Hurrit syövät äijämössöä

Hurrit syövät äijämössöä

Kalalla viisaus kasvaaIhan kysyn vaan. Syövätkö suomenkieliset gubbröra (äijämössöä)? Pälsabborrar (turkkiahvenia)? Gös papillotte (kuhapapiljotteja)? Friterad nors (friteerattua kuoretta)? Stuvad lake (mademuhennosta)? Ihanaa!

Kalalla viisaus kasvaa (kloka mänskor äter fisk). Suomenruotsalaiset elävät tilastojen mukaan terveempinä ja pidempään kuin suomenkielinen väestö. Syy ei ole kuitenkaan varallisuudessa, koulutuksessa, paremmissa geeneissä tai alkoholin kulutuksessa.

Tohtori Markku T Hyyppä väittää, että se johtuu sosiaalisesta pääomasta (det sociala kapitalet). Että laulamme enemmän. Eikä ainoastaan snapsilauluja (snapsvisor) vaan kuoroissa (sjunga i kör) ja revyissä (spela revy). Joka toisessa kylässä Pohjanmaalla ja Läntisellä Uudellamaalla on oma revyy.

OK. Mutta minä väitän, että syynä saattaa myös olla että syömme enemmän kalaa ja kalvdansia (uunissa valmistettua ternimaitojuustoa).

Syökö suomenkielinen – viisautta tarvitsevaa presidentti Tarja Halosta lukuun ottamatta – jouluna haukea, siis julgädda?

Kyllä suomeksikin osataan. Kuten kalakukko, neulamuikut, nahkiaiset ja sellaiset. Erityisen paljon pidän kalakukosta. Sitä muuten saa K-extrasta.

Mutta miksi suomenkielisessä rosollissa ei ole silliä kuten ruotsinkielisten sillsalladissa?

Mahtaako järvikalassa olla enemmän sekä myrkkyjä että mudan makua kuin hurrien merikaloissa?

Entä ovatko järvi- vai meriahvenet parempia?

Väittäisin että vain Suomesta löytyy yhtä suomalaisen herkullisia ahvenia. Samaan tapaan kuin naapurissa sanovat, että ”blott Sverige svenska krusbär har” (vain Ruotsissa on ruotsalaisia karviaismarjoja).

Ruotsalaisesta ruokakulttuurista löytyy yksi maailman hurjamaineisimmista kaloista, surströmming. Se on perinneruoka, joka sisältää käynyttä silakkaa suolavesiliuoksessa. Fiskleverolja (kalanmaksaöljyä) ei taida kukaan mielellään kulauttaa, vaikka kuinka hyvää tekisi.

Ruoka-aatelinen Kenneth Oker-Blom osaa laittaa haukea sadalla eri tavalla. Hänen kaksikielinen kirjansa (100 gäddrecept, 100 haukireseptiä) on jotenkin hyvin suomenruotsalainen. Kun hänen turkulainen mainosalalla työskentelevä kollegansa kirjoitti keittokirjan, hän teki sen tietenkin lenkkimakkarasta (länkkorv, i Sverige falukorv).

Kumpi kieliryhmä syö enemmän rapuja (kräftor)? Enemmän mätiä (rom)? Uttalas inte som staden Rom utan råmm. Lausutaan lyhyellä oolla ja pitkällä ämmällä. Man kan också dricka rom, tex Cobba Libre från Åland eli Ahvenanmaan rommia, jota voi muuten tilata Alkosta.

Onko ruotsinkielinen hummeri hivenen isompi? Niin väitti lähiruokaan erikoistunut Anton&Anton mainoksessaan.

Vastatkaa!
Bitte Westerlund

PS. Tukholman hienoimmissa ravintoloissa tarjotaan nykyään kalvdansia. Siis sitä ternimaidosta tehtyä uunijuustoa. Se on terveellistä. Olen maatalon tytär ja koska meillä oli kotona lehmiä, söimme usein kalvdansia. Uunijuusto kuulostaa tylsältä. Kalvdans eli vasikantanssi on hauskempi nimi. (Kalv on vasikka ja dans on tanssi).

Linkkejä:

https://www.ps-kustannus.fi/tiedostot/tuotteiden_liitetiedostot/elinvoimaa_yhteiso_sis.pdf
Kalvdans: http://www.slowfoodwest.se/Kalvdans.htm
Äijämössö: http://www.elakelaistenuutiset.fi/penanpalsta_reseptit.php

Keskeistä sanastoa:

Gubbröra – äijämössö
Pälsabborrar – turkkiahvenet
Gös Papillotte – kuhapapiljotit
Friterad nors – friteerattu kuore
Stuvad lake – mademuhennos
Sosiaalinen pääoma – det sociala kapitalet
Revyy – spela revy
Kalvdans – uunissa valmistettu ternimaitojuusto. Kalv on vasikka ja dans on tanssi.
Jouluhauki – julgädda
Blott Sverige svenska krusbär har – vain Ruotsissa on ruotsalaisia karviaismarjoja
Surströmming – hapansilakka eli käynyt silakka suolavesiliuoksessa.
Fiskleverolja – kalanmaksaöljy
100 gäddrecept – 100 haukireseptiä
Lenkkimakkara – länkkorv, i Sverige falukorv
Ravut – kräftor
Mäti – rom, mutta myös Cobba Libre från Åland eli Ahvenanmaan rommi

Pakkohurri vai duurikansa?

Pakkohurri vai duurikansa?

Torpparinpoika, pakkohurri vai duurikansaMinä olen torpparinpoika. Mutta omituista kyllä, kaikki haluavat tutkia yläluokkaisuuttani. Äidin vanhemmat olivat molemmat torpparinlapsia (torparungar) Kirkkonummelta, isän isä oli kuuromykkä kirjansitoja (bokbindare) ja äiti kansakoulun keittäjä (kokerska). Vanhempani olivat onnekkaita siinä, että saivat korkeamman koulutuksen, papiksi ja sairaanhoitaja-terveydenhoitajaksi. Omat akateemiset opinnot jäivät muuten kesken.

Ei meillä edes ole sitä landea. Torpparit kun eivät omistaneet maataan. Eikä siis myöskään huussia. Onneksi, sillä minä en pidä niistä.

Enkä muuten suostu syömään rapuja (kräftor). Ruokapöydässä kun en halua harrastaa ruumiinavauksia (obduktioner).

Olenko siis duuri- vai mollityyppiä?

Väitetään nimittäin, että hurrit ovat hiukan iloisempia kuin ei-hurrit. Meitä on sanottu duuri-kansaksi, kun taas kielienemmistön sanotaan olevan enemmän molliin taipuvainen. Paitsi että olihan itse Molli-Jori, Georg Malmsten, hurri – niin että mene ja tiedä.

Yhtä ongelmaa minulla ei ole. Pakkoruotsi. Sen sijaan jouduin koulussa lukemaan pakkosuomea (tvångsfinska) – jota pidän erittäin hyödyllisenä.

Ruotsin kielen opiskelu on viime kädessä suomenkielisen enemmistön asia. Jos se poistuu, niin hurreille se takaa hyvän kielitaitoon perustuvan etulyöntiaseman työmarkkinoilla (ett försprång, ja rentav ett privilegium). Suomen kieltä me hurrit rakastamme ja sitä aiomme jatkossakin opiskella – ja myös oppia.

Vasta julkaistu tutkimus osoitti olettamuksen hurrien yläluokkalaisuudesta myytiksi. Varallisuudessa suomenruotsalaiset eivät keskimäärin poikkea suomenkielisistä. Ainakaan jos vertaa rannikkoseuduilla asuvia keskenään. Etelä-Suomen ja Länsi-Suomen rannikoilla on vissiin hiukan korkeampi elintaso kuin esim. Pohjois-Karjalassa tai Kainuussa.

Muuten, me hurrit ollaan kyllä tiukasti suomalaisia (finländare), eikä mitään piiloruotsalaisia (smygsvenskar). Ja siitä tuli mieleen hauska vertailu, jonka on tehnyt Ruotsissa nykyään asuva suomenruotsalainen Mark Levengood: Ruotsin ja Suomen välistä eroa kuvaa se että Maraboun suklaassa on pelkkää sokeria, mutta Fazerin Sinisessä (Fazers Blå) myös ripaus suolaa!

Eläköön tämä ero, ja me Suomen hurritkin haluamme suklaata, jossa on tuo ripaus suolaa!

Björn Månsson

Sanavarastoa:
– Tvångsfinska (pakkosuomi)
– ett försprång (etulyöntiasema)
– torparunge (torpparinlapsi)
– bokbindare (kirjansitoja)
– kokerska (keittäjä)
– obduktion (ruumiinavaus)
– smygsvenskar (piiloruotsalaiset)
– Fazers Blå (Fazerin sininen)

Hurrin huussissa on kattokruunu

Hurrin huussissa on kattokruunu

Hurrit rakastavat merta (havet). Kesän koittaessa kaupungistuneet hurrit suuntaavat sankoin joukoin merelle. Kesä vietetään mökillä (lande) tai sitten veneessä, joka on usein purjevene (segelbåt).

Lande (sommarstugan på landet) sijaitsee merellä, sillä järvimaisemia hurri harvoin jaksaa pidempään ihailla.

”Lande” on usein vanha, suvun yhteisomistuksessa ja siihen liittyy vahvoja perinteitä. Kuten myös perinteikkäitä riitoja. Samalle tontille kun pitäisi mahtua monta sukupolvea, sisaruksia puolisoineen, serkkuja, kumminkaimoja, lapsia edellisistä avioliittoista, kissoja, koiria sekä uusia vaimoja ja miehiä.

Jotkut hurrit tarkastelevat asiaa ylevästi (storsint) ja sanovat: ”Finns det hjärterum så finns det stjärterum”. Jos sydän on suuri, kyllä peppukin mahtuu.

Saunan lauteelle se takapuoli voi olla haastavaa saada mahtumaan väkimäärän kasvaessa. Jono huussiinkin kasvaa. Eikä ainoastaan sen takia että lande on täynnä sukulaisia, vaan siksi että huussi (dasset) on niin mukavasti sisustettu, että joskus siellä on jopa kattokruunu.

Huussista löytyy luultavasti viime kesän Hufvudstadsbladet (Husis). Kun se on luettu hurri suuntaa katseensa merelle. Tuleeko tänään kaunis ilma? Jos vettä sataa, kuunnellaan Thomas Ledinin laulu ”sommaren är kort, det mesta regnar bort”. Mikäli on paljon pieniä lapsia luetaan Tove Janssonin ”Muminpappan och havet”.

Radio on tärkeä ja suosittu kanava on Radio Vega. Säätiedotukset (väderrapporter) kuunnellaan tarkkaan, jotta tietää, onko sopiva päivä lähteä esimerkiksi Hangon Kasinolle (Hangö Casino). Sinne ei missään tapauksessa sonnustauduta mustissa vaatteissa saati korkokengissä. Kesähurri pukee päälleen valkoista, punaista ja sinistä. Raidallista, tietenkin.

Perinteitä (traditioner) ei heitetä yli laidan.

Tämä koskee erityisesti juhannusta (midsommaren) ja rapujuhlia (kräftskivorna).

Nämä ovat suuria, tärkeitä juhlia. Kattaus on sama vuodesta toiseen, kuten myös vieraat. Snapsi (snaps) kuuluu asiaan ja snapsilaulut (snapsvisorna) raikaavat. Vakio on Helan går. Helan on ensimmäinen ryyppy. Perinteiden mukaan se juodaan pohjanmaan kautta.

Camilla Ahlbom

Sopeudut helposti lande-elämään käyttämällä sopivissa kohdissa näitä sanontoja:

  • Vi åker till lande – Mennään mökille
  • Kommer hela släkten?- Onko koko suku tulossa?
  • Vad blir det för väder i morgon? Minkälaista säätä on luvassa huomiseksi?
  • Ska vi gå och simma (eller bada)? Mennäänkö uimaan?
  • Får jag kasta bad – Voinko heittää löylyä?
  • Jag har doppat mig! Minä olen kastautunut!
  • Glöm inte flytvästen! Älä unohda pelastusliiviä!
  • Var är fendrarna – Missä ovat (veneen kylkiä suojaavat) fenderit eli lepuuttajat?
  • Nu tittar solen fram! Nyt aurinko pilkahtaa!
  • Finns det mera ved? Löytyykö lisää polttopuita?
  • Ska jag hugga ved? Hakkaanko polttopuita?
  • Ränderna går inte ur – Tietyt asiat eivät muutu.
  • Kasta inte över bord – Älä heitä yli laidan
  • Skål!- kippis!

Ps. Kaikki hurrit eivät suinkaan mahdu samalle landelle. Rannikkoruotsalaiset Pohjanmaalta tai Etelä-Uudenmaalta eivät puhu landesta vaan he sanovat skären, tai skärin.

KOLLA IN: www.sls.fi/Sparatalet/
Svenska litteratursällskapet i Finland rf.
www.sls.fi

Hurrit kirmaavat nurmikentällä ilman kenkiä

Hurrit kirmaavat nurmikentällä ilman kenkiä

Hurrit rakastavat hassuttelua, laulamista, tapahtumia ja näiden yhdistelmiä.

Hurri-identiteetin kannalta yksi tapahtuma on ylitse muiden. Ja se on Stafettkarnevalen, ruotsinkielisten koulujen välinen viestijuoksukilpailu Olympiastadionilla.

Stafettkarnevalen täyttää 50 vuotta, joten se on jo kolmen sukupolven yhteinen tapahtuma. Alusta alkaen lähtökohtana on ollut tyttöjen ja poikien tasavertainen osallistuminen.

Joukkueissa on enimmillään 18 osallistujaa. Tämä takaa sen, että mahdollisimman moni pääsee osallistumaan, vaikka ei olisi sen kummempi urheilija. Osa kilpailuista juostaan nurmikentällä ilman kenkiä.

Keskeinen asia on, että täällä hurrit tapaavat ja kannustavat toisiaan. Vanhemmat muistelevat omia suorituksiaan ja vertailevat eri viesti-osuuksien haasteita ja hankaluuksia.

Stafettkarnevalen on ainutlaatuinen myös siinä mielessä, että katsomossakin kilpaillaan. Ne oppilaat jotka eivät juokse, kannustavat koulunsa juoksijoita.

Paitsi urheilijat, myös parhaat kannustusjoukot, eli hejarklackenit palkitaan. Pukeutuminen, käyttäytyminen, kannustuslaulut ja niiden sanoitukset ovat keskeisiä valintakriteereitä.

Lähtöjä on yli 10 000 ja Stafettkarnevalen on siten myös Euroopan suurin vuosittain järjestettävä koulu-urheilukilpailu. Myös tapahtuma on saanut palkintoja. Vuonna 2005 piikkarit-palkinnon tasavertaisesta toimintatavasta ja vuoden 2008 urheilugaalassa se palkittiin Suomen parhaaksi urheilutapahtumaksi.

Tunnelma on huipussaan ja tilaisuuteen vapaa pääsy. Tervetuloa siis mukaan stadionille 20.–21.5. hurraamaan hurreille!

Sulaudut helposti kannustusjoukkoihin käyttämällä sopivissa kohdissa näitä sanontoja:

  • Heja, heja (hyvä, hyvä)
  • Kom igen nu! (”tsemppiä, tsemppiä”)
  • Var är regnrocken? (Missä on sadetakki?)
  • Nu tittar solen fram! (Nyt aurinko pilkahtaa!)
  • Finns det gratis honungsdryck? (Löytyykö ilmaista hunajajuomaa?)
  • På era platser, färdiga – pang! (Paikoillanne, valmiina – pum!)
  • ”Massen” = mass-stafetten= 18 x 80/100 meter (Joukkoviesti stadionin nurmikolla ilman kenkiä)

Christer Haglund