”Kun koulut loppuvat, suomenruotsalaiset muuttavat maalle sankoin joukoin. Maalla PÅ LANDET ollaan sinnikkäästi koko kesä. Siellä on paljon tekemistä ja kavereita, KOMPISAR. Kesähuvila SOMMARSTUGAN sijaitsee meren rannassa VID HAVET. Kauppaankin mennään moottoriveneellä.”

Tällainen oli ensikuvitelmani suomenruotsalaisista, joita oli paljon lapsuuteni Lauttasaaressa PÅ DRUMSÖ. Hauskat leikit Christianin ja Benjaminin kanssa keskeytyivät aina ikävästi kesän kynnyksellä, kun kaverini muuttivat FLYTTADE TILL maalle.

He tunkivat autot täyteen kumiveneitä GUMMIBÅTAR, pelastusliivejä FLYTVÄSTAR ja vesisuksia VATTENSKIDOR. Minua ei ikävä kyllä pakattu mukaan. Kuvittelin kavereideni kesämökkien olevan ylellisiä, kun siellä viihdyttiin niin tiiviisti koko kesän ajan. Olin tyytymätön kohtalooni, me kun teimme suomenkielisinä vain jokavuotisia kesälomamatkoja Keski-Eurooppaan. Ja tylsistyin sisämaan erämaamökillä isoveljen seurassa.

Aikuisiän kynnyksellä tarkemmin tutustuin suomenruotsalaiseen kesäloma- ja mökkikulttuuriin hurripoikaystävieni POJKVÄNNERNA ja sittemmin mieheni MED MIN ÄKTA HÄLFT kanssa. Sain huomata lapsuuteni ennakkoluulojen pitävän paikkansa.

Kaikilla tuttavilla tuntui olevan lähietäisyydellä mökki tai pikemminkin huvila VILLA. Tapasimme päivittäin DAGLIGEN kavereita ja naapureita GRANNAR. Moottoriveneiden MOTORBÅTAR ääni kaikui saaristossa I SKÄRGÅRDEN tai SKÄRIN.

Kauppaan menokin tuntui juhlavalta, kun haettiin Gunnelilta tai Rurikilta olutta ja maitoa. Saaristolaiskaupasta SKÄRGÅRDSBUTIKEN sai tietenkin myös polttoainetta BENSIN veneeseen.

Vesi ja saaristo ovat olennainen osa suomenruotsalaisten kesää, mutta niin ovat uudet perunat NYPOTATIS, silli SILL ja snapsi SNAPS. Niitä nautitaan iloisten laulujen SNAPSVISOR keralla aina aamuyöhön saakka.

Muutuin itsekin. Suomenruotsalaisena kesäni on sosiaalinen. Ystävät ja eri sukupolvet OLIKA GENERATIONER viettävät kesällä aikaa yhdessä, ladaten pattereita syksyä varten. Syysmyrskyjen lähestyessä palataan kaupunkien arkeen ja hyvästellään kesänaapurit sekä tuttavat.

Kesäillan muuttuessa yöksi SOMMARNATT, taustalta kuuluu kesäsaariston luontoääni, moottoriveneiden katkeamaton pärinä. Suomenkielisenä kesäni olivat rauhallisempia, mutta hurrikesästä poimin mielelläni sosiaalisen iloisuuden.

Silti vetäydyn edelleen omaan rauhaan osaksi lomaani. Ehkä se on sitä monikulttuurisuuden vaikutusta ja antoisuutta?

Päivi Holmqvist

Lue myös: Hurrin huussissa on kattokruunu