Arkisto | lokakuu, 2011

Pyykkitupaviikko

30 Lok

Meillä oli lapsena kerran kesässä pyykkitupaviikko. Pyykkitupa TVÄTTSTUGA oli erillinen rakennus. Siellä oli suuri pata, jossa keitettiin vettä ja valtava kivinen amme, missä pyykit huuhdeltiin.

Pyykkiä kerättiin koko talvi, lähinnä vuodevaatteita SÄNGKLÄDER, lakanoita, pyyhkeitä ja tietysti mattoja.

Pyykkitupaviikko oli meistä lapsista jännää. Lakanat keitettiin isossa mustassa padassa GRYTA. Kiehuva pata oli täynnä valkoisia lakanoita ja höyryä ÅNGA oli niin paljon, ettei eteensä nähnyt. Äidiltä ja siskoilta valui vesi noroina pitkin kasvoja, koska oli niin kuuma. Me nuoremmat vaan leikittiin.

Kun lakanoista oli selvitty, ne vietiin ulos valtavan pitkille nauruille kuivumaan. Narut pysyivät suorina lakanoiden painon alla, kun ne nostettiin heinäseipäille. Taas oli luvassa kiva leikki lapsille, juoksimme edestakaisin lakanoiden alta. Siitä ei äiti ollut kovin ihastuksissaan, koska käpälämme eivät aina olleet täysin puhtaat.

Sitten alkoi järisyttävä räsymattojen TRASMATTA hinkkaaminen. Niitä oli pitkiä ja pätkiä, mutta hienot niistä tuli, ja ne tuoksuivat aivan mielettömän hyvälle. Tiesi, että on kesä.

Kun pyykkitupaviikko loppui, raahattiin SLÄPA kaikki lakanat mankeliin. Mankeli oli toisessa talossa, ja se oli niin valtavan suuri, että se levisi huoneen seinästä toiseen. Mankeli oli pelottava SKRÄMMANDE, koska se oli niin iso ja piti kauheata meteliä NOJS. Nukkuminen niissä mankeloiduissa lakanoissa talvella oli ihanaa, se toi muiston kesästä mieleen.

Kyllä kotonamme oli myös pulsaattoripesukone, jolla pestiin tavallinen pyykki, ettei nyt vaan kukaan ajattele ettei meillä muulloin pyykkiä pesty.

Nykyään pyykinpesu sujuu tuosta vaan. Muisto 60-luvun pyykkitupaviikosta on säilynyt elävänä ja ihanana muistona tähän päivään asti.

Monica Mether

Sanastoa

Kiehua = koka
pyykkitupa = tvättstuga
pata = gryta
amme = kar, badkar
vuodevaatteita = sängkläder
höyry = ånga
naru = snöre
heinäseiväs = höstör
räsymatto = trasmatta
tuoksu = doft
raahata = släpa
mankeli = mangel
pelottava = skrämmande
meteli = nojs, ljud.

Ostetaan romua – antikviteter säljes!

23 Lok

(Todellinen ja sangen listig kyltti i Gamla Porwoo)

Puoli (HALVAN) sukuani on ruåtsalaisia ja puolet (ANDRA HALVAN = komparatiivi, se halvempi kansanosa) suomalaisia.

Ollessamme siskoni kanssa aika natiaisia, seurasimme vanhempiemme sekä sukulaisvieraiden kanssakäyntiä. Opimme että kun vieraat tulivat kylään, ruåttalaiset asettuivat omalle puolelleen seurusteluryhmää, ja finskatalande folk omalleen. Sitten keskustelu alkoi, siis siten kuin sen oli tapana. Toinen puoli sukua kysyi ja vastasi ruåtsiksi, ja toinen puoli kysyi ja vastasi aina suomeksi (PÅ FINSKA) – ja päinvatsoin.

Siskon kanssa ensin hieman ihmettelimme moista, mutta kun se aina toistui, opimme.

Ihanan väärinkäsityksen tehoa lisäsi käyntimme lähibutikenissa ostamassa mamman kanssa safkaa Töölöntorin silloisella legendaarisella Nybergillä. Jos siellä koetti puhua suomeksi, vastattiin tietty ruåtsiksi. Sitä sitten siskon kanssa kummastelimme, että jos sanoimme jotain ruåtsiksi, expediitti ei vastannutkaan suomeksi.

Itse olen olemassa hauskan sattumuksen johdosta, joka sekin viittaa kaksikielisyyteen, jota kantaa arviolta noin 49 % kansamme väestöstä (mikä liekään tarkka jakauma tätä nykyä, kysykää väestöliitosta!).

Äidinäitini (MURMEN) tapasi äitini isän (FARMEN) kauas taaksepäin vuosisadan alussa, kun hän nuorena umpisuomenkielisenä harjoittelijana oli ensimmäistä päivää ruotsinkielisen mofani metsäintendentinkonttorissa töissä. Kun mofani, piirimetsänhoitaja lähti chaufföörinsä kanssa tiluskierrokselle, sai Murmen ensimmäisen suuren tehtävänsä. Ovikello oli rikki ja oveen tuli kirjoittaa ”KNACKA PÅ DÖRREN”. Äidinäitini skrivasi että KACKA PÅ DÖRREN, suurilla kirjaimilla! Kun hän lähti päivän päätyttyä kotiinsa, piirimetsänhoitaja oli vielä kierroksellaan.

Mutta tuosta kyltistä, mofani sen nähtyään, puhkesi heidän rakkaus (puhekieltä, kuuluisi olla genetiivi ja possessiivisuffiksin kanssa), siis rakkaudenpossessivisuffiksi.

Ja siksi (”därför”, Afrikaksi taas Darfur) mä olen tässä.

Måste han Skriva såDan SmörJa
Att hela Släkten skall SörJa?

Kari K. Kuosma,
(Japanissa useimmiten Kusoma)

Hapanta ja suolaista saaristolaiselämää

9 Lok

MOFA Harald oli juuri lopettanut saaristolaisillallisensa: STRÖMING O KLYVITOR. Eli silakoita (itse pyydettyjä) perunalohkojen (omasta perunapellosta) päällä. Elettiin 1970-luvun puoltaväliä.

Harald istahti tuvan keinutuoliin, sytytti päivän ainoan savukkeensa, vetäisi ruokasavut ja nojautui taaksepäin, antaen tuolin hiljalleen keinahdella:

– JA-A, MORE, NU E MAN SÅ PRÅPPFULL, ATT STÄNGER MAN ÖGONA, SÅ ÖPPNAS RUMPAN.

Isoisällä oli siis massu melkoisen täynnä syötyään hyvää Emäsalon perinneruokaa.

MORE eli Esther-mummu katsoi ikkunasta lahden yli Mäkelöiden suuntaan ja totesi nähtyään valot saunan terassilla:

– MEKELE HAR KOMMIT UT.

Siihen paikalla ollut tyttärentytär sanoi:

– MOMMO, DEM HETER MÄKELÄ.

– NÅ, MÄKÄLÄ DÅ, Esther-MOMMO tuhahti ja kattoi tuvan pöydälle viinimarjapiirakkaa.

Minunkin pihallani kasvaa näitä viinimarjoja, sillä joskus 1960-luvulla Harald toi naapurilleen pari viinimarjapensasta ja sanoi isälleni suomeksi:

– Ota hyve viinamarja. Sinu muija teke hyve piirrraka.

Kukaan läsnäolijoista ei pahastunut, sillä tarkoitus oli hyvä ja lopputulos erinomainen: vielä tänäkin päivänä samaiset viinamarjapensaat kantavat oivaa satoa.

Harald kiikutteli tuolissaan ja maton reuna klonksui jalaksen alla jokaisella heilahduksella niin, että keinutuoli kääntyi hiljalleen ja huomaamatta. Pian jalas osui huteraan kolmijalkaiseen pöytään ja sillä ollut ASA-radio rojahti Haraldin jalalle.

– DET VA SOM FAN, mies ärähti ja tuskitteli jalkaansa. – NEJ-NEJ, HUVUD Å, O KROPPN I GRYTAN, hän purki harmitustaan siihen suuntaan, että alkaa äijällä olla jo ikää, jolloin parasta olisi päästä koko roskasta eroon: pää poikki ja kroppa pataan.

Kahvit kaadettiin kuppiin ennen FRÅN A TILL Ö -sarjan alkamista. Piirakkaa oli jokaiselle iso pala, alla muropohja ja päällä runsaasti punaisia viinimarjoja.

UGGLAN-Helge istui pesässään ja Hedvig luuli taas tietävänsä jonkin hienon sanan, mutta erheestä kasvoikin Hedvigille pitkä nenä.

Harald lusikoi ensimmäisen palan suuhunsa, mutta irvisti ja sanoi: – DET ÄR SÅ SURT ATT REVAHÅLE GRINAR.

Tätäkään en suomenna muuten kuin sanomalla, että oli melkoisen happamia marjoja.

Markku Vento

Kirjoittaja on viettänyt EMSALÖN saaressa, meren äärellä valtaosan elämästään, joskin asuu nykyään Espanjan Aurinkorannikolla, meren äärellä toki edelleen.

Miksi Porvoossa pitää hidastaa vauhtia?

2 Lok

Porvoon joen varrella, juuri ennen kun saavut keskustaan, on iso kyltti jossa lukee SAKTA FARTEN (Hidasta vauhtia). Seitsemänkymmentäluvulla kyltin läheisyydelle oli vanhoja tehdasrakennuksia ja koko alue kutsuttiin Sakta Farteniksi. Porvoon laitakulkijanuoret perustivat alueeseen salakapakan ja sitäkin kutsuttiin Sakta Farteniksi.

Yöelämä Sakta Fartenissa oli täysin kaksikielinen. Missä koulut Porvoossa erotti suomen- ja ruotsinkieliset, siinä Sakta Farten yhdisti meitä.

Salakapakka siirrettiin keskustaan Linnankoskikadulle noin vuonna seitsemänkymmentäviisi.  Nyt sen nimi muuttui Senaattoriksi.

Kapakan vetäjät ja asiakkaat eivät kuuluneet Porvoon urheilueliittiin, mutta Porvoo oli ja on jääpallokaupunki ja monet asiakkaat olivat pelanneet jääpallo kaupungin ylpeässä Akilles-joukkueessa. Akilles menestyi hyvin Suomen pääsarjassa.

En tiedä miksi Sakta Fartenin asiakkaat eivät enää kuuluneet Akillekseen, ehkä salakapakka elämä oli liian rankkaa. Joka tapauksessa entiset Akilles pelaajat ja nykyiset salakapakka nuorisot päätti perustaa oman jääpallojoukkueen.

Kuulin että harjoitukset olivat hauskoja ja joukkueessa vallitsi vahva me-tunne.  En ole tutkinut seuran historiaa enkä löydä minkäänlaista tietoa netistä. Mutta tämä legendaarinen joukkue nousi SM sarjaan vuonna 1979. Sakta Farten perusti myös kaukalopalloseuran joka voitti SM-kultamitalin kaudella 1980-1981.

Hyvät lukijat; ehkä joku teistä muista enemmän Sakta Farten ilmiöstä. Minun muistini pettää ja olen ehkä ymmärtänyt tarinan aivan väärin. Miten kävi ja minkälainen tunnelma oli kun Sakta Farten ja Akilles pelasivat vastakkain ensimmäistä kertaa SM sarjassa? Kirjoittakaa ja kommentoikaa!

Robert Runeberg

%d bloggers like this: