Asun maatalossa suomenruotsalaisessa pikkukylässä. Ympäristössäni ei ole mitään kovin poikkeavaa. Lehmät eivät välitä mitä kieltä niille puhuu, tärkeämpiä ovat hoitajan kehonkieli ja äänensävy. Navettatyökin on aivan samanlaista tehdään se sitten suomalaisessa tai
suomenruotsalaisessa navetassa. Eroja ei taida olla peltoviljelyssäkään.

Samalla tavalla kuin me suomenruotsalaiset olemme vähemmistö, niin navetassani asustava Länsi-suomenkarja (LSK) on myös sellainen. Rotu on aikoinaan kuulunut Etelä- ja Länsi-Suomeen, nykyään nautoja on jäljellä noin 3 000 yksilöä ympäri maata.

Kun LSK-karjankasvattajia oli haastateltu lehmiensä luonteesta, lehmiä oli kuvailtu mukaviksi, hauskoiksi ja rauhallisiksi. Lisäksi niitä pidettiin terveempinä ja kestävämpinä kuin valtarodut.

Markku T. Hyyppä on tullut vastaavin tuloksiin suomenruotsalaisuudesta kirjassaan ”Livskraft ur gemenskap – om socialt kapital och folkhälsa”. Hänen mukaansa pitkäikäisillä suomenruotsalaisilla on paljon sosiaalista pääomaa, joka edistää terveyttä.

Päätelmäni on siis seuraava; kannattaa olla mukava ja pitää hauskaa porukassa niin elää terveempänä pidempään, oli sitten lehmä tai ihminen!

Marika Seger

Sanastoa
Lehmä – ko
Kehonkieli – kroppsspråk
Äänensävy – tonfall
Navetta – ladugård
Peltoviljely – åkerbruk