vanhat indoeurooppalaiset juuret kuin FINGER-sanalla? Viiden päivän säätiedotus on FEMDYGNSPROGNOS. Purjevenetyyppi viisvitonen on FEMFEMMA. Tavattoman iso luku on FEMTIELVA. Viisikymppinen voi olla seteli FEMTILAPP tai ikä FEMTIOÅRING. Sehän on sitten aivan eri asia DET ÄR EN HELT ANNAN FEMMA.

6.

Numero kuusi ja seksi ovat SEX, mutta puinen kuusi on GRAN. Kuutonen on SEXA ja kuudes SJÄTTE. 666 on SEXHUNDRASEXTIOSEX ja 660 kuusta on SEXHUNDRASEXTIO GRANAR. Kuudes aisti on SJÄTTE SINNET. Miehen polttarit on SVENSEXA (ja naisen polttarit MÖHIPPA). Suora kuusisylinterinen moottori on RAK SEXA. Namusetä on SNUSKGUBBE, mutta SEXMAN seurakunnan kuudennusmies.

7.

Seitsemän on SJU. Seiska on SJUA ja seitsemäs SJUNDE. Siuntio on SJUNDEÅ. Surujen ja murheiden jälkeen EFTER SJU SORGER OCH ÅTTA BEDRÖVELSER saattaa vielä joutua tilanteeseen, jota ei hallitse PÅ SJU FAMNARS VATTEN. Maailman merillä PÅ DE SJU HAVEN kiusaavat seitsemät kuolemansynnit DE SJU DÖDSSYNDERNA. Valtavan vakuuttava on SJUDUNDRANDE ja SJUTTON lievä kirosana. Seitsenottelu on SJUKAMP ja unikeko SJUSOVARE.

8.

Kahdeksan ja kasi on ÅTTA. Kahdeksas on ÅTTONDE ja kahdeksasosa ÅTTONDEL. Kahdeksankulmainen on ÅTTKANTIG ja kahdeksansivuinen ÅTTASIDIG. Hämähäkillä SPINDEL on kahdeksan jalkaa ÅTTA BEN. Oktaavi on OKTAV ja oktetti OKTETT. Jouluaamun kirkko on JULOTTA, se alkaa monesti kahdeksan maissa VID ÅTTASNÅRET.

9.

Yhdeksän on NIO tai ”NIE”. Ysi on NIA ja yhdeksäs NIONDE. Peruskoulu on yhdeksänvuotinen NIOÅRIG. Ysiluokkalainen GÅR I NIAN. Koulussa saattaa kohdata taiteen yhdeksän muusaa DE NIO MUSERNA. Ennen vanhaan merimiehiä rangaistiin ruoskalla, yhdeksän hännän kissalla DEN NIOSVANSADE KATTEN. Kissalla on yhdeksän elämää KATTEN HAR NIO LIV. Yhdeksän aikaan VID NIOTIDEN pimenee. Silloin yhdeksän kymmenestä NIO AV TIO on jo kotona.

10.

Kymmenen on TIO tai ”TIE” ja kymppi TIA. Kymmenes on TIONDE, kymmenesosa TIONDEL ja kymmenkertainen TIOFALDIG. Jos ei noudata kymmentä käskyä DE TIO BUDORDEN, seuraa rappio DEKADENS? Kymmenen yksikköä on DEKAD. Kymmenen kärjessä on TIO I TOPP! Kymmenottelu on TIOKAMP ja Kymenlaakso KYMMENEDALEN. Kymmenen potenssiin kymmenen on paljon TIO UPPHÖJT TILL TIO ÄR MYCKET. Napakymppi on FULLTRÄFF.

Juureskauppias ja veitsenterottaja

11 syys

Helsingin Käpylä KOTTBY oli uinuva puutarhakaupunginosa 60-luvulla. Siellä elettiin rauhallista elämää ETT FRIDFULLT LIV. Rutiinit olivat samat päivästä toiseen. Lapset kävivät koulua ja isät menivät töihinsä. Äidit olivat kotirouvia.

Kauppiaat toivat pieneen hiljaiseen yhteisöön elämää ja säpinää.

Juureskauppias tuli hevosella ja kärryillä, ja huusi pitkin Pohjolankatua niin, että varmasti kaikki kuulivat ”PEEEERRRRRUUUNOITA”. Kotirouvat ottivat äkkiä kukkaronsa ja juoksivat alas kadulle tekemään ostoksia. Perunat, porkkanat, lantut ja sipulit tekivät kauppansa. Lapset saivat taputella hevosta, ja antaa sille ehkä korppuja. Huippujännittävää.

ROTHANDLAREN KOM MED HÄST OCH KÄRRA, OCH VI BARN FICK IBLAND KLAPPA HÄSTEN, OCH KANSKE GE DEN EN SKORPA OCKSÅ.

Vielä jännittävämpää oli kuin veitsenterottaja saapui kärryineen pihalle. Hän kiersi pihasta pihaan, ja hänen palvelujaan käytettiin mielellään. Veitset ja sakset pysyivät taatusti hyvässä terässä.

Romanit kiersivät aina huushollista huusholliin, möivät pitsiliinoja ja povasivat rahaa vastaan joko korteista, tai kädestä. Lapset häädettiin silloin toiseen huoneeseen. Vanhemmat peloittelivat meitä, että jos ei olla kilttejä, niin ”mustalaiset” tulee ja vie teidät! Mutta se oli tietysti pötypuhetta STRUNTPRAT.

ZIGENARNA VAR FÖR OSS BARN SKRÄMMANDE, VÅRA FÖRÄLDRAR HADE SKRÄMT UPP OSS MED ATT SÄGA, ATT OM VI INTE ÄR SNÄLLA SÅ KOMMER ”TATTARNA” (SÅ SOM DOM KALLADES PÅ DEN TIDEN), OCH TA ER.

Kaikista kivointa oli kuitenkin silloin kun tuli pihasoittajia, jotka soittivat ja lauloivat hienosti. Heitä kuunneltiin avoimista ikkunoista. Oli tärkeää että sai heittää heille lantin tai kaksi ikkunasta. Kun soittaja tai laulaja heilautti kättään ikkunaa kohden kiitokseksi, se sai hymyn kuulijan huulille.

ATT FÅ TILL TACK EN VINKNING AV SPELMANNEN, FICK LEENDET ATT STIGA UPP PÅ ÅHÖRARENS LÄPPAR.

Kauppiaat elävöittivät Käpylän arkea, ja he olivat aina yhtä tervetulleita tuotteineen ja ohjelmanumeroineen. ALLA DESSA FÖRSÄLJARE VAR ALLTID MER ÄN VÄLKOMNA PÅ KOTTBY GÅRDARNA.

Se on taakse jäänyttä elämää. TID SOM HAR GÅTT.

Monica Mether

Andelin ja aurinkovarjo

4 syys

Päätie kääntyi mutkassa pelloille åkrarna päin, mutta kapea polku johti suoraan Jussilan talolle gård. Tai oikeastaan Jussilan nykyiselle talolle, sillä rakennus, jossa Anton oli asunut pienenä oli purettu hade rivits.

Soitin ovikelloa. Reipas, vanhempi nainen avasi.

– Hyvänen aika, hän sanoi kun kerroin nimeni, Andelin!

Nainen oli Terttu. Hän keitti kahvit ja kertoi, että Maitoisten kylä täällä syvällä metsässä oli siirtynyt Uudenmaan läänistä Nylands län Hämeen lääniin Tavastlands län ja takaisin seitsemän kertaa.

Kylillä pyöri hauska sanonta, jota Terttu pyysi minua selittämään. Sanottiin, että joku on ”fiini kuin Andeliini, kulkee sateenvarjon paraply alla auringossa”. Muistettiin, että joskus oli valkopukuisia ihmisiä saapunut kesällä kylänraitille, naisilla auringonvarjot parasoll. Mutta eipä enää tiedetty kuka oli ollut tämä Andelin.

Minä kerroin Antonista. Hän oli ollut Jussilassa ainoa terve lapsi. Hänen sisaruksensa olivat kuolleet hänen ympärillään alituiseen särkyyn ständig värk, henkisesti vajavaisina ja sokeina, sillä aikaa kun heidän isänsä oli rehkinyt ja rakentanut myllypadon kohdalle seudun suurimman kivinavetan ladugård av sten, jonka maantien oli vieläkin kierrettävä.

Anton oli ollut perheen ainoa toivo, joten hänet oli päätetty lähettää Porvooseen, kouluun. Siihen aikaan, 1857, ei ollut suomenkielisiä kouluja. Anton lähetettiin yhdeksänvuotiaana som nioåring jonkun porvoolaisfröökynän vintille asumaan, yksin, osaamatta lainkaan ruotsia.

Näin hän kävikin monta luokkaa Porvoon elementtaarikoulussa kahdesti, talossa, jossa tänään on tuomiokapituli domkapitlet. Eikä hänellä ollut edes kunnon sukunimeä släktnamn. Ei siellä Juhonpoikia oltu, vaan pojalle oli keksittävä oikea nimi, vaikkapa … Andelin.

Isoisänisä farfarsfar pääsi ylioppilaaksi vasta 22-vuotiaana. Sitten hän pohti papinuraa, mutta lähti kuitenkin Kööpenhaminaan Köpenhamn opiskelemaan meijeri-insinööriksi. Sen jälkeen hän jäi Varsinais-Suomen ruotsinkielisille alueille suurtilojen stora gårdar pehtooriksi som inspektor, ykköspalkalliseksi.

Näin meistä tuli suomenruotsalaisia.

Terttu laittoi pöytään marjapiirakkaa bärpiråg ja kertoi miten hän Maitoisista käsin nykyään käy teatterissa teater ja oopperassa opera, Helsingissä, Tampereella, Kotkassa.

Eipä meillä käydä. Eikä lähdetä kävelylle aurinkovarjot käsivarrella.

Jan-Erik Andelin

%d bloggers like this: