Arkisto | Ruokailu RSS feed for this section

Kreikkalaiselle mämmiä

8 Huh

Väitetään usein että hurrit ovat etuoikeutettuja. Puhdasverisenä hurrina voin todeta että väite on faktaa. Nimittäin mikäli vertaamme itseämme läntisiin naapureihimme. En kuitenkaan menisi niin pitkälle, että sanoisin sen johtuvan kalakukosta, mutta jo mämmikin on niin eksoottista herkkua, että riikinsvedut voisivat siitä olla meille kateudesta kalpeita.

Joitain vuosia sitten meillä oli pääsiäisenä vieraanamme kreikkalainen ystävä. Villissä nuoruudessaan hän oli opiskellut Ruotsissa. Siellä hän rakastui ruotsalaiseen naiseen. Ja vaikkeivät he koskaan menneetkään naimisiin, romanssi jatkui etäsuhteena pitkään. Nyt, eläkeiän partaalla, Odysseuksen jälkeläinen puhui vieläkin erinomaista ruotsia.

Aivan yhtä perusteellista suomen kielen opiskelua hänellä ei kuitenkaan ollut mielessä, mutta uteliaisuus ja kiinnostus toista kulttuuria kohtaan oli silti vahva. Eikä tämä ollut hänen ensimmäinen Suomen vierailunsa. Mutta erikoista tällä reissulla oli, että hänellä oli mukanaan jo aikuinen tyttärensä. Ensi töikseen hän vei hänet Aleksis Kiven patsaalle. Esiteltyään Kiven tyttärelle, hän passitti nuoren naisen Akateemiseen kirjakauppaan: – Sieltä ostat Seitsemän veljestä! kuului patriarkan komento. Itse hän lähti tapansa mukaan Kauppatorille nauttimaan aamukahvia.

Aurinkoinen pääsiäispäivä koitti. Kreikkalaisemme nimenomaisesta toivomuksesta olimme pyhäateriaksi luvanneet tarjota jotain hyvin suomalaista. – Vad är en typisk finsk påskrätt? hän oli udellut. Vastauksemme oli tietenkin selvä. Mämmi.

Aloitimme aterian nokkoskeitolla. Vieraamme kysyi innostuneesti: Är detta memma?! Kun näin ei ollut, hän näytti pettyneeltä. Lampaanpaistia hän tuskin saattoi mämmiksi luulla, mutta jokin lisuke sai hänet taas tivaamaan: – Är inte detta memma? Sana mämmi tuntui kovasti huvittavan häntä.

Lopulta kannoin jälkiruoan pöytään. Kyklaadien kasvatti tarttui lusikkaansa. Äänestä ja ilmeestä päätellen tumma mössö hiveli makusilmuja. Mmm! Muistan ikuisesti hänen moitteettomalla ruotsinkielellä lausutun lopputoteamuksensa: – Memmma! Det inte bara smakar bra, det är också angenämt för örat! Mämmi ei ainoastaan maistu hyvälle, vaan on myöskin korvalle miellyttävä!

Anna Paulina Eklöf

Sanastoa:

Typisk – tyypillinen

Påskrätt – pääsiäisruoka

Angenämt – miellyttävää

 

Alkeiskurssi 5: juominen

12 Hel

Menemme drinkille suomenruotsalaisen kanssa. Perehdymme sanastoon, jonka mukaan saat säädettyä juomisen määrää. Halusit sitten juoda paljon – tai vähän. Tutustumalla alkeiskurssimme kaikkiin jaksoihin annat erinomaisen vaikutelman ja selviät tilanteesta kuin tilanteesta.

Droppe, smutta, skvätt

Jos suomenruotsalainen tarjoaa sinulle drinkin tai lasin viiniä, hän tarjoaa kohta sitä lisää. Vastauksillasi voit säätää, kuinka paljon hän kaataa lasiin.

”Får det vara mera vin?”

– ”Nej tack” tarkoittaa juuri sitä, ja hän ymmärtää olla tarjoamatta lisää.

Mutta jos haluat vähän tai paljon lisää, käytä näitä vastauksia, järjestyksessä pienimmästä suurimpaan:

– ”Nå kanske en droppe…”
– ”En smutta, tack.”
– ”Tack, en skvätt.”
– ”Nå om du nu trugar…”
– ”Ja tack, det var ju nog så gott.”
– ”Tack gärna.”
– ”Gärna!” (tätä viimeistä vastausta kannattaa käytää silloin, ja vain silloin, kun haluaa juoda itsensä päihdyksiin)

Jos kyseessä on kiinteä ruoka eikä juoma, pitää sanoja vähän muutella:
droppe => smula, smutta => smula, skvätt => liten bit.

Hapanta ja suolaista saaristolaiselämää

9 Lok

MOFA Harald oli juuri lopettanut saaristolaisillallisensa: STRÖMING O KLYVITOR. Eli silakoita (itse pyydettyjä) perunalohkojen (omasta perunapellosta) päällä. Elettiin 1970-luvun puoltaväliä.

Harald istahti tuvan keinutuoliin, sytytti päivän ainoan savukkeensa, vetäisi ruokasavut ja nojautui taaksepäin, antaen tuolin hiljalleen keinahdella:

– JA-A, MORE, NU E MAN SÅ PRÅPPFULL, ATT STÄNGER MAN ÖGONA, SÅ ÖPPNAS RUMPAN.

Isoisällä oli siis massu melkoisen täynnä syötyään hyvää Emäsalon perinneruokaa.

MORE eli Esther-mummu katsoi ikkunasta lahden yli Mäkelöiden suuntaan ja totesi nähtyään valot saunan terassilla:

– MEKELE HAR KOMMIT UT.

Siihen paikalla ollut tyttärentytär sanoi:

– MOMMO, DEM HETER MÄKELÄ.

– NÅ, MÄKÄLÄ DÅ, Esther-MOMMO tuhahti ja kattoi tuvan pöydälle viinimarjapiirakkaa.

Minunkin pihallani kasvaa näitä viinimarjoja, sillä joskus 1960-luvulla Harald toi naapurilleen pari viinimarjapensasta ja sanoi isälleni suomeksi:

– Ota hyve viinamarja. Sinu muija teke hyve piirrraka.

Kukaan läsnäolijoista ei pahastunut, sillä tarkoitus oli hyvä ja lopputulos erinomainen: vielä tänäkin päivänä samaiset viinamarjapensaat kantavat oivaa satoa.

Harald kiikutteli tuolissaan ja maton reuna klonksui jalaksen alla jokaisella heilahduksella niin, että keinutuoli kääntyi hiljalleen ja huomaamatta. Pian jalas osui huteraan kolmijalkaiseen pöytään ja sillä ollut ASA-radio rojahti Haraldin jalalle.

– DET VA SOM FAN, mies ärähti ja tuskitteli jalkaansa. – NEJ-NEJ, HUVUD Å, O KROPPN I GRYTAN, hän purki harmitustaan siihen suuntaan, että alkaa äijällä olla jo ikää, jolloin parasta olisi päästä koko roskasta eroon: pää poikki ja kroppa pataan.

Kahvit kaadettiin kuppiin ennen FRÅN A TILL Ö -sarjan alkamista. Piirakkaa oli jokaiselle iso pala, alla muropohja ja päällä runsaasti punaisia viinimarjoja.

UGGLAN-Helge istui pesässään ja Hedvig luuli taas tietävänsä jonkin hienon sanan, mutta erheestä kasvoikin Hedvigille pitkä nenä.

Harald lusikoi ensimmäisen palan suuhunsa, mutta irvisti ja sanoi: – DET ÄR SÅ SURT ATT REVAHÅLE GRINAR.

Tätäkään en suomenna muuten kuin sanomalla, että oli melkoisen happamia marjoja.

Markku Vento

Kirjoittaja on viettänyt EMSALÖN saaressa, meren äärellä valtaosan elämästään, joskin asuu nykyään Espanjan Aurinkorannikolla, meren äärellä toki edelleen.

Viisauksia reunasta laitaan

17 Huh

Yksi kultakala kulhossa, toinen ilmassa. Viisas katsoo maailmaa kultakalamaljan ulkopuoleltaMitä on taiteellisuus? Mistä saa luomisvoimaa ja kuinka maratonille treenataan? Mitä iloa on jalkapallosta? Puhumme, vaikenemme, perehdymme stadin slangiin sekä mokaamisen ihanuuteen ja viisauteen.

Kooste on tehty online-raatimme kyselytyntien sisällöistä. Käytämme alla etunimiä. Täältä löydät esittelyt ja online-kyselyt kokonaisuudessaan.

Jörn: Vilken musik jag helst lyssnar till? Havet och fåglarna.

Monika: Jag har lite svårt för stora ord. Jag tänker helst i detaljer, det konkreta och fysiska. Jag tycker inte om till exempel i vissa TV-serier i Amerika där folk går omkring och säger Jag älskar dig hela tiden. Det betyder ju ingenting till sist. Med kärlek är det också lite på det sättet. För många ord.

Jörn: Allt är nuförtiden lättare, men det innebär inte att det är bättre. En vän till mig skrev: skit är skit om än per satellit.

Peppe: ”Jag befriar dig” handlar om att man inte alltid behöver göra tråkiga saker. Är man riktigt trött en kväll man man till exempel be sin man befria en från att borsta tänderna (Härmed befriar jag dig från att borsta tänderna.) Eller så har man inte lust att gå till affären och köpa mjölk (Härmed befriar jag dig från att köpa mjölk.) Eller kanske att åka ut på landet för att fira midsommar. (Härmed befriar jag dig från att åka ut på landet.) Man får naturligtvis inte missbruka Jag befriar dig-meningen. Med makt kommer ansvar.

Jörn: Olit sivari vuonna 1959. Miten siihen suhtauduttiin? – Civiltjänst hette det inte då, utan att vara vapenvägrare. 16 månaders tjänstgöring. Det var inte lätt. Jag sändes till Björneborg. Den allmänna uppfattningen var negativ.

Isa: Jag tror definitivt (aivan varmasti) att en av de mest extrema, eller kanske mer trendiga, sakerna just nu är att göra sådant som tidigare ansågs tråkigt. Om man läser igenom några av de mer populära bloggarna tycker jag att man kan märka att det är populärt nu att laga kalops för hela familjen eller sticka.

Jörn: Tiden förändrar medierna. Medierna förändrar tiden.

Baba: Visst finns det mycket förvaringsutrymme under bordet i Uutisvuoto. Det är bara en kuliss, så det är nog inte så värst snyggt där bakom. Där finns ett helt virrvarr av elsladdar och annat bråte. Prisen ligger på en gammal upp och ned vänd kartonglåda. Så du kan tänka dig – det är nog faktiskt lite svårt att hålla reda på allt.

Jörn: Det värsta som hänt mig i medierna har ibland varit självförvållat, men inte alltid. Vad medierna gör kan man inte rå på.

Alf: De finns ingen mat som inte kan göras bättre genom a) linda in i bacon, b) dränka i hot sauce (gärna hot wing sauce).

Jörn: Jag äter allt som kommer av naturen, inklusive hund, men hund endast i Kina.

Taiteellisuus ja treenaus

Kjell: ”Konstnärlig” är ett ord jag inte vill dramatisera. Ibland tror människor som sysslar med konst att dom är lite bättre än sådana som inte gör det, och den attityden är jag allergisk mot. Jag ogillar kvasikonstnärlighet. Konst är det som konstnärer har till uppgift att göra, punkt. (dramatisera = dramatisoida, suurennella; attityd = asenne; allergisk mot = allerginen jollekin; kvasikonstnärlighet = tekotaiteellisuus)

Monika: Jag tycker att konst INTE är nåt heligt som ska ses upp till och beundras men ska vara nåt som vi kan ha med oss och använda oss av i våra liv. Konstnärligt på bra sätt KAN betyda intitativrik, infallsrik, fantasifull, vildvuxen, etc. Men allt detta inte på nån separat ö (itsenäinen saari) vid sidan av verkligheten. Utan mitt i.

Jörn: Mistä olen ammentanut luomisvoiman? Urheilemalla, juomalla, polttamalla, tekemällä duunia.

Baba: Hemligheterna med maratonträningen? Det är bara att göra det regelbundet. Det är helt enkelt en livsstil. Och när man löper ska man göra det tillräckligt långsamt.

Kjell: Jag älskar fotbollen i sig, känslan när man lyckas slå en perfekt avvägd passning i en lucka mellan två motståndare är obeskrivligt fin. (perfekt avvägd passning = täydellisesti ajoitettu syöttö; obeskrivlig = sanoinkuvaamaton)

Jag är nog mer ensamvarg än lagspelare. Det märks också i mitt skrivande, jag är ganska ensam med mina idéer, jag vill ha det så. Men just därför är saker man gör tillsammans, som att spela boll eller göra musik, så viktiga för mig – de är en motvikt till ensamheten i jobbet. Att spela i band är ännu finare än att spela fotboll, tycker jag, för där får alla vara på samma sida, det behövs inga motståndare. (ensamvarg = yksinäinen susi; motvikt = vastapaino; motståndare = vastustaja)

Mokaaminen, opettelu ja virheet

Baba: En miss kan vara en fullträff om man utnyttjar den väl.

Monika: Vi är olika, vi mänskor, i huvudet och kroppen. Endel är snabba, andra långsamma – och det gäller väldigt mycket författare också. Det enda man kan säga om proffessionalism tror jag – är att det gäller att genom försök och misstag (=yritys ja erehdys) komma fram till vad som passar en bäst. Fast det där snabba skedet gäller i början. ”Fånga i vinden”, liksom. Det tror jag på. Men jag skriver om tusen gånger. Bokstavligen. Och tar ut utskrifter. Det är omöjligt att bara skriva på dator. Dator är virtuellt. Bok, text, litteratur är fysiskt, konkret.

Bettina: Stämningen försöker jag skapa genom att vara så naturlig som det nu går att vara framför kamerorna. Och genom att ”tillåta” fel. Det är ingen katastrof om någonting går fel någon gång. Man kan skratta åt det och sedan är stämningen ännu bättre. För att citera vår tidigare chef på Yle: Mikael Jungner sade alltid att ”saa mokata, ja pitääkin mokata välillä”. Och visst – publiken i studion hjälper nog till också. En bra, intresserad publik är guld värd.

Mårten

Jag älskar misstag och blundrar. Det är genom dem som människorna och världen förbättras.

Man lär sig som barn att man skall undvika fel och misstag, och i den åldern är det helt rätt. Om små barn inte lär sig skillnaden på rätt och fel, hett och kallt, vasst och slött så kan det gå illa för dem. I skolan måste vi lära oss riktig matematik, riktig grammatik och rättstavning. Utan alla dessa regler skulle världen inte fungera. Själv har jag alltid varit en stor vän av regler, i synnerhet i yngre år.

Men samtidigt måste man tillåta sig att göra fel. Annars sker ingen utveckling. Man kan inte lära sig åka slalom utan att falla i backen. Man kan inte lära sig spela piano utan att slå på fel tangent ibland. Man kan inte lära sig ett nytt språk utan att säga en massa knasiga saker som strängt taget är fel.

I affärsbranscher som utvecklas snabbt är detta ännu viktigare. Det visar sig att vinnarna i IT och i högteknologi följer ett darwinistiskt mönster. Det gäller att pröva på en massa, slänga bort det som inte fungerar, och iterera oerhört fort. Då får man till stånd en snabb evolution som producerar de bästa resultaten.

Charles Darwin sade det så klokt: ”It is not the strongest of species that survive, nor the most intelligent, but the one more responsive to change.”

För att reagera snabbt på förändringar i omgivningen måste man vara beredd att göra fel. Man måste tillåta sig att experimentera. Man måste uppmuntra dem som misslyckas. De är ofta de stora misslyckandena som leder till de bästa innovationerna.

Jag har själv gjort så många misstag under min karriär att jag undrade om jag någonsin skulle kunna nå framgång. Men just när det var som värst – bolaget jag hade lett gick i konkurs – stod nästa möjlighet för dörren. Jag samlade ihop vad jag hade kvar av sisu och tog mig an den nya uppgiften. Vi började bygga ut företaget som hade ett dussin anställda och ungefär en miljon euro i omsättning. Sju år senare var företaget värt över hundra gånger mer.

Också den solskenshistorien innehåller en god dos farliga missar och blundrar. Jag skall inte gå in på de misstagen just nu, men det är viktigt för alla att veta att alla framgångsrika företag har gått igenom svåra tider med svåra misstag.

Vi finländare borde lära oss at se det fina med försök och misstag. Det är så man lär sig. Ett misslyckande är inte slutet på världen, utan en ny början.

Alf ja Magnus sekä kaupungit

Alf: Varför gillar jag Åbo och Danmark? – Jag gillar Åbo för att det är litet, och Köpenhamn för att det är stort. Hesa är varken eller.

Magnus: Helsingfors är mitt hem. Jag trivs fantastiskt bra här. Det är konstigt, men senast när jag var i Stockholm så kändes det inte som min stad längre. Så kan det gå. Siinä se mene.

Alf: Jag tycker inte Helsingfors är så mycket till metropol. Det är en OK stad, men jag skulle inte klassa den bland metropolerna. Något med staden gör att den känns rätt liten – vilket kan vara trevligt! Samma sak med mitt Köpenhamn, en stor stad, men inte någon större metropol. Men det är ju hur det känns…

Magnus: Visst är Stockholm större som stad men det märker man inte när man bor där. Man går till samma butiker och samma restauranger. Skillnaden är bara att i Stockholm så är det mer folk i vägen då man ska fram.

Alf: Måste alla bo innanför Ring III? Ska vi hjälpa människor i periferin att sysselsätta sig själv och  förtjäna sitt levebröd? – Det där med vad som är periferi är ju lite lustigt. Åbo är utanför Ring III, är det periferi? Landsbygden behöver stöd, men nog också så att folk på landsbygden måste fundera på nya sätt att realisera företagande på landsbygden. Alla kan inte vara i ekoturismbranschen.

Puhuminen ja hiljeneminen

Sampo: Om jag skall spela arg tänker jag inte på att vara arg, utan på varför jag är arg.

Mårten: Man kan ha enorm fördel av en finsk eller nordisk kulturell bakgrund. Man kan till exempel säga ”Eftersom jag är från Finland så tänker jag berätta för dig exakt hur jag ser på saken.” Många uppskattar uppriktigheten i budskapet, och bara man ser till att mottagaren är förvarnad så brukar allt gå väl.

Jörn: Vad är viktigare: att säga ja eller att säga nej? – Kan också säga Antingen-Eller eller Vet ej, eller Vet.

Mårten: Det är mycket nyttigt att kunna vara tyst. I många diskussioner och förhandlingar får man en fördel om man lugnt kan lyssna på den andra och inte bli nervös om det uppstår en plötslig lucka i pratet. Vi finländare är experter på detta.

Jörn: Vad som irriterar mest? Skitpratare.
Bäst och sämst i diplomatens arbete? Sämst, se ovan. Bäst att möta intressanta människor.

Alf: Jag tycker illa om människor som tror att de vet exakt hur allt skall vara, d.v.s. människor som inte tror att de kan ha fel.

Sampo: Vilken känsla är svårast att spela? – Ingen känsla är svårare än andra, att efterlikna en känsla är svårare. Man måste iaktta andra så lär man sig att spela den själv. Man kan inte riktigt teoretisera dessa saker.

Peter: Jag läser högt för barnen på svenska, nästan varje kväll.

Jörn: Vad jag vill åstadkomma? Leva, arbeta.

Kjell: kääntäminen ja stadin slang

Miten kääntäminen tapahtuu?

Med den finska översättningen går det till så, att översättaren först översätter hela boken. Sedan får jag manuskriptet och gör anteckningar. När jag läst allt så träffas översättaren och jag, och så går vi igenom manuskriptet sida för sida, kanske 50-60 sidor per dag. Det brukar ta en arbetsvecka eller två. När vi är oense är det alltid översättaren som har vetorätt. Min översättare Katriina är för övrigt en ängel som står ut med mig! (göra anteckningar = tehdä muistiinpanoja; sida för sida = sivu sivulta; oense = eri mieltä; vetorätt = veto-oikeus; viimeinen sana; för övrigt = muuten)

Miten stadin slangi muodostui?

När staden började växa sig stor i slutet av 1800- och början av 1900-talet bestod den nya befolkningen både av finskspråkiga familjer från hela landet och svenskspråkiga familjer från olika delar av Nyland, Österbotten, Åboland. De finskspråkiga inflyttarna var förstås fler, därför fick det tidigare rätt svenskspråkiga Helsingfors ganska snabbt finskspråkig majoritet. Jag tror att det var år 1902 svenskan råkade i minoritet, och efter det har ju den svenskspråkiga befolkningens andel bara krympt. (råka i minoritet = joutua vähemmistöön; krympa = kutistua)

I varje fall så bodde de här familjerna ganska ofta sida vid sida, nära varandra, särskilt i de trångbodda arbetarstadsdelarna (Rödbergen, Berghäll, Sörnäs, Vallgård, Hermanstad). De behövde helt enkelt ett språk att kommunicera på. Lägg ännu till inflytandet från ryskan (gamla slangord som lafka, safka, koni, bonja, snaija, etcetera), så tror jag att vi har en bild av hur slangen föddes bland de unga pojkarna och flickorna som rörde sig på gator och gårdar. Vissa ord kom säkert också från andra, mindre språk. På helsingforssvenska kunde man kalla en manlig kamrat för ”en bra jappe” ännu när jag växte upp. Jag undrade alltid var det där ”jappe” kom ifrån. Tills jag läste en bok om jiddisch och hittade ordet ”jape” för man. Så här är det nästan alltid med stadsslang. Den föds av att olika språk och kulturer möts och lär känna varandra i storstaden. (trångbodd = ahtaasti asuttu; kommunicera = kommunikoida, viestiä; inflytande = vaikutus; manlig kamrat = miespuolinen toveri; stadsslang = kaupunkislangi)

Hurri lusikoi laskiaispullan

4 Hel

Hurri elää juhliakseen ja juhlii elääkseen (lever av att festa och för att festa). Alkuvuoden juhlapäivätäytteiset viikot lisäävät sekä elämän laatua että määrää (förbättrar livskvaliteten och förlänger livslängden).

Onhan tiedossa Runebergin päivä (Runebergs dag), ystävänpäivä (allahjärtans dag) ja fastlag (laskiainen).

Poikkeuksiakin on. Kalevalan päivää 28.2. eli suomalaisen kulttuurin päivää hurrit eivät juurikaan juhli. Onko sellaista, kysyy ilkikurinen kulttuurihurri. (Finns det sånt, frågar en elak kulturfinlandssvensk). Mutta toisaalta hän sitten kyllä haluaa, että ihan kaikki muistavat ruotsalaisuuden päivän 6.11.

Saamelaisten kansallispäiväkin 6.2. jää huomiotta. Naistenpäivä (internationella kvinnodagen) puolestaan haiskahtaa aivan liian neuvostoliittolaiselta.

Ystävänpäivä osoittaa, miten suuri sydän hurreilla on. Heille kyseessä on ihan kaikkien sydänten päivä, jota juhlitaan monikossa (alla hjärtans dag) täysin sydämin ja sieluin (hjärta och själ). Se ei siis ole vain yhden valitun päivä, kuten amerikkaisten Valentine. Tai edes ystävien päivä, kuten härmäläiset sitä niin kauniisti viettävät.

Rituaalit ja etiketit

Hurrit ovat juhlaseremonioista ja rituaaleista hurmaantuneita. Kaikissa juhlissa hurri ajattelee jokaista yksityiskohtaa taatakseen vieraittensa viihtyvyyden – siinä auttaa jokaisen tuntema yhteinen, turvallisuuden takaava etiketti.

Sydän tulee avuksi ensimmäisessä etikettisäännössä: mihin sijoitan istumaan tärkeimmän vieraan? No, sydämen puolelle! Kuka pitää kiitospuheen (tacktalet) – se joka istuu emännän sydämen puolella.

Amerikkalaisen systeemin mukaan kulkeva ns kansainvälinen etiketti ohjaa miespuolisen päävieraan istumaan emännän oikealla puolella. Ja pitämään kiitospuheen.

Näin ollen meille suomalaisille on ihanteellista saada vieraakseen sekä riikinruotsalainen (rikssvensk) että kansainväliseen etikettiin uskova vieras. Tällöin kaksi herraa saa tuntea olevansa tärkein kunniavieras (honnörsgäst) ja emäntä (värdinnan) saa nauttia kahdesta kiitospuheesta.

Juhlan kruunaa juhlaruoka

Paitsi rituaalit, etiketti, juhlat ja juominen, on toki syöminen ja sen viimeisetkin yksityiskohdat tärkeitä hurreille.

Vaikka etiketti sääteleekin sääntöjä, hurrit ovat tässä suhteessa sangen luovia. Runebergin torttu syntyi Fredrikan hätävarana: Johan Ludvig oli kutsunut ystäviään syntymäpäivilleen, mutta suurperheen ruokakomerosta (skafferi) ei löytynyt muuta kuin vanhojen kahvikakkujen (kaffebröd) ja pikkuleipien (småbröd) jämiä (rester).

Fredrika Runeberg (miehensä varjossa vaiennut kirjailija) jauhoi kuivuneet ”herkut” ja kostutti ne punssilla, joka on hurrien rakastama juoma. Se nautitaan lämpimänä tai kylmänä, ulkona tai pakkasretkellä, vaikka hernekeiton kanssa.

Leivoskekosten päälle tehtiin sokerikuorrutteesta rinkula ja sen keskelle vadelmahillosilmä (öga av hallon). Ei kuitenkaan Halosen silmä.

Nykyisin näkee myös suupalankokoisia (munsbitar) minirunebergejä. Superhyvää kuohuviinin kanssa. Nam.

Laskiaispullan tarjoilutapa saattaa yllättää suomalaisen: perinteitä kunnioittava hurri laittaa pullan keittolautaselle ja kaataa päälle kiehuvaa maitoa! Kuohkea pulla mantelimassoineen ja kermavaahtoinen sulaa lusikoitavaksi pullamössöksi. Maistuu paremmalta kuin kuulostaa. (Det smakar bättre än det låter.)

Laskiaispulla sen sijaan saattaa yllättää, ainakin jos ruotsissa tilaa sämpylän (semla). Det finns till försäljning bara i februari!

Siinä sitä ihmettelee, miksi Ruotsissa saa sämpylöitä ainoastaan helmikuussa, kunnes tajuaa. Semla on laskiaispulla Ruotsissa. Suomessa se on sämpylä.

Merja Sundström

Pottuillaan yhdessä!

29 Tam

Jokaisen hurrin sisällä elää halu olla lustfylld festprisse – ilontäyteinen tehojuhlija. Iloisten ystävien kanssa juhlitaan kaikkea maan ja taivaan välillä nimipäivistä rapuihin. Hurrit eivät ole kovin tarkkoja. Juhla saadaan aikaiseksi vaikka perunasta.

Mangsin tilalla Inkoossa osataan kirjaimellisesti tehdä perunasta juhla. Paikka sijaitsee käytevästi matkan varrella Hankoon, miltei tien poskessa, vain puolen tunnin päässä Helsingistä. Siellä toivotetaan vieraat lämpimästi tervetulleeksi molemmilla kotimaisilla kielillä.

Joka syksy Mangsissa pistetään pystyyn ”Pottujen pirskeet”, joka on suuri paikallisten perunapäivien yhteydessä järjestettävä juhla.

Tila vaalii vanhoja perunalajikkeita ja myy perunaa syysmarkkinoilla suurissa säkeissä vain kahdella eurolla säkki. Kaikille pitää tarjota vatsan, makuaistin ja mielen iloa!

Pöydällä notkuvien herkkujen lisäksi on myös tarjolla ohjelmaa koko perheelle, musiikkia, laulua ja tanssia.

Isoäiti Harriet Nordströmillä on kokonaista 147 vuotta saman suvun omistuksessa olleen tilan ohjat käsissä. Hän tykkää että ihan kaikki saavat työntää sormensa syvälle (pohjaa myöten) hillopurkkiin. Hänen bravuurinsa on mansikasta ja mustasta viinimarjasta tehty kuningashillo, kungssylt. Se on voittanut Suomen suuren hillopalkinnon ja sille on myönnetty jopa patentti. Mangsissa pitää siis majaa Suomen hillokuningatar.

Tämän kaiken seurauksena hillosta pitävät suomalaiset suuntaavat bussilasteittain Mangsin tilalle, jossa he ovat löytäneet jotain ennennäkemätöntä ja -kuulumatonta : ”Pikku Ruotsi” Suomessa! Hieman eksoottinen ja hirmuisen hyvin hoidettu paikka.

Isoäiti Harrietin viimeisin bravuuri ja taidonnäyte on hänen perunapuuronsa, joka oli suuri menestys matkamessuilla Helsingissä. Hän sekoittaa keitettyjä perunoita ja ruisjauhoa, muttei modernista hybridiviljasta, vaan vanhansorttisesta jota tila on viljellyt jo vuosikymmeniä.

– Vanhanaikainen ruisvilja ei sisällä yhtä isoja jyviä, jonka vuoksi maku ei myöskään ole yhtä jauhoinen. Vanhansorttisessa viljassa makua antavat kuitupitoiset jyvänkuoret ja lisäksi paras maku tulee vastajauhetusta viljasta, sanoo Harriet. Hän kertoo, että monet messukävijät kehuivat hänen perunapuuroaan parhaaksi mitä saivat siellä maistaa.

Mikäli sitten ajaa Hankoon asti, kannattaa käväistä torilla maistelemassa ”Tagen kalaa”. Tage Gustafsson myy maan parasta graavattua lohta ja koristelee torivaununsa palkintopokaaleilla mm. Helsingin ja Turun silakkamarkkinoilta. Palkittuja ovat perinteiset maustekalat, marinoitu silakka, erilaisista kaloista tehdyt herkulliset kalapihvit, savustetut katkaravut ja lohifileet.

Tage valittaa ainoastaan yhdestä asiasta, nimittäin kilpailutoimikunnan nuorista tytöistä, jotka uskovat, että silakan voi hyväksyä perinteisenä maustekalana. Sehän tehdään perinteisesti vain kilohailista. Kukaan ei tiedä, kuka tulevaisuudessa ja jatkossa tyydyttää kalatarpeemme herkkuillallisilla, koska Tage jää kohta eläkkeelle ja hänen poikansa tuntuu enimmäkseen touhuavan tietokoneen ääressä opiskeltuaan Yhdysvalloissa.

Eiköhän meidän suomalaisten pitäisi palata juurille sekä myös juureksille? Perunajuhlissa saavuttaa skaalaetuja pienimuotoisuudesta. På potatisfesten får man skalfördelar av småskalighet.

Laitetaan mieluummin pöytään hyvää mieltä, huumoria ja hauskoja ihmisiä kuin happamia eineksiä ja stressaantuneita öykkäreitä. Hellre gott humör och humor till bordet än sura och stressade skrävlare.

Tämä kiireinen ja stressaantunut maailma paranee nauttimalla iloisessa hyvässä seurassa, puhdasta ja reilua ruokaa. Siis hidasta ruokaa, Slow Food (good, clean and fair).

Ruokakulttuuria mullistava hitaan ruoan liike on jo ehtinyt rantautua yli 130 maahan sen jälkeen kun se käynnistyi 25 vuotta sitten Roomassa. Suomessa aate teki ensimmäisenä maihinnousun Raaseporiin, kun hurritar Diana Lindholm toi sen maahan.

Roomasta tuli aikoinaan meille paljon uutta, kun ristiretkeläiset toivat aatteensa aarniometsiimme. Nyt hitauden apostolit tuovat Roomasta rennosti ottamisen sanomaa.

Lähdetään me kaikki yhdessä protestiin maatamme vallannutta amerikkalaista pikaruokaa vastaan!

Pysytään perusasioissa. Ei hosuta. Nautitaan jokaisesta suupalasta. Katetaan kaikkien suomalaisten, niin hurrien kuin härmäläisten pöytään reilua hidasta ruokaa puhtaista peruseineksistä!

Christian Forsberg

Keskeinen sanalista:

Lustfylld festprisse – ilontäyteinen tehojuhlija

Kungssylt – kuningashillo

Skalfördelar av småskalighet –  skaalaetuja pienimuotoisuudesta (sanaleikkinä skalfördelar merkitsee myös ”kuorietuja”)

Hellre gott humör och humor till bordet än sura och stressade skrävlare – Mieluummin huumoria ja hauskoja ihmisiä kuin happamia eineksiä ja stressaantuneita öykkäreitä.

Hurrit syövät äijämössöä

22 Tam

Kalalla viisaus kasvaaIhan kysyn vaan. Syövätkö suomenkieliset gubbröra (äijämössöä)? Pälsabborrar (turkkiahvenia)? Gös papillotte (kuhapapiljotteja)? Friterad nors (friteerattua kuoretta)? Stuvad lake (mademuhennosta)? Ihanaa!

Kalalla viisaus kasvaa (kloka mänskor äter fisk). Suomenruotsalaiset elävät tilastojen mukaan terveempinä ja pidempään kuin suomenkielinen väestö. Syy ei ole kuitenkaan varallisuudessa, koulutuksessa, paremmissa geeneissä tai alkoholin kulutuksessa.

Tohtori Markku T Hyyppä väittää, että se johtuu sosiaalisesta pääomasta (det sociala kapitalet). Että laulamme enemmän. Eikä ainoastaan snapsilauluja (snapsvisor) vaan kuoroissa (sjunga i kör) ja revyissä (spela revy). Joka toisessa kylässä Pohjanmaalla ja Läntisellä Uudellamaalla on oma revyy.

OK. Mutta minä väitän, että syynä saattaa myös olla että syömme enemmän kalaa ja kalvdansia (uunissa valmistettua ternimaitojuustoa).

Syökö suomenkielinen – viisautta tarvitsevaa presidentti Tarja Halosta lukuun ottamatta – jouluna haukea, siis julgädda?

Kyllä suomeksikin osataan. Kuten kalakukko, neulamuikut, nahkiaiset ja sellaiset. Erityisen paljon pidän kalakukosta. Sitä muuten saa K-extrasta.

Mutta miksi suomenkielisessä rosollissa ei ole silliä kuten ruotsinkielisten sillsalladissa?

Mahtaako järvikalassa olla enemmän sekä myrkkyjä että mudan makua kuin hurrien merikaloissa?

Entä ovatko järvi- vai meriahvenet parempia?

Väittäisin että vain Suomesta löytyy yhtä suomalaisen herkullisia ahvenia. Samaan tapaan kuin naapurissa sanovat, että ”blott Sverige svenska krusbär har” (vain Ruotsissa on ruotsalaisia karviaismarjoja).

Ruotsalaisesta ruokakulttuurista löytyy yksi maailman hurjamaineisimmista kaloista, surströmming. Se on perinneruoka, joka sisältää käynyttä silakkaa suolavesiliuoksessa. Fiskleverolja (kalanmaksaöljyä) ei taida kukaan mielellään kulauttaa, vaikka kuinka hyvää tekisi.

Ruoka-aatelinen Kenneth Oker-Blom osaa laittaa haukea sadalla eri tavalla. Hänen kaksikielinen kirjansa (100 gäddrecept, 100 haukireseptiä) on jotenkin hyvin suomenruotsalainen. Kun hänen turkulainen mainosalalla työskentelevä kollegansa kirjoitti keittokirjan, hän teki sen tietenkin lenkkimakkarasta (länkkorv, i Sverige falukorv).

Kumpi kieliryhmä syö enemmän rapuja (kräftor)? Enemmän mätiä (rom)? Uttalas inte som staden Rom utan råmm. Lausutaan lyhyellä oolla ja pitkällä ämmällä. Man kan också dricka rom, tex Cobba Libre från Åland eli Ahvenanmaan rommia, jota voi muuten tilata Alkosta.

Onko ruotsinkielinen hummeri hivenen isompi? Niin väitti lähiruokaan erikoistunut Anton&Anton mainoksessaan.

Vastatkaa!
Bitte Westerlund

PS. Tukholman hienoimmissa ravintoloissa tarjotaan nykyään kalvdansia. Siis sitä ternimaidosta tehtyä uunijuustoa. Se on terveellistä. Olen maatalon tytär ja koska meillä oli kotona lehmiä, söimme usein kalvdansia. Uunijuusto kuulostaa tylsältä. Kalvdans eli vasikantanssi on hauskempi nimi. (Kalv on vasikka ja dans on tanssi).

Linkkejä:

https://www.ps-kustannus.fi/tiedostot/tuotteiden_liitetiedostot/elinvoimaa_yhteiso_sis.pdf
Kalvdans: http://www.slowfoodwest.se/Kalvdans.htm
Äijämössö: http://www.elakelaistenuutiset.fi/penanpalsta_reseptit.php

Keskeistä sanastoa:

Gubbröra – äijämössö
Pälsabborrar – turkkiahvenet
Gös Papillotte – kuhapapiljotit
Friterad nors – friteerattu kuore
Stuvad lake – mademuhennos
Sosiaalinen pääoma – det sociala kapitalet
Revyy – spela revy
Kalvdans – uunissa valmistettu ternimaitojuusto. Kalv on vasikka ja dans on tanssi.
Jouluhauki – julgädda
Blott Sverige svenska krusbär har – vain Ruotsissa on ruotsalaisia karviaismarjoja
Surströmming – hapansilakka eli käynyt silakka suolavesiliuoksessa.
Fiskleverolja – kalanmaksaöljy
100 gäddrecept – 100 haukireseptiä
Lenkkimakkara – länkkorv, i Sverige falukorv
Ravut – kräftor
Mäti – rom, mutta myös Cobba Libre från Åland eli Ahvenanmaan rommi

%d bloggers like this: