Helsingin Käpylä KOTTBY oli uinuva puutarhakaupunginosa 60-luvulla. Siellä elettiin rauhallista elämää ETT FRIDFULLT LIV. Rutiinit olivat samat päivästä toiseen. Lapset kävivät koulua ja isät menivät töihinsä. Äidit olivat kotirouvia.

Kauppiaat toivat pieneen hiljaiseen yhteisöön elämää ja säpinää.

Juureskauppias tuli hevosella ja kärryillä, ja huusi pitkin Pohjolankatua niin, että varmasti kaikki kuulivat ”PEEEERRRRRUUUNOITA”. Kotirouvat ottivat äkkiä kukkaronsa ja juoksivat alas kadulle tekemään ostoksia. Perunat, porkkanat, lantut ja sipulit tekivät kauppansa. Lapset saivat taputella hevosta, ja antaa sille ehkä korppuja. Huippujännittävää.

ROTHANDLAREN KOM MED HÄST OCH KÄRRA, OCH VI BARN FICK IBLAND KLAPPA HÄSTEN, OCH KANSKE GE DEN EN SKORPA OCKSÅ.

Vielä jännittävämpää oli kuin veitsenterottaja saapui kärryineen pihalle. Hän kiersi pihasta pihaan, ja hänen palvelujaan käytettiin mielellään. Veitset ja sakset pysyivät taatusti hyvässä terässä.

Romanit kiersivät aina huushollista huusholliin, möivät pitsiliinoja ja povasivat rahaa vastaan joko korteista, tai kädestä. Lapset häädettiin silloin toiseen huoneeseen. Vanhemmat peloittelivat meitä, että jos ei olla kilttejä, niin ”mustalaiset” tulee ja vie teidät! Mutta se oli tietysti pötypuhetta STRUNTPRAT.

ZIGENARNA VAR FÖR OSS BARN SKRÄMMANDE, VÅRA FÖRÄLDRAR HADE SKRÄMT UPP OSS MED ATT SÄGA, ATT OM VI INTE ÄR SNÄLLA SÅ KOMMER ”TATTARNA” (SÅ SOM DOM KALLADES PÅ DEN TIDEN), OCH TA ER.

Kaikista kivointa oli kuitenkin silloin kun tuli pihasoittajia, jotka soittivat ja lauloivat hienosti. Heitä kuunneltiin avoimista ikkunoista. Oli tärkeää että sai heittää heille lantin tai kaksi ikkunasta. Kun soittaja tai laulaja heilautti kättään ikkunaa kohden kiitokseksi, se sai hymyn kuulijan huulille.

ATT FÅ TILL TACK EN VINKNING AV SPELMANNEN, FICK LEENDET ATT STIGA UPP PÅ ÅHÖRARENS LÄPPAR.

Kauppiaat elävöittivät Käpylän arkea, ja he olivat aina yhtä tervetulleita tuotteineen ja ohjelmanumeroineen. ALLA DESSA FÖRSÄLJARE VAR ALLTID MER ÄN VÄLKOMNA PÅ KOTTBY GÅRDARNA.

Se on taakse jäänyttä elämää. TID SOM HAR GÅTT.

Monica Mether