Suomenkieliset kunnat saivat ruotsinkielisen nimen. Seuraavaksi maailma: JÄTTEFINLAND!

Suomenkieliset kunnat saivat ruotsinkielisen nimen. Seuraavaksi maailma: JÄTTEFINLAND!

Juankoski – JUICEFORS, Puumala – PUMAKÄRRINGSBY, Enonkoski – MORBRORSSMÄRTA. Kaikki suomalaiset kunnat, joilla ei vielä ole ruotsinkielistä nimeä, saivat leikkimielisen lempinimen Senja opettaa -yhteisön talkoissa.

Lahjoitamme täten nämä nimet ilmaiseksi kuntien matkailutoimistoille. Arvioimme että uudelleennimeämishankkeesta koituvat edut ja säästöt nousevat ziljoonaluokkaan euroissa mitattuna, kun matkailijat suuntaavat kotimaahan Ruotsin sijaan.

JATTEFINLANDSuomen itsetunnon kohetessa ehdotamme lisäksi, että maamme ruotsinkieliseksi nimeksi otetaan rohkeampi JÄTTEFINLAND. Jättefint!

Fröken Senja huomauttaa, että Ruotsi on oikeastaan suomalainen. Joten suunnitelmissa on Ruotsin karttojen täydellinen suomentaminen. Aloitamme pääkaupungista, josta voisi tulla esimerkiksi Pyhä Ja Saari (ST. OCK HOLM). Gotlanti saa uudeksi nimekseen Namusaari ja siitä lounaaseen sijaitsee Kaljasorsa eli ÖLAND.

”Tämän jälkeen lähdemme valoittamaan maailmaa. Aloitamme Välimereltä. Ensimmäisenä on Turkin pääkaupunki Ankara joka saa nimekseen STRÄNG ja Maltan pääkapunki Valetta, jolle ehdotamme nimeä NÅ DE’ E’ LÖGN tai paikallisten kesken lyhyesti LÖGN. Etelä-Amerikassa odottaa Perun pääkaupunki SLEM”, suunnittelee Fröken Senja.

Ruotsinkieliset nimet suomenkielisille kunnille -nimikisa käynnistyi jo matkamessujen aikaan vuoden alussa. Nimettömiä kuntia on yli 200. Ehdotuksia tuli satoja sekä tuhansia, kerrassaan tulvien. Niiden sortteeraamisessa Senjan kanslian toimesta meni viikkoja. Valintakriteeriksi nousi se, että ehdotuksen tuli olla ennen kaikkea hupsunhauska ja kiltti lempinimi.

Pohjana käytettiin Kotuksen paikannimilistaa, josta jätettiin pois ne paikat, joilla on nykyinen tai historiallinen ruotsinkielinen nimi.

Tässä ne ovat. Olkaa hyvät, ruotsinkielinen Suomi esittäytyy!

Mistä sinä olet kotoisin? Mikä on suosikkisi?

Umpisuomenkielisten kuntien ruotsinkieliset nimet

Alajärvi – NEDERSJÖ

Askola – ASKOIS

Aura – PLOGBY

Enonkoski – MORBRORSSMÄRTA

Eura – EKARRIÄR

Evijärvi – EVIASJÖ

Haapajärvi – ASPTRÄSK

Haapavesi – DINMAIJANEN

Hankasalmi – SKIFFLESUND – (Kihveli soikoon skiffle-musiikkitapahtuman mukaisesti.)

Harjavalta – BORSTMAKT

Hattula – HATTBÖLE

Hausjärvi – SJÖNSÖKES – (Jos järvi on ollut haussa, har den blivit SÖKEN många gånger.)

Heinola – HENRIKSSTAD

Heinävesi – HÖSJÖ

Hirvensalmi – ÄLGSUND

Hollola – LOLAHOV

Honkajoki – TALLÅ

Humppila – HUMPPIS

Hyrynsalmi – SURRSUND

Hämeenkoski – TAVASTFORS

Imatra – SÖTMA

Jalasjärvi – SLIRASJÖ

Janakkala – KÄBBELBY

Joensuu – MUNÅ

Jomala – GUUD

Joutsa – BÅGBY

Juankoski – JUICEFORS

Juupajoki – JOÅ

Jyväskylä – KORNSBY

Jämijärvi – GNUTTESJÖ – (Gnuttesjö jämä eli  jotain pientä, joka jäi jäljelle.)

Jämsä – PLATTBY

Kaavi – SKRAPA

Kalajoki – FISKFLOD

Kangasala – TYGTERRÄNG

Kangasniemi – MONÄS

Kankaanpää – TYGSTUMP

Kannonkoski – STUBBFORS

Kannus – DINKANNA

Karstula – KARDERI

Karvia – KRUSBÄRSBY

Kauhajoki – SLEVÅ

Kauhava – STORSKOPAN

Keitele – KOKBY

Kemi – FYSIK – (Läran om interaktionerna mellan kemiska substanser enligt Wikipedia.)

Kemijärvi – FYSIKTRÄSK

Keminmaa – ÄNGLAND – (Kemi tarkoittaa ketoa tai riutuvaa niittyä.)

Kempele – SJÖKATTENSBO

Kihniö – GNESSA – (Alkuperäinen sana KihniÖ muistuttaa sanaa kiehnata, joka voisi olla ruotsiksi Gnessa.)

Kinnula – KINÅS

Kittilä – KITTIS

Kiuruvesi – LÄRKVATTNET

Kivijärvi – HÄLLTRÄSK

Kolari – KROCK

Konnevesi – GRODTRÄSK

Kotka – ÖRNÄS

Kouvola – BAMSEBY – (Kouvo tarkoittaa karhua eli bamse.)

Kuhmo – FJÄLLTOPP

Kuopio – GROPSTAD

Kuortane – SKALEN

Kurikka – KLUBBA

Kuusamo – SEXMO

Kyyjärvi – HUGGORMSSJÖ

Kärkölä – KÄRPPIS

Kärsämäki – SNABELKULLA

Lappajärvi – SPÄNNSJÖ

Lavia – BREDBY

Lemi – KUKI

Leppävirta – LEPPÄWIRDA

Lestijärvi – FLASKSJÖ

Lieksa – MÅNNEMO

Loimaa – GJORDEJORD

Loppi – MUNSTYCKE

Lumijoki – SNÖÅ

Luumäki – BENBACKE

Luvia – TRÖSKBY

Merijärvi – SJÖSJÖ

Miehikkälä – MANLIGS

Muhos – LUCKERBY

Multia – MYLLOR

Muonio – MOÅNIÅ

Muurame – HJORTRONE

Mäntsälä – GICKSÖNDER – (Män säläksi eli rikki, sönder)

Mäntyharju – TALLÅS

Nakkila – KORVBY

Nastola – STIFTBY

Nivala – STRÖMBY

Nokia – SOTIS

Nurmes – GRÄSMATTAS

Nurmijärvi – GRÄSHOPPARENSJÖ

Orimattila – HINGSTMATTISBY

Oripää – HINGSTHUFVUD

Orivesi – HÄSTVÄTA

Outokumpu – BISARRBACKE

Padasjoki – GRYTÅ

Parkano – STACKARSBO

Pelkosenniemi – FRUKTANSUDDE

Pello – ÅKKER

Perho – FJÄRIL

Pertunmaa – BERTELSLAND

Petäjävesi – TALLTRÄSK

Pieksämäki – SLÅKULLE

Pielavesi – SIDOVATTEN

Pihtipudas – GRIPTÅNGA

Polvijärvi – KNÄVATTEN

Posio – LAPPKÅTAÖPPNING

Pudasjärvi – ÄLVARMSJÖ

Parikkala – PARBY

Puumala – PUMAKÄRRINGSBY

Pyhäjoki – ST. Å

Pyhäjärvi – HELGTRÄSK

Pyhäntä – HELGMYR

Pälkäne – INFALLSBY

Rantasalmi – STRANDSUND

Ranua – SÅGÄLV – (Inspirerad av Ranuas kommunvapen.)

Rautalampi – JÄRNTRÄSK

Rautavaara – JÄRNFARA

Rautjärvi – JÄRNSJÖ

Reisjärvi – LÅRTRÄSK

Riihimäki – RIEKULLA

Ristijärvi – KRYSSNING

Rovaniemi – ROVALAND – (Rovaland kan översättas till naurismaa och området har ju uppstått från askan.)

Ruovesi – VASSJÖ – (Vassvatten: ihan suoraa käännöstä, helppo sanoa, eikös?)

Rusko – BRUNSKA

Rääkkylä – KRAXBY

Saarijärvi – ÖSJÖ

Salla – SALLIS

Salo – FINNMARK

Saltvik – SUOLALAHTI

Sastamala – BOKSTAD – (Vuotuiset vanhojen kirjojen päivät).

Savitaipale – LERSTRÄCKA

Savukoski – RÖKFORS

Seinäjoki – VÄGGÅ

Sievi – VACKRASTE

Siikainen – SIKRIKE

Siikajoki – SIKÅ

Siikalatva – SIKTOPP

Siilinjärvi – SNAGGSTRÄSK – (Snagg on siilitukka)

Simo – SIMÅ

Sodankylä – SÅDANKYLA – (Sådan kyla: sellainen kylmyys.)

Soini – SANNFINLAND

Somero – GRUSBY

Sonkajärvi – JOLLERSJÖ

Sotkamo – TRASSELBY

Sottunga – NOKIKIELI

Sulkava – FJÄDERRIKE

Suomussalmi – FJÄLLSUND

Suonenjoki – ÅDERÅ

Sysmä – SYSMIS

Säkylä – LYCKOBY

Taipalsaari – STRÄCKHOLM

Taivalkoski – STRÄCKFORS

Tammela – EKBY

Tarvasjoki – TJURÅ

Tervo – TJÄRO

Tervola – TJÄRBY

Tohmajärvi – MODDSJÖ

Toholampi – BRUSTRÄSK

Toivakka – HOPPAS

Tuusniemi – TUSNÄS

Tyrnävä – BASTANTIS

Utajärvi – FRÅGESJÖ

Utsjoki – UTSJOCKIS

Vaala – VALBORG

Valkeakoski – VITFORS

Valtimo – ARTÄR

Varkaus – TJUVERI

Vesanto – SLYSKOG

Vesilahti – VATTENLAX

Vieremä – BRANTIS

Viitasaari – HULTÖ

Vimpeli – VIMBAS

Ylivieska – ÖVERÖ

Ylöjärvi – ÖVERTRÄSK

Ypäjä – YPPIS

Äänekoski – BULLERFORS

Postikortti Ahvenanmaalta

Postikortti Ahvenanmaalta

Namnet är Valve. Wille Valve. Namnet är en förfinskning av det betydligt svenskare Wilander. Man skulle kunna tycka att ”Vila” och ”Valve” är två raka motsatser. Nu är det slut med vilandet, tästedes ollaan valveilla!

Namnet har fört med sig förmåner som smeknamnet ”Kassa-Valve” (kassaholvi) då jag var kassör i en förening. Men det finns också nackdelar. Då jag bodde i Belgien fick jag heta allt från ”Falfe” till ”Nalve” och ”Valveux”.

Så, vad gör Valve till vardags? Jag representerar Ålands moderater (maltillinen kokoomus) i Ålands lagting (Ahvenanmaan maakuntapäivät), leder Ålands arbete i Nordiska rådet (pohjoismaiden neuvosto) och blir sannolikt kansliminister i landskapsregeringen (maakuntahallitus) i slutet av 2013. Då får jag ansvar för EU-frågorna, den åländska hembygdsrätten (kotiseutuoikeus) och näringsrätten (elinkeinooikeus) och den åländska polisen. Ska bli spännande!

Att bo på Åland är speciellt på många sätt, kanske främst för att vi bor på en ö. Det har skapat en egen identitet med egen flagga, egen nationalsång, till och med egna pass. Och visst är Åland ett lite exotiskt ställe sett från Finland – med annorlunda språk, lagar och seder. Vrakchampagne och röd granit.

Åland är idag det enda självstyrande området i Norden där befolkningen ökar. Vi har 70 olika nationaliteter med 50 olika språk. Och inte är det så konstigt, med tanke på att det finns arbetsplatser och att Åland ligger mitt i en farled (vesiväylä). Det har alltid flyttat människor till och från Åland.

Vill du veta mer om Åland? Då kan du titta mer på visitaland.com se eller ta kontakt direkt med mig på wille.valve[a]lagtinget.ax

Bästa hälsningar,
Wille Valve

Sanat lähtivät elämään

Sanat lähtivät elämään

Olen viettänyt vajaat kaksi kuukautta Sundsvallissa, Ruotsissa. Lähtiessäni ruotsinkieli oli tuttu vain koulusta ja akateemisen ruotsin luennolta. Vuosittain ruotsalaisuuden päivän kunniaksi olen saattanut muutaman lauseen lausua, hihitellen.

Kävin elämäni ensimmäisen, tosielämällisen ruotsinkielisen keskustelun viime syyskuussa ulkoiluasusteketjun outletmyymälässä. Avauslause kuului: ”Hej. Jag skulle vilja köpa en jacka.” Siitä se sitten lähti. Tuntui suoraan sanoen erikoiselta, että kokonainen kansakunta kommunikoi täällä keskenään ruotsiksi. Ai mitä? Puhuuko tätä kieltä joku muukin, kuin ruotsinkielenopettaja?

Alkuhassutuksen jälkeen ruotsinkielen mieleen muistuttelu on ollut kivaa! Sanat pulpahtelevat lauseisiin jostain alitajunnan uppeluksista ja huomaan että kehitystä tapahtuu. Ilmaisuja on paljon helpompi muistaa, kun niitä kuulee käytettävän erilaisissa arkielämän tilanteissa. Sanat kietoutuvat tilanteisiin: On aamu. Ensilumi on satanut. Palaan aamukävelyltä koiran kanssa, naapuri sanoi rappukäytävässä ”Äntligen finns där snö!”. Tämän jälkeen äntligen sujuu. Suuri ero, verrattuna siihen, että sanat ”elävät” vain neutraalissa luokkahuonetilanteessa.

Viime torstaina päädyin ensimmäistä kertaa pelaamaan seurapelejä ruotsiksi. Pelaajat jakautuivat pareiksi. Pakasta vedettiin kortteja, joissa lukee aihe: esimerkiksi Juhannus. Kaikki kirjoittavat viisi asiaa, jotka arvottu aihe tuo ensimmäisenä mieleen. Eniten pisteitä saa se pari, joiden vastaukset ovat yhteneväisimmät.

Peliä pelatessa kävivät ilmi kulttuurierot Suomen ja Ruotsin välillä. Esimerkiksi aiheesta ”Juhannus” ruotsalainen vastaparini kirjoitti: ”juhannustanko, kukkaseppeleet, kansanmusiikki, laulaminen ja snapsit”. Minä suomalaisena listasin ”juhannuskokko, sauna, aurinko, juhannuskoivut” ja viimeisenä summittaisesti: ”alkoholi”. Jumbosijaan oli tyytyminen, mutta peli antoi paljon keskustelun aihetta, Google Translator oli käytössä ja sanoja kääntäessä opimme kieltäkin. (Taisimme kuitenkin saada tuosta snapsi-alkoholi –yhdistelmästä yhden sympatiapisteen.)

Joidenkin kysymysten kohdalla kulttuurierosta ei ollut tietoakaan. Yleisiä lintulajeja kysyttäessä minulla luki paperissani: Talitintti, Punatulkku, Varis, Harakka, Naakka, ja taisteluparillani: Domherre, Kråka, Talgoxe, Skata, Kaja. Tismalleen samat vastaukset, ja viiden pisteen verran pelilaudalla eteenpäin!

Pelin tiimellyksessä sain viimein myös selvyyden ruotsalaisten – tai ainakin Sundsvallilaisten – lempilausahdukseen: Ja men! Kyseessä on hyvin myönteinen jokapaikanilmaus. Synonyymi sanalle kyllä. ”Domherre? Ja men! Kråka? – Ja men! Aluksi ihmettelin: miksi myönteinen lausahdus päättyy epäileväiseen men-sanaan? Mutta toisaalta: totta kai!

Jos halukkuutta on vielä tarpeen korostaa, voi tuplata tehon: Ja ja, men!

Saara Laukkanen
Kirjoittaja työskentelee puolen vuoden ajan Ruotsissa, Sundsvallissa. Hän opettelee kahta uutta asiaa, ruotsinkieltä sekä valokuvausta. Hän kirjoittaa blogia osoitteessa saaraisverige.blogspot.com.

Sauna palaa

Sauna palaa

Taannoin takavuosina, ennen suuria tihkusateita, Emäsalossa järjestettiin joka kevät palokunnanjuhlat eli BRANDKÅRSFEST Midgårdissa. EMSALÖ FBK:n juhlat osuivat yleensä toukokuun puoleen väliin.

Ja melkein aina yötä juhlisti oikea palohälytys.

Niin nytkin, toukokuussa 1971. Heräsin aamuyöstä siihen, että saunamme oli tulessa. Kesämökkimme varusteisiin kuului ämpärivesi 200 metrin päästä kaivosta ja pellon toisella puolella sijainneen naapurin puhelin. Ja ripeäkinttuinen juoksupoika SPRINGPOJKE eli allekirjoittanut UNDERTECKNAD.

Kipaisin yönkostean kevätheinän yli naapuriin ja kerroin, että BASTUN BRINNER! Silloinen ruotsinkielentaitoni ei pidemmälle riittänyt, mutta palokunta hälytettiin ja naapurissa viikonloppua viettämässä olleet veljekset, aikuisia miehiä jo, lähtivät katastrofialueelle.

Sauna paloi komeasti ja liekit nousivat pariinkymmeneen metriin, mutta eivät uhanneet hirsistä asuinmökkiä. Toinen naapuri oli jo saapunut paikalle ja sanoi kädet syvällä housuntaskuissa ”LÅT DET BRINNA BARA”.

Se taisi ollakin ainoa vaihtoehto. Veljekset ottivat pitkät tikkaat ja työnsivät pystyssä olleet seinät kokkoon, I BRASAN.

Ja sitten saapui EMSALÖ FBK. Paikalle puksutti traktori, joka veti moottoripumppua peräkärryssään. Traktori könysi kynnösten yli rantaan, runsaan 100 metrin päähän. Pitkiä sammutusletkuja ryhdyttiin ruuvailemaan kohdille. Palokuntalaisia saapui paljon autolla.

Sinänsä FBK:lla oli kaikki aika maailmassa. Itse opin vasta vuosikymmenen lopulla Ilta-Sanomien kesätoimittajana vanhan toimittajaviisauden: hyviin tulipaloihin ei ole koskaan kiire.

Varsinainen paloauto sijaitsi lossin takana mantereella Tolkkisissa. Ja niinhän siinä kävi, että TOLKIS FBK:n hieno punainen paloauto kurvasi lyhdyt sinistä vilkkuen saunalle ja sammutti palon vajaassa vartissa Emäsalon poikien nenän edestä. Mutta EMSALÖ FBK sai lopulta pumpun toimimaan ja jälkisammutus hoitui mallikkaasti.

Paikalle tuli myös poliisi, joka kummasteli hieman, kuinka paikalla on niin paljon autoja, mutta kaikki läsnäolevat tuntuivat olevan enemmän tai vähemmän humalassa. Onneksi komisariuksella oli sen verran tilanneälyä, että ei ryhtynyt sotkemaan sammutuspuuhia.

Lopulta Emäsaloon karautti myös päivystävä palomestari, joka oli tyytyväinen näkemäänsä: palo oli saatu rajattua itse saunaan niin hyvin, että vakuutusyhtiö ei voisi alkaa pienentää korvaussummaa jonkun pystyyn jääneen seinän takia.

Kuulin kun isäni jutteli palomestarin kanssa, ruotsiksi: ”Onpa harmi, ettei meillä nyt ole olutta ja makkaraa, kun ilmassa on kansanjuhlan tuntua.”

Palomestari katsoi isääni, vilkutti silmäänsä ja sanoi lohduttaen: ”NÄSTA GÅNGEN SEN, NÄSTA GÅNGEN.”

Markku Vento
Kirjoittaja viettää edelleen vapaa-aikansa Emäsalossa, ja työpäivät Espanjan Feungirolassa kirjakauppiaana.

Hapanta ja suolaista saaristolaiselämää

Hapanta ja suolaista saaristolaiselämää

MOFA Harald oli juuri lopettanut saaristolaisillallisensa: STRÖMING O KLYVITOR. Eli silakoita (itse pyydettyjä) perunalohkojen (omasta perunapellosta) päällä. Elettiin 1970-luvun puoltaväliä.

Harald istahti tuvan keinutuoliin, sytytti päivän ainoan savukkeensa, vetäisi ruokasavut ja nojautui taaksepäin, antaen tuolin hiljalleen keinahdella:

– JA-A, MORE, NU E MAN SÅ PRÅPPFULL, ATT STÄNGER MAN ÖGONA, SÅ ÖPPNAS RUMPAN.

Isoisällä oli siis massu melkoisen täynnä syötyään hyvää Emäsalon perinneruokaa.

MORE eli Esther-mummu katsoi ikkunasta lahden yli Mäkelöiden suuntaan ja totesi nähtyään valot saunan terassilla:

– MEKELE HAR KOMMIT UT.

Siihen paikalla ollut tyttärentytär sanoi:

– MOMMO, DEM HETER MÄKELÄ.

– NÅ, MÄKÄLÄ DÅ, Esther-MOMMO tuhahti ja kattoi tuvan pöydälle viinimarjapiirakkaa.

Minunkin pihallani kasvaa näitä viinimarjoja, sillä joskus 1960-luvulla Harald toi naapurilleen pari viinimarjapensasta ja sanoi isälleni suomeksi:

– Ota hyve viinamarja. Sinu muija teke hyve piirrraka.

Kukaan läsnäolijoista ei pahastunut, sillä tarkoitus oli hyvä ja lopputulos erinomainen: vielä tänäkin päivänä samaiset viinamarjapensaat kantavat oivaa satoa.

Harald kiikutteli tuolissaan ja maton reuna klonksui jalaksen alla jokaisella heilahduksella niin, että keinutuoli kääntyi hiljalleen ja huomaamatta. Pian jalas osui huteraan kolmijalkaiseen pöytään ja sillä ollut ASA-radio rojahti Haraldin jalalle.

– DET VA SOM FAN, mies ärähti ja tuskitteli jalkaansa. – NEJ-NEJ, HUVUD Å, O KROPPN I GRYTAN, hän purki harmitustaan siihen suuntaan, että alkaa äijällä olla jo ikää, jolloin parasta olisi päästä koko roskasta eroon: pää poikki ja kroppa pataan.

Kahvit kaadettiin kuppiin ennen FRÅN A TILL Ö -sarjan alkamista. Piirakkaa oli jokaiselle iso pala, alla muropohja ja päällä runsaasti punaisia viinimarjoja.

UGGLAN-Helge istui pesässään ja Hedvig luuli taas tietävänsä jonkin hienon sanan, mutta erheestä kasvoikin Hedvigille pitkä nenä.

Harald lusikoi ensimmäisen palan suuhunsa, mutta irvisti ja sanoi: – DET ÄR SÅ SURT ATT REVAHÅLE GRINAR.

Tätäkään en suomenna muuten kuin sanomalla, että oli melkoisen happamia marjoja.

Markku Vento

Kirjoittaja on viettänyt EMSALÖN saaressa, meren äärellä valtaosan elämästään, joskin asuu nykyään Espanjan Aurinkorannikolla, meren äärellä toki edelleen.

Miksi Porvoossa pitää hidastaa vauhtia?

Miksi Porvoossa pitää hidastaa vauhtia?

Porvoon joen varrella, juuri ennen kun saavut keskustaan, on iso kyltti jossa lukee SAKTA FARTEN (Hidasta vauhtia). Seitsemänkymmentäluvulla kyltin läheisyydelle oli vanhoja tehdasrakennuksia ja koko alue kutsuttiin Sakta Farteniksi. Porvoon laitakulkijanuoret perustivat alueeseen salakapakan ja sitäkin kutsuttiin Sakta Farteniksi.

Yöelämä Sakta Fartenissa oli täysin kaksikielinen. Missä koulut Porvoossa erotti suomen- ja ruotsinkieliset, siinä Sakta Farten yhdisti meitä.

Salakapakka siirrettiin keskustaan Linnankoskikadulle noin vuonna seitsemänkymmentäviisi.  Nyt sen nimi muuttui Senaattoriksi.

Kapakan vetäjät ja asiakkaat eivät kuuluneet Porvoon urheilueliittiin, mutta Porvoo oli ja on jääpallokaupunki ja monet asiakkaat olivat pelanneet jääpallo kaupungin ylpeässä Akilles-joukkueessa. Akilles menestyi hyvin Suomen pääsarjassa.

En tiedä miksi Sakta Fartenin asiakkaat eivät enää kuuluneet Akillekseen, ehkä salakapakka elämä oli liian rankkaa. Joka tapauksessa entiset Akilles pelaajat ja nykyiset salakapakka nuorisot päätti perustaa oman jääpallojoukkueen.

Kuulin että harjoitukset olivat hauskoja ja joukkueessa vallitsi vahva me-tunne.  En ole tutkinut seuran historiaa enkä löydä minkäänlaista tietoa netistä. Mutta tämä legendaarinen joukkue nousi SM sarjaan vuonna 1979. Sakta Farten perusti myös kaukalopalloseuran joka voitti SM-kultamitalin kaudella 1980-1981.

Hyvät lukijat; ehkä joku teistä muista enemmän Sakta Farten ilmiöstä. Minun muistini pettää ja olen ehkä ymmärtänyt tarinan aivan väärin. Miten kävi ja minkälainen tunnelma oli kun Sakta Farten ja Akilles pelasivat vastakkain ensimmäistä kertaa SM sarjassa? Kirjoittakaa ja kommentoikaa!

Robert Runeberg

Intiassa olen vaan valkoinen

Intiassa olen vaan valkoinen

Olen suomenruotsalainen Karjaalta. Kirjoitan kirjoja ruotsin kielellä. Asun kesät Ruotsissa ja talvet Etelä-Intiassa, Keralan osavaltiossa.

Ruotsissa olen ruotsinsuomenruotsalainen, Intiassa vaan valkoinen. Se on yksinkertaisempi. Väri näkyy hyvin, kukaan ei tarvise kysyä. Suomenruotsalaisuus on ujompi, piileskelee.

Ruotsalaiset joskus haluavat tietää:

– Kuule Calle, missä olet oppinut svenskaa niin hyvin.

Vahingossa käytan suomenruotsalaisia sanoja, jotka toin mukanani Suomesta.

– Skyddsväg, kirjoitin Expressen-lehteen.

– Skyddsväg, huusi toimitussihteeri. Mihin tämä uusi finnjävel on eksynyt? Onko skyddsväg polku kondoomiautomaatille?

Riikinruotsalaiset sanovat övergångsställe, ylikulkupaikka. Skyddsväg on suora käännös suojatiestä.
Intialaiset haluvat tietää 1. nimeni (etunimi) 2. uskonto 3. kuinka iso perhe minulla on (poikien määrä). Se riittää.

Pohjoismaat ovat heille outo paikka Himalayan takana.

Calle Hård

Siellä missä tomaatit kasvavat (Dra dit tomaterna växer)

Siellä missä tomaatit kasvavat (Dra dit tomaterna växer)

Yksi tomaattiSuomenruotsalaisia on monenlaisia. Olemme vain viisi prosenttia väestöstä, mutta kulttuurimme ja kielemme ei ole samanlainen Helsingissä ja Pohjanmaan pikkukaupungissa.

Tiedän, kun kerran olen sellaisesta kotoisin. Synnyin Närpiössä. Silloin paikka oli kunta, nyt se on kaupunki, vaikka se onkin pieni. Asukasluku on nippa nappa 9 500. Valtaosa puhuu ruotsia. Tai oikeastaan sitä kutsutaan närpiönkieleksi, närpespråket, paikallisittain närpessproåtsche.

Närpiöläisistä alle kuusi prosenttia (5,85) puhuu suomea. Muita kieliä on 5,80 prosenttia ja katukuvassa näkee noin 35 kansallisuutta.

Työperäinen maahanmuutto on ollut voimakasta. Monet maahanmuuttajat jäävät Närpiöön, sillä siellä on korkea työmoraali. Se, joka tekee hyvää työtä sopeutuu, oli kieli mikä tahansa.

Eksoottinen paikka, ainakin mitä tulee kieleen. Eivät edes Helsingin hurrit ymmärrä närpiönkieltä, siis närpessproåtsche. Mutta maahanmuuttajat kyllä oppivat sen.

Kasvihuoneet joissa suurin osa Suomen tomaateista – tomater – kasvaa tarjoavat monelle työpaikan. Nykyään Närpiöstä löytyy kesäisin myös Suomen ainoa kasvihuoneravintola – VÄXTHUSRESTAURANG.

Kuulostaa siltä että olen ylpeä kotikaupungistani. Ehkä olen. Ainakin paikka on – aito.

Jos halua kokea erilaisen vappupäivän första maj. Siihen Närpiö tarjoaa oivan mahdollisuuden. Näet ja kuulet Närpiön koulusoittokunnan, joka on Suomen tunnetuimpia. Niin ainakin närpiöläiset väittävät. Paraatitytöt, drillflickor, marssimuodostelmat ja puhallinorkesterifestivaalit – BLÅSORKESTERFESTIVALER – ovat käsitteitä, jotka Närpiön koulusoittokunta toi Suomeen.

Hienoa! Mutta kulttuurielämyksiä kaipaavalle on Närpiön kesäteatteri oikea paikka. Peruselementtejä ovat pyörivä katsomo ja Närpiön murre. Luultavasti ymmärrät puheesta yhtä paljon kun helsinkiläishurrit, siis et mitään. Mutta voit nauttia – njuta – näkemästäsi.

Pyörivä katsomo, VRIDLÄKTAREN, rakennettiin muuten kesällä 1966 ja se valmistui samana päivänä, kun Väinö Linnan teokseen perustuvalla näytelmällä Täällä Pohjantähden alla oli ensi-ilta.

Ja förresten, löytyy vielä Tomaattikarnevaali, se on heinäkuussa. Mottona on että kun pääkatu tyhjenee niin ravintola täyttyy Pohjanmaan kautta – botten upp.

Tämä karnevaali on vain 29 vuotta vanha, perinteet eivät siis ole yhtä pitkiä kuin Stafefttkarnevalin.

Matka Helsingistä Närpiöön kestää noin neljä tuntia, ilman taukoja. Sen jälkeen tarvitset vessaa.

Siis: Anteeksi, missä on vessa? – FÖRLÅT, MEN VAR FINNS TOALETTEN? Jos haluat saada hymynkin, kysyt närpiönkielellä: FÖLUOÅT, MEN KVANN JE VIESIE?

Mikäli haluat pistäytyä Närpiön kirkossa, tiedustele: VAR FINNS KYRKAN? Eller: KVANN JE TJÖRTCHON?

Mikäli haluat tilata vielä oluen, on varminta käyttää kehonkieltä: Nosta pullo ja katso tarjoilijaa silmiin.

Camilla Ahlbom

Kuuntele Hamletin monologi närpiönkielellä: www.narpes.fi/teater.

Lue myös blogi murteista ja kattokruunuista hurrien huusseissa.

Gumilandetin gumit

Gumilandetin gumit

Gumilandetin rannalla gumin uima-asuTiedätkö missä on PAMPAS tai keitä ovat PAMPES? Kuka onkaan HUKARE? Mikä on maa nimeltä GUMILANDET, jonka asukkaat tunnetaan nimellä GUMI?

Suomenruotsalaisten kotimaa on Suomi. Mutta erityisesti se on ”Svenskfinland”, jolle ei taida löytyä suomen kielestä vastinetta. Olkoon se siis sama suomeksi. Svenskfinland tarkoittaa ruotsinkielisten perinteisiä asuinalueita Kokkolasta Pyhtäälle (Svenskbygderna från Karleby till Pyttis). Ja laajemmin ottaen kaikkea suomenruotsalaista kulttuuria.

Pääkaupunkiseudun (huvudstadsregionen) lisäksi Svenskfinland jakautuu viiteen suurelta osin ruotsinkieliseen alueeseen: Österbotten, Åboland, Västnyland, Östnyland, joiden lisäksi tietysti Åland eli Ahvenanmaa, jolla on erityisasema ”särställning”. Eri alueiden asukkaat ovat sitten österbottning, åbolänning, västnylänning, östnylänning, ålänning, helsingforsbo tai åbobo.

Svenskfinlandissa vallitsee yleisesti ottaen harmonia, mutta pinnan alla kytevät perinteikkäät ristiriidat maakuntien välillä. Etenkin Österbottenin ja etelän suomenruotsalaisten välillä.

Pampasin pampesit

Österbottenia kutsutaan litteän maatalousmaiseman vuoksi nimellä ”Pampas”, joten asukkaat ovat vastaavasti ”pampes”. He ovat ylpeitä ruotsinkielisiä, jotka kutsuvat eteläistä Svenskfinlandia nimellä ”Gumilandet” (Kumimaa). Heidän mielestään etelän ”gumi” ja etenkin pääkaupunkilaiset eli ”hesaborna”, ovat ”hukare” (kyykkyyn menijöitä).

Pääkaupungin kyykkyyn menijät yleensä vaihtavat heti suomen kieleen, kun porukassa on mukana yksikin suomenkielinen. Heitä kuitenkin ilahduttaa suunnattomasti, kun suomenkielinen tokaisee ”inte behöver ni byta språk för min skull” (minun takiani ei tarvitse vaihtaa kieltä). Tämä lieneekin tehokkaimpia tapoja hurmata tai vaikkapa iskeä ruotsinkielinen.

Muinaisgermaaninen viikinkiruotsi

Eri maakunnilla ja paikkakunnilla on omat murteensa, josta suomenruotsalainen voi yleensä päätellä, mistä toinen on kotoisin.

Österbottenin Närpiön eli Närpesin kieli närpesiska tunnetaan murteista mahdottomimpana. Se onkin kielitieteellinen helmi, arvokas muinaisgermaaninen jäänne.

Kun närpiöläisittäin kysyy ”kvadan jereth?”, Skotlannissa voidaan yhteisen viikinkihistorian johdosta edelleen ymmärtää, että se tarkoittaa ”mistä olet kotoisin”. Muut suomenruotsalaiset eivät tiedä mistä on kyse.

Yleiskielenä Svenskfinlandissa puhutaan ”högsvenskaa”, jonka pääkaupunkilaiset kuvittelevat saaneensa jo äidinmaidossa. Kuitenkin juuri pääkaupungissa slangi ja suomen kielen sanat tekevät puhekielestä suloista sekamelskaa.

Stadin slangi käyttää samoja sanoja molemmilla kielillä. Suomeksi ja samma på svenska, äidinkielestä riippumatta. Slangi kun kehittyi aikana, jolloin suomenkieliset muuttoliikkeen seurauksena törmäsivät ruotsinkieliseen – ja osittain venäjänkieliseenkin – Helsinkiin.

Tom opettaa sinulle murteita

Jag är från Ekenäs och talar västnyländska = Olen Tammisaaresta ja puhun Länsi-Uudenmaan murretta = Ja e (himma) från Eknäs å talar (kort/lyhyt a) int någo högsvenska (västnyländska).

Jag hajade till när killen dök upp naken ur buskarna och talade om någon som stulit hans kläder medan han var och simmade = Pelästyin kun pusikosta ilmestynyt alaston kaveri valitti jonkun varastaneen hänen vaatteensa kun hän oli uimassa =  Vitsi va ja knyckt mi när kundn kom tjoppande ut från bracklen helt nakin å börja gapa om nån som stuli hanses kläder när han va å sima (västnyländska).

Han bor i Helsingfors och talar slang = Hän (mies) asuu Helsingissä ja puhuu slangia = Kunden budjar i stadin o bamlar slang (stadi/hesa slang).

Jag åker hem och sova så jag orkar jobba = Lähden kotiin nukkumaan jotta jaksan tehdä töitä = Ja far hima o koisa så ja orkar doona (stadi/hesa slang).

Är jag svensk eller finne? Jag har luckor i minne(t), kommer inte ihåg. = Olenko ruotsalainen vai suomalainen? Minulla on muistikatkoksia, en muista.

Lucka = Luukku / Reikä (pluralform/monikko: Luckor), Minne = Muisti.

Jag är inte rikssvensk, jag är finländare = En ole riikinruotsalainen, olen Suomesta kotoisin (”suomenmaalainen”).

Tack vare Senjas charmrörelse behöver ingen finlandssvensk mera huka! Inte sant? = Kiitos Senjan hurmausliikkeen kenenkään suomenruotsalaisen ei tarvitse enää mennä kyykkyyn! Eihän?

Tom Kullberg

Ps. Kysytte kuitenkin, mistä Gumilandet tulee. Kyseisen lempihaukkumanimen juuret vievät Dragsvikiin, missä eri alueiden suomenruotsalaiset kohtaavat asepalveluksen aikana (under militärtjänstgöringen). Gumi-käsitteen väitetään juontuvan siitä, kun lakeuden miehet vitsailevat eteläisten veljiensä miehisyydestä.