Meillä oli lapsena kerran kesässä pyykkitupaviikko. Pyykkitupa TVÄTTSTUGA oli erillinen rakennus. Siellä oli suuri pata, jossa keitettiin vettä ja valtava kivinen amme, missä pyykit huuhdeltiin.

Pyykkiä kerättiin koko talvi, lähinnä vuodevaatteita SÄNGKLÄDER, lakanoita, pyyhkeitä ja tietysti mattoja.

Pyykkitupaviikko oli meistä lapsista jännää. Lakanat keitettiin isossa mustassa padassa GRYTA. Kiehuva pata oli täynnä valkoisia lakanoita ja höyryä ÅNGA oli niin paljon, ettei eteensä nähnyt. Äidiltä ja siskoilta valui vesi noroina pitkin kasvoja, koska oli niin kuuma. Me nuoremmat vaan leikittiin.

Kun lakanoista oli selvitty, ne vietiin ulos valtavan pitkille nauruille kuivumaan. Narut pysyivät suorina lakanoiden painon alla, kun ne nostettiin heinäseipäille. Taas oli luvassa kiva leikki lapsille, juoksimme edestakaisin lakanoiden alta. Siitä ei äiti ollut kovin ihastuksissaan, koska käpälämme eivät aina olleet täysin puhtaat.

Sitten alkoi järisyttävä räsymattojen TRASMATTA hinkkaaminen. Niitä oli pitkiä ja pätkiä, mutta hienot niistä tuli, ja ne tuoksuivat aivan mielettömän hyvälle. Tiesi, että on kesä.

Kun pyykkitupaviikko loppui, raahattiin SLÄPA kaikki lakanat mankeliin. Mankeli oli toisessa talossa, ja se oli niin valtavan suuri, että se levisi huoneen seinästä toiseen. Mankeli oli pelottava SKRÄMMANDE, koska se oli niin iso ja piti kauheata meteliä NOJS. Nukkuminen niissä mankeloiduissa lakanoissa talvella oli ihanaa, se toi muiston kesästä mieleen.

Kyllä kotonamme oli myös pulsaattoripesukone, jolla pestiin tavallinen pyykki, ettei nyt vaan kukaan ajattele ettei meillä muulloin pyykkiä pesty.

Nykyään pyykinpesu sujuu tuosta vaan. Muisto 60-luvun pyykkitupaviikosta on säilynyt elävänä ja ihanana muistona tähän päivään asti.

Monica Mether

Sanastoa

Kiehua = koka
pyykkitupa = tvättstuga
pata = gryta
amme = kar, badkar
vuodevaatteita = sängkläder
höyry = ånga
naru = snöre
heinäseiväs = höstör
räsymatto = trasmatta
tuoksu = doft
raahata = släpa
mankeli = mangel
pelottava = skrämmande
meteli = nojs, ljud.