Näkkileipää ja maitoa

Näkkileipää ja maitoa

Lasillinen maitoaKun olin lapsi, asuimme neljän perheen talossa Helsingin Käpylässä. Olimme ainoat hurrit.

Lapsia oli pienessä talossa monta, kuten ennen vanhaan oli tavallista. Meidän perheessämme 7, alakerrassa 6, päädyissä 5 ja 6 lasta. Leikkikavereita piisasi MASSOR MED LEKKAMRATER, mikä oli ihanaa. Äidinkielestä huolimatta leikit olivat samat. Mutta muita pieniä eroja oli kuitenkin.

Suomenkieliset lapset saivat huutaa railakkaasti äitiä ikkunan alla FICK ROPA EFTER MAMMA UNDER FÖNSTRET. Me emme saaneet. Mikäli oli äidille asiaa, piti mennä sisälle sanomaan se.

Emme myöskään saaneet viedä syötävää ulos pihalle. Jos tuli nälkä tai jano, oli mentävä sisälle. Se oli mielestäni julmettu vääryys, sillä mikä olisi ollut ihanampaa kuin syödä näkkäriä pihalla ja juoda maitoa päälle. En lainkaan tajunnut, mikä siinä olisi ollut väärää. Kateellisena katselin kavereitani, jotka söivät ja joivat leikkien lomassa.

Gud så jag var avundsjuk, inget smakar väl bättre än knäckebröd och mjölk ute på gården? Kunde aldrig förstå vad som gjorde denna härliga sak förbjuden?

Olin vakaasti sitä mieltä, että ainakin tältä osin olin syntynyt väärään perheeseen.

Naapuriin saatiin mennä sisälle leikkimään ilman vanhempien lupaa. Kaikki varmaan arvaavat miten tämä asia meillä oli…

Suomenkielisten lasten luona oli muutenkin vapaampaa kuin meillä hurreilla. Heillä tuli ja meni ihmisiä vilkkaaseen tahtiin eikä kaikki ollut niin justiinsa. Minä kaipasin vapautta enkä lainkaan nähnyt kurin pitämisen arvoa.

Jag som var en fri själ kunde inte se värdet i en sådan här disciplin.

Ainakin siihen aikaan 60-luvulla ja juuri siinä talossa hurrit olivat huomattavasti tiukkapipoisempaa väkeä, ankarampaa ja kireämpää STRÄNGARE OCH STRAMARE kuin suomenkielisissä perheissä. Miten mahtaa olla tänä päivänä?

Monica Mether