Tag Archives: joulu

Alkeiskurssi 2: keskustelunaiheita

22 Tam

Alkeiskurssimme valmentaa tapaamaan suomenruotsalaisen. Tämänkertaisessa jaksossa paljastamme joukon varmasti toimivia keskustelunaiheita. Annamme täystakuun sille, että juttu lähtee kulkemaan. Perehtymällä kaikkiin jaksoihin annat erinomaisen vaikutelman ja selviät tilanteesta kuin tilanteesta.

Skärgården

Suomenruotsalaisten suonissa mahdollisesti virtaa suolavettä, koska niin suuri osa heistä on kotoisin meren liepeiltä. Niinpä saaristo on aina luonteva puheenaihe.

– Rör du dig i skärgården? Har du en stuga? Var? Tycker du mer om den yttre skärgården eller den inre? Föredrar du roddbåt, motorbåt eller segelbåt?

Fisk

Veden äärellä viihtyvät suomenruotsalaiset syövät paljon kalaa. Ja kun kukaan ei katso, niin he syövät myös paljon makkaraa, joka on mielellään HK:n sinistä Turun sinapilla maustettuna.

– Vilken sorts fisk tycker du om? Stekt, kokt, kallrökt, varmrökt, halstrad? Fiskar du den själv, eller köper du den av någon?

Handboll

Käsipallo on suomenruotsalaisten kansallislaji. Jokainen tuntee vähintään yhden käsipalloilijan ja on sukua kahdelle. Ja koska suomenruotsalaisia on niin vähän, kaikki käsipallonpelaajat ovat suomenmestaruustasoa. Sitten löytyy myös niitä, joita käsipallo ei kiinnosta pätkääkään, mutta he jäisivät perinnöttömiksi, mikäli sen myöntäisivät.

– Vilket handbollslag hejar du på? Har du spelat handboll? Minns du den där finalen där Karis slog Sparta? Eller hatar du kanske handboll?

Julmat

Julmat tarkoittaa jouluruokaa, tunnelmallista paluuta äidin herkkupatojen ääreen. Kun suomenruotsalaiset viettävät joulua, kyseessä eivät ole mitkään  ”julmathuvit” vaan päinvastoin. Jokaisen suomenruotsalaisen sisällä asuu pieni jouluihminen. Jopa niiden sisällä, jotka väittävät etteivät pidä joulusta. Suomenruotsalaiselle äiti on kaikki kaikessa. Koska lähinnä äidit ylläpitävät  jouluruokaperinnettä, se on näin ollen pyhä asia.

– Äter ni lutfisk, skinka eller kalkon till julen? Äter ni sill till julen? Tycker du att det är OK att lägga mer än en mandel i julgröten?

Finlandssvenska politiker

Suomenruotsalaiset saavat ja osaavat sekä inhota että rakastaa yhtä puoluetta, josta löytyy kaikki sekä ikävät että ihanat piirteet. Sen takia tämä onkin niin hyvä keskustelunaihe ensitapaamisella. Kaikki mielipiteet ovat sallittuja.

– Vilka politiker är in, vilka är out? Är SFP det värsta eller det bästa som hänt Svenskfinland? Här är en svår fråga: Nämn ett parti som SFP *inte* samarbetat med!

Hundar (inte katter)

Suomenruotsalaiset ovat koiraihmisiä. On heillä kissojakin – niistä ei vaan puhuta.

– Tycker du om stora eller små hundar? Har du hund? Vilken ras? Vad heter din hund? (Vastaus on todennäköisesti Fido, Karo, Lady tai Lufsen.)

Eurovisionen

Suomenruotsalaiset ovat laulamisesta viehättyneinä viisuihmisiä.

– Man kan tala om vad som helst: varför Finland alltid förlorar, varför Finland en gång vann, varför Sverige ger så få poäng till Finland, o.s.v.

Svordomar

Kiroilu kuuluu jokaisen kielen välttämättömään perussanastoon.

– Hur svär man på svenska? (Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys, koska suomenruotsalainen mielellään kiroilee suomeksi, sillä se kuulostaa paljon voimakkaammalta.)

Resor

Matkailu on lähellä suomenruotsalaisten sydäntä. Pomminvarma keskustelunaihe on maailman lentokenttien edut ja haitat. Usein heidät myös löytää ruotsinlautalta laulamassa snapsilauluja.

– Sverigebåten. Sportlov i fjällen eller i alperna? Språkkurser. Har du någon gång varit utbyteselev? Hur många stämplar har du i ditt pass?

Lue sarjan muut osat.

Allerginen joululle

24 Jou

On kaksi seikkaa, jotka tekivät lapsuuteni jouluista hieman erilaisia kun naapuriperheen joulut.

Me emme kuuluneet kirkkoon ja olen allerginen joululle.

Isän sukulaiset olivat mukana luomassa siviilirekisteriä. He jättivät vauvansa kastamatta jo ennen siviilirekisterin perustamista 1923.

Äiti taas seisoi rippikirkossa vuonna 1945 ja vastasi ”ei”, kun kirkkoherra kysyi, uskooko hän jumalaan.

Vaikka emme kuuluneet kirkkoon, monet kristilliset tavat kuten joulukalenterit, adventtikynttilät ja joulutähdet liittyivät jouluumme.

Olin allerginen astmaatikko. Sain joka joulu sekä ihottumaa että astmakohtauksia. Jouduin usein käymään sairaalassa jouluaikaan. Isä yritti joka vuosi keksiä, mihin minä reagoin. Joulukukat vietiin naapureille. Monet herkut kuten pähkinät, mantelit, taatelit ja kalat poistettiin joulupöydästä. Kuitenkin olin punainen naamasta ja keuhkot vinkuivat. Koska joulukuusessa elää kaikenlaista allergisoivaa, siitäkin luovuttiin.

Kun joulu lähestyi isä nikkaroi joulupuun. Hän maalasi rungon valkoiseksi ja kietoi sen ympärille punaisen silkkinauhan. Oksat olivat valkoisia suoria keppejä. Niille hän asetti isot pilarikynttilät ja ikikukat. Sen jälkeen me lapset saimme koristella puun erilaisilla olkikoristeilla, lippuketjuilla ja kimalteilla. Hopeinen tähti kruunasi puun. Se oli kaunis!

Jouluaaton aamupäivänä isä täytti ison korin makkaroilla ja lähti kaatopaikalle. Jostain syystä hän uskoi, että Porvoon laitakulkijat tarvitsivat nimenomaan makkaraa jouluna. Kaatopaikan vieressä asuivat ”pulibisit” pienissä hökkeleissä. Heille isä vei joulumakkaraa.

Samaan aikaan kotona levisi joulun ensimmäinen tuoksu, kun paketoimme sinettilakkatangon avulla joululahjoja.

Iltapäivällä kävin isän kansa hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä sukulaisten haudoilla. Kävimme myös sankarihaudoilla, missä seisoimme päät paljaana hiljaa katsomassa kynttilämerta ja kunniavartiota.

Kotona isän äiti ja äidin isä olivat jo saapuneet. Isä alkoi taituroida glögin viimeistelyä. Glögipadan päällä oli konjakkisokeripaloja siivilässä ja isä sytytti sokeripalat palaamaan. Sokeri suli pataan ja joulun toinen tuoksu levisi taloon.

Glögin jälkeen siirryttiin ruokasaliin, missä joulupöytä odotti. Pöytä oli komeasti koristettu ja kynttilät paloivat hopeisissa kynttilänjaloissa. Isoisän silmät hymyilivät, kun isä kaatoi snapsia hänen lasiinsa. Joulun kolmas tuoksu levisi jouluruoasta. Alkupalaksi söimme jotain sillikorviketta, kuten katkarapuja ja lauloimme niin kovaa, että lamppu heilui ”Hej tomtegubbar slå i glasen och låt oss lyckliga vara”.

Joulukinkun ja jälkiruoan jälkeen isä meni olohuoneeseen. Kohta olohuoneen ovet avautuivat ja joulupuu loisti kynttilöiden valossa.

Steariinikynttilät täyttivät huoneen joulun ihanalla neljännellä tuoksulla.

Olohuoneessa tarjottiin kahvia, pipareita ja konvehteja. Puhelin soi ja äiti meni vastaamaan. ”He soittavat sairaalasta. Siellä on vaikea synnytys alkamassa. He tarvitsevat sinua”, äiti sanoi isälle.

Isä huokasi, puki päällystakin ja lähti. ”Toivottavasti ei vie kauan”, hän sanoi lähtiessään. Muutama minuutti oli kulunut, kun kuulimme kulkuset ja joulupukki kolkutti ovella. Hän toi jokaiselle yhden lahjan. Se oli aaton kohokohta. Joulupukin jatkettua matkaansa isä palasi sairaalasta. Ilta jatkoi joululahjojen ja herkkujen merkeissä.

Myöhään illalla kun oli sänkyynmenoaika, astma ja allergia vaivaisivat taas. Istuin sängyllä kädet polvilla ja yritin saada henkeä. Isä antoi lääkettä ja lohdutti. ”Kyllä se kohta ohi menee. Luuletko että se johtuu kynttilöistä?” Pudistelin päätäni ja kuiskasin ”Ei kynttilöitä, älä ota kynttilöitä pois”.

”En, ehkä tuuletus riittää”.

Robert Runeberg

%d bloggers like this: