Näkkileipää ja maitoa

16 Hei

Lasillinen maitoaKun olin lapsi, asuimme neljän perheen talossa Helsingin Käpylässä. Olimme ainoat hurrit.

Lapsia oli pienessä talossa monta, kuten ennen vanhaan oli tavallista. Meidän perheessämme 7, alakerrassa 6, päädyissä 5 ja 6 lasta. Leikkikavereita piisasi MASSOR MED LEKKAMRATER, mikä oli ihanaa. Äidinkielestä huolimatta leikit olivat samat. Mutta muita pieniä eroja oli kuitenkin.

Suomenkieliset lapset saivat huutaa railakkaasti äitiä ikkunan alla FICK ROPA EFTER MAMMA UNDER FÖNSTRET. Me emme saaneet. Mikäli oli äidille asiaa, piti mennä sisälle sanomaan se.

Emme myöskään saaneet viedä syötävää ulos pihalle. Jos tuli nälkä tai jano, oli mentävä sisälle. Se oli mielestäni julmettu vääryys, sillä mikä olisi ollut ihanampaa kuin syödä näkkäriä pihalla ja juoda maitoa päälle. En lainkaan tajunnut, mikä siinä olisi ollut väärää. Kateellisena katselin kavereitani, jotka söivät ja joivat leikkien lomassa.

Gud så jag var avundsjuk, inget smakar väl bättre än knäckebröd och mjölk ute på gården? Kunde aldrig förstå vad som gjorde denna härliga sak förbjuden?

Olin vakaasti sitä mieltä, että ainakin tältä osin olin syntynyt väärään perheeseen.

Naapuriin saatiin mennä sisälle leikkimään ilman vanhempien lupaa. Kaikki varmaan arvaavat miten tämä asia meillä oli…

Suomenkielisten lasten luona oli muutenkin vapaampaa kuin meillä hurreilla. Heillä tuli ja meni ihmisiä vilkkaaseen tahtiin eikä kaikki ollut niin justiinsa. Minä kaipasin vapautta enkä lainkaan nähnyt kurin pitämisen arvoa.

Jag som var en fri själ kunde inte se värdet i en sådan här disciplin.

Ainakin siihen aikaan 60-luvulla ja juuri siinä talossa hurrit olivat huomattavasti tiukkapipoisempaa väkeä, ankarampaa ja kireämpää STRÄNGARE OCH STRAMARE kuin suomenkielisissä perheissä. Miten mahtaa olla tänä päivänä?

Monica Mether

5 vastausta to “Näkkileipää ja maitoa”

  1. Jaana 16.7.2011 klo 09:36 #

    Kurista en ole varma, mutta hurrilapset käyttäytyvät paremmin , ainakin pinnallisesti. He muistavat aina sanoa ’tack för skjutsen’, ’tack för maten’, ’tack att jag fick komma’.

    Tämän huomasi 11 vuotiaanikin. Hän oli auttamassa kaverinsa veljen 5 v synttäreillä. Palatessaan hän oli aivan äimänä. ’Äiti, ne oli todella hyvin käyttäytyviä lapsia, kaikki kiittivät ja pyysivät kauniisti, kukaan ei riehunut, vaan kaikki olivat rauhallisia.’ Tyttäreni mainitsi myös, ettei ole koskaan aikaisemmin tavannut niin hyvin käyttäytyviä lapsia. Ja kyse oli todellakin alle kouluikäisistä. Voi tosin vaikuttaa asiaan, että tämä tapahtui ns Kultahammasrannikolla :-).

    Eli kasvatus rulettaa ankkalammikossa edelleen.

  2. Anja Björkman 16.7.2011 klo 10:10 #

    Minä taas olen täysin suomenkielisestä perheestä ja asuimme kerrostalossa, missä oli vain suomenkielisiä. Meillä oli kuri kuin Monicalla. MInäkään en saanut huutaa ikkunasta äitiä, kun muut saivat. Aina piti sanoa päivää ja kiitos. Isä oli kovin ylpeä, kun meitä kehuttiin kohteliaiksi ja hyvinkäyttäytyviksi. Muille sai mennä sisään, vaan ei meille. Ja että oli kateellinen muille. . No, otin tämän kaiken sitten takaisin murrosiässä. Mieheni taas on saanut hyvin vapaan kasvatuksen ruotsinkielisessä perheessään. Eli väitän että tämä ei ole niinkään kiinni, oletko syntynyt suomenkieliseen vai ruotsinkieliseen perheeseen, vaan enemmänkin. vanhempien kasvatusasenteista ja luonteista.

  3. Loveta 16.7.2011 klo 18:26 #

    En ole koskaan ennen törmännyt suomenruotsalaiseen joka suosiolla kutsuisi itseään haukkumanimellä hurri. Sangen kummallinen suhtautuminen rasistiseen nimitykseen aikana jolloin tuskin uskaltaa sanoa arabi saatika finnjävel.

  4. Jaana 17.7.2011 klo 06:42 #

    Loveta,
    Minä olen törmännyt ’hurreihin’, jotka kutsuvat iseään ’hurreiksi’. Olen myös kuullut, että juutalaisille ei saa kertoa juutalaisvitsejä, mutta parhaat juutalaisvitsit kuulee nimenomaan juutalaisilta. Ei saa sanoa ’neekeri’, mutta mustaihoiset toki käyttävät itse ko sanaa.

    Tämä ’kone’ on käsittääkseni suunnattu antihurreille, joten näkisin että tässä lähestytään asiaa termein, jotka myös antihurrit ymmärtävät. Kohderyhmälle on aina hyvä puhua kohderyhmän omaa kieltä.

  5. Wille 19.7.2011 klo 18:16 #

    ”hurri” saa kutsua itseään hurriksi, ja muutkin, minun mielestäni – riippuu tosin äänenpainosta.

    Terveisin, ”hurri” Turusta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: