Jokaisen hurrin sisällä elää halu olla lustfylld festprisse – ilontäyteinen tehojuhlija. Iloisten ystävien kanssa juhlitaan kaikkea maan ja taivaan välillä nimipäivistä rapuihin. Hurrit eivät ole kovin tarkkoja. Juhla saadaan aikaiseksi vaikka perunasta.
Mangsin tilalla Inkoossa osataan kirjaimellisesti tehdä perunasta juhla. Paikka sijaitsee käytevästi matkan varrella Hankoon, miltei tien poskessa, vain puolen tunnin päässä Helsingistä. Siellä toivotetaan vieraat lämpimästi tervetulleeksi molemmilla kotimaisilla kielillä.
Joka syksy Mangsissa pistetään pystyyn ”Pottujen pirskeet”, joka on suuri paikallisten perunapäivien yhteydessä järjestettävä juhla.
Tila vaalii vanhoja perunalajikkeita ja myy perunaa syysmarkkinoilla suurissa säkeissä vain kahdella eurolla säkki. Kaikille pitää tarjota vatsan, makuaistin ja mielen iloa!
Pöydällä notkuvien herkkujen lisäksi on myös tarjolla ohjelmaa koko perheelle, musiikkia, laulua ja tanssia.
Isoäiti Harriet Nordströmillä on kokonaista 147 vuotta saman suvun omistuksessa olleen tilan ohjat käsissä. Hän tykkää että ihan kaikki saavat työntää sormensa syvälle (pohjaa myöten) hillopurkkiin. Hänen bravuurinsa on mansikasta ja mustasta viinimarjasta tehty kuningashillo, kungssylt. Se on voittanut Suomen suuren hillopalkinnon ja sille on myönnetty jopa patentti. Mangsissa pitää siis majaa Suomen hillokuningatar.
Tämän kaiken seurauksena hillosta pitävät suomalaiset suuntaavat bussilasteittain Mangsin tilalle, jossa he ovat löytäneet jotain ennennäkemätöntä ja -kuulumatonta : ”Pikku Ruotsi” Suomessa! Hieman eksoottinen ja hirmuisen hyvin hoidettu paikka.
Isoäiti Harrietin viimeisin bravuuri ja taidonnäyte on hänen perunapuuronsa, joka oli suuri menestys matkamessuilla Helsingissä. Hän sekoittaa keitettyjä perunoita ja ruisjauhoa, muttei modernista hybridiviljasta, vaan vanhansorttisesta jota tila on viljellyt jo vuosikymmeniä.
– Vanhanaikainen ruisvilja ei sisällä yhtä isoja jyviä, jonka vuoksi maku ei myöskään ole yhtä jauhoinen. Vanhansorttisessa viljassa makua antavat kuitupitoiset jyvänkuoret ja lisäksi paras maku tulee vastajauhetusta viljasta, sanoo Harriet. Hän kertoo, että monet messukävijät kehuivat hänen perunapuuroaan parhaaksi mitä saivat siellä maistaa.
Mikäli sitten ajaa Hankoon asti, kannattaa käväistä torilla maistelemassa ”Tagen kalaa”. Tage Gustafsson myy maan parasta graavattua lohta ja koristelee torivaununsa palkintopokaaleilla mm. Helsingin ja Turun silakkamarkkinoilta. Palkittuja ovat perinteiset maustekalat, marinoitu silakka, erilaisista kaloista tehdyt herkulliset kalapihvit, savustetut katkaravut ja lohifileet.
Tage valittaa ainoastaan yhdestä asiasta, nimittäin kilpailutoimikunnan nuorista tytöistä, jotka uskovat, että silakan voi hyväksyä perinteisenä maustekalana. Sehän tehdään perinteisesti vain kilohailista. Kukaan ei tiedä, kuka tulevaisuudessa ja jatkossa tyydyttää kalatarpeemme herkkuillallisilla, koska Tage jää kohta eläkkeelle ja hänen poikansa tuntuu enimmäkseen touhuavan tietokoneen ääressä opiskeltuaan Yhdysvalloissa.
Eiköhän meidän suomalaisten pitäisi palata juurille sekä myös juureksille? Perunajuhlissa saavuttaa skaalaetuja pienimuotoisuudesta. På potatisfesten får man skalfördelar av småskalighet.
Laitetaan mieluummin pöytään hyvää mieltä, huumoria ja hauskoja ihmisiä kuin happamia eineksiä ja stressaantuneita öykkäreitä. Hellre gott humör och humor till bordet än sura och stressade skrävlare.
Tämä kiireinen ja stressaantunut maailma paranee nauttimalla iloisessa hyvässä seurassa, puhdasta ja reilua ruokaa. Siis hidasta ruokaa, Slow Food (good, clean and fair).
Ruokakulttuuria mullistava hitaan ruoan liike on jo ehtinyt rantautua yli 130 maahan sen jälkeen kun se käynnistyi 25 vuotta sitten Roomassa. Suomessa aate teki ensimmäisenä maihinnousun Raaseporiin, kun hurritar Diana Lindholm toi sen maahan.
Roomasta tuli aikoinaan meille paljon uutta, kun ristiretkeläiset toivat aatteensa aarniometsiimme. Nyt hitauden apostolit tuovat Roomasta rennosti ottamisen sanomaa.
Lähdetään me kaikki yhdessä protestiin maatamme vallannutta amerikkalaista pikaruokaa vastaan!
Pysytään perusasioissa. Ei hosuta. Nautitaan jokaisesta suupalasta. Katetaan kaikkien suomalaisten, niin hurrien kuin härmäläisten pöytään reilua hidasta ruokaa puhtaista peruseineksistä!
Christian Forsberg
Keskeinen sanalista:
Lustfylld festprisse – ilontäyteinen tehojuhlija
Kungssylt – kuningashillo
Skalfördelar av småskalighet – skaalaetuja pienimuotoisuudesta (sanaleikkinä skalfördelar merkitsee myös ”kuorietuja”)
Hellre gott humör och humor till bordet än sura och stressade skrävlare – Mieluummin huumoria ja hauskoja ihmisiä kuin happamia eineksiä ja stressaantuneita öykkäreitä.
Senjaopettaa 
Kiva artikkeli, niin kuin kaikki edellisetkin, de föregående.
Ajattelin, että näistä saisi kivan kirjan. Tein omille monisteilleni kannen, jossa on kuvia bilder ja otsikkona som rubrik : ”Nuoret hurrit…” Itse en ole ihan nuori muuten kuin kuoren alta under skalet.
Verbi pitäsis keksiä kolmen pisteen tilalle, i stället för tre punkter.
Kotisivu ei taida olla edes halvfärdig. Kadotin sen jonnekin. Jag förlorade den nånstans. Mutta takaisin siihen kirjaideaan bokide.
Voisi olla kiva saada nuo jutut kansien väliin. Teitä on monta sitä tekemässä.
Minäkin varmaan ostaisin muutaman skulle köpa några.
Pistäkääpä ehdotus mietintämyssyyn. Vad är mietintämyssy på svenska?
Meillä ei taida olla ruotsinkielistä mietintämyssyä. På svenska säger man – jag ska tänka/fundera på saken. Sääli, koska tuo mietintämyssy on aika kuvaava sana.
Taisi karata äskeinen viesti.
”vispgrädde”, sanoo siis sanakirja.
Visst har vi mientintämyssy på svenska! Åtminstone enligt Kalle Anka. Oppfinnar Jocke har sin tänkarmössa precis som Pelle Peloton i Aku Ankka har sin mietintämyssy.