Gumilandetin gumit

Gumilandetin gumit

Gumilandetin rannalla gumin uima-asuTiedätkö missä on PAMPAS tai keitä ovat PAMPES? Kuka onkaan HUKARE? Mikä on maa nimeltä GUMILANDET, jonka asukkaat tunnetaan nimellä GUMI?

Suomenruotsalaisten kotimaa on Suomi. Mutta erityisesti se on ”Svenskfinland”, jolle ei taida löytyä suomen kielestä vastinetta. Olkoon se siis sama suomeksi. Svenskfinland tarkoittaa ruotsinkielisten perinteisiä asuinalueita Kokkolasta Pyhtäälle (Svenskbygderna från Karleby till Pyttis). Ja laajemmin ottaen kaikkea suomenruotsalaista kulttuuria.

Pääkaupunkiseudun (huvudstadsregionen) lisäksi Svenskfinland jakautuu viiteen suurelta osin ruotsinkieliseen alueeseen: Österbotten, Åboland, Västnyland, Östnyland, joiden lisäksi tietysti Åland eli Ahvenanmaa, jolla on erityisasema ”särställning”. Eri alueiden asukkaat ovat sitten österbottning, åbolänning, västnylänning, östnylänning, ålänning, helsingforsbo tai åbobo.

Svenskfinlandissa vallitsee yleisesti ottaen harmonia, mutta pinnan alla kytevät perinteikkäät ristiriidat maakuntien välillä. Etenkin Österbottenin ja etelän suomenruotsalaisten välillä.

Pampasin pampesit

Österbottenia kutsutaan litteän maatalousmaiseman vuoksi nimellä ”Pampas”, joten asukkaat ovat vastaavasti ”pampes”. He ovat ylpeitä ruotsinkielisiä, jotka kutsuvat eteläistä Svenskfinlandia nimellä ”Gumilandet” (Kumimaa). Heidän mielestään etelän ”gumi” ja etenkin pääkaupunkilaiset eli ”hesaborna”, ovat ”hukare” (kyykkyyn menijöitä).

Pääkaupungin kyykkyyn menijät yleensä vaihtavat heti suomen kieleen, kun porukassa on mukana yksikin suomenkielinen. Heitä kuitenkin ilahduttaa suunnattomasti, kun suomenkielinen tokaisee ”inte behöver ni byta språk för min skull” (minun takiani ei tarvitse vaihtaa kieltä). Tämä lieneekin tehokkaimpia tapoja hurmata tai vaikkapa iskeä ruotsinkielinen.

Muinaisgermaaninen viikinkiruotsi

Eri maakunnilla ja paikkakunnilla on omat murteensa, josta suomenruotsalainen voi yleensä päätellä, mistä toinen on kotoisin.

Österbottenin Närpiön eli Närpesin kieli närpesiska tunnetaan murteista mahdottomimpana. Se onkin kielitieteellinen helmi, arvokas muinaisgermaaninen jäänne.

Kun närpiöläisittäin kysyy ”kvadan jereth?”, Skotlannissa voidaan yhteisen viikinkihistorian johdosta edelleen ymmärtää, että se tarkoittaa ”mistä olet kotoisin”. Muut suomenruotsalaiset eivät tiedä mistä on kyse.

Yleiskielenä Svenskfinlandissa puhutaan ”högsvenskaa”, jonka pääkaupunkilaiset kuvittelevat saaneensa jo äidinmaidossa. Kuitenkin juuri pääkaupungissa slangi ja suomen kielen sanat tekevät puhekielestä suloista sekamelskaa.

Stadin slangi käyttää samoja sanoja molemmilla kielillä. Suomeksi ja samma på svenska, äidinkielestä riippumatta. Slangi kun kehittyi aikana, jolloin suomenkieliset muuttoliikkeen seurauksena törmäsivät ruotsinkieliseen – ja osittain venäjänkieliseenkin – Helsinkiin.

Tom opettaa sinulle murteita

Jag är från Ekenäs och talar västnyländska = Olen Tammisaaresta ja puhun Länsi-Uudenmaan murretta = Ja e (himma) från Eknäs å talar (kort/lyhyt a) int någo högsvenska (västnyländska).

Jag hajade till när killen dök upp naken ur buskarna och talade om någon som stulit hans kläder medan han var och simmade = Pelästyin kun pusikosta ilmestynyt alaston kaveri valitti jonkun varastaneen hänen vaatteensa kun hän oli uimassa =  Vitsi va ja knyckt mi när kundn kom tjoppande ut från bracklen helt nakin å börja gapa om nån som stuli hanses kläder när han va å sima (västnyländska).

Han bor i Helsingfors och talar slang = Hän (mies) asuu Helsingissä ja puhuu slangia = Kunden budjar i stadin o bamlar slang (stadi/hesa slang).

Jag åker hem och sova så jag orkar jobba = Lähden kotiin nukkumaan jotta jaksan tehdä töitä = Ja far hima o koisa så ja orkar doona (stadi/hesa slang).

Är jag svensk eller finne? Jag har luckor i minne(t), kommer inte ihåg. = Olenko ruotsalainen vai suomalainen? Minulla on muistikatkoksia, en muista.

Lucka = Luukku / Reikä (pluralform/monikko: Luckor), Minne = Muisti.

Jag är inte rikssvensk, jag är finländare = En ole riikinruotsalainen, olen Suomesta kotoisin (”suomenmaalainen”).

Tack vare Senjas charmrörelse behöver ingen finlandssvensk mera huka! Inte sant? = Kiitos Senjan hurmausliikkeen kenenkään suomenruotsalaisen ei tarvitse enää mennä kyykkyyn! Eihän?

Tom Kullberg

Ps. Kysytte kuitenkin, mistä Gumilandet tulee. Kyseisen lempihaukkumanimen juuret vievät Dragsvikiin, missä eri alueiden suomenruotsalaiset kohtaavat asepalveluksen aikana (under militärtjänstgöringen). Gumi-käsitteen väitetään juontuvan siitä, kun lakeuden miehet vitsailevat eteläisten veljiensä miehisyydestä.

Missä hurri luuraa?

Missä hurri luuraa?

Jos riikinruotsalainen (rikssvensk) haluaa tietää, miltä suomenruotsalainen (finlandssvensk) näyttää, hän googlaa Ruotsin Googlessa sanan ”finlandssvensk” ja valitsee kuvahaun.

Ensimmäisiä kuvia on reittiopas Höblän (Husis, Hufvudstadsbladet) pääkonttorista Svenskanin (Svenskis, Svenska teatern) kautta Stockan (Stockis, Stockmann) tavarataloon. Näiden kolmen instituution välistä aluetta voi siis kutsua Helsingin (Hesa, Helsingfors) hurrikolmioksi.

Google näyttää kuvat ruotsalaisen Sydsvenskan-lehden pääkirjoitustoimittajasta (ledarskribent) Heidi Avellanista, suomenruotsalaisesta näyttelijästä (skådespelare) Paul Olinista ja entisestä TV-Nytt:in uutisankkurista (nyhetsankare) Monica Wellingistä.

Google löytää myös suomenruotsalaiset julkkikset (kändisar) kuten Mark Levengoodin, Merete Mazzarellan ja Roger Broon.

Miten nämä henkilöt liittyvät Helsingin hurrikolmioon?

Yksinkertaista. He ovat kaikki työskennelleet joko Höblässä tai Svenskanissa. Tai he ovat lukeneet juttuja toisistaan Höblästä tahi käyneet katsomassa toisiaan Svenskanissa. Tai ainakin he ovat takuuvarmasti käyneet Stockalla ostoksilla.

Olemmeko siis Helsingin suomenruotsalaisen kulttuurin kehdossa? Mahdollisesti. Joka tapauksessa jos haluaa tietää mistä ja miten hurri puhuu, niin kannattaa liikkua hurrikolmion alueella ja kuunnella salaa (tjuvlyssna) ohikulkijoiden keskustelua. Parempaa tapaa tutustua hurrisfääriin (hurrisfär) tuskin löytyy.

Ulkomailla asuvana pyörin aina hurritriangelissa, kun käyn Helsingissä. Ja päästäkseni selville siitä, mitä hurrikulttuurin (hurrikulturen) saralla tapahtuu, niin tietenkin myös minä harrastan salakuuntelua. Mutta minunpa ei tarvitse tulostaa (printa ut) karttaa löytääkseni Höblästä Svenskanin kautta Stockalle!

Kokeile googlata sanalla ”finlandssvensk”, laita hakukenttään ”hurri” tai ”suomenruotsalainen”. Katso mihin päädyt – ja kenen kanssa.

Ann-Nina Finne


Ankkalammikon vedet, rannat ja reunat

Ankkalammikon vedet, rannat ja reunat

Ankkalammikko rannalta katsoenAnkkalammikko täällä ja tuolla puolen.
Samanlainen erilaisuus vai erilainen samanlaisuus?

Suomenruotsalaiseksi olen sikäli harvinainen tapaus, että satuin syntymään Oulussa. Vietin Oulussa myös suurimman osan lapsuudestani. Sieltä matka kulki vähitellen Vaasan, Pohjois-Ruotsin ja Etelä-Ruotsin kautta Helsinkiin.

Minulla on siis ollut ilo tutkailla suomenruotsalaisuutta hiukan eri näkökulmista.

Oulussa suomenruotsalaiset olivat harvinaisuus, harvinaisen täydellistä suomea puhuvia ruotsinkielisiä. Ruotsissa asuessani törmäsin taas monasti siihen, että suomenruotsalaisia pidettiin harvinaisen hyvää ruotsia puhuvina suomalaisina. Meillä suomenruotsalaisilla on hyvin erilaisia taustoja. Silti meillä on paljon yhteistä.

Harvinaisen hyvää suomea puhuva ruotsinkielinen

Elämä kielisaarekkeessa (språkö) on hiukan erilaista verrattuna esimerkiksi Helsinkiin tai Tammisaareen. Oulun suomenruotsalaisen kielisaarekkeen keskiössä on koulu. Pieni, puinen, hiukan rapistunut rakennus keskellä kaupunkia. Koulun nimi, Svenska Privatskolan, viittaa yksityiskouluun, mutta se on nykyään aivan tavallinen koulu.

Ennen vanhaan (förr i tiden) tosin suomenruotsalaiset perheet lähettivät mustat lampaansa (svarta får) Oulun sisäoppilaitokseen ja maksoivat siitä, että kauhukakarat pysyivät poissa silmistä. Mutta se on toinen tarina.

Siihen aikaan, kun asuin Oulussa, koulu oli lähes kaksikielinen. Luokassa puhuimme ruotsia, välitunneilla suomea. Tämä johtui paitsi suomenkielisestä ympäristöstä, myös siitä, että oppilaissa oli myös paljon täysin suomenkielisiä lapsia. Heidän vanhempansa halusivat lapsensa oppivan kaksi kieltä. Samalla me suomenruotsalaiset opimme suomen kielen. Varsinainen kielikylpy, ennenkuin niistä tuli muotia. Ainakin Oulun kielisaareketta leimasi lämmin, kotoisa tunnelma ja kaikki tunsivat toisensa.

Oulun lisäksi vastaavia saarekkeita löytyy Lahdesta ja Nurmijärveltä ja elokuussa aloittaa Svenskbacka Skolan Keravalla. Tampereella asustaa noin tuhat suomenruotsalaista, Oulussa korkeintaan pari sataa.

Harvinaisen hyvää ruotsia puhuva suomalainen

Vaasassa asuessani kaksikielisyys näkyi taas enemmän katukuvassa ja arjessa. Pienenä hämmästelin myös rannikkoalueelta kotoisin olleita, jotka eivät osanneet sanaakaan suomea. Ruotsissa taas sain itse tottua selittämään, että vaikka olen suomalainen, äidinkieleni (modersmål) on aina ollut ruotsi. Välillä kyllästymiseen (tills man fått nog) asti.

Ankkalammikko yhdistää meitä kaikkia

Oli miten oli, meillä erilaisilla suomenruotsalaisilla on silti paljon yhteistä. Ankkalammikko (Ankdammen) ei nimittäin ole mikään myytti (myt). Siksi suomenruotsalaisten on syytä pitää kieli (tungan) keskellä suuta (munnen). Kun kaksi toisilleen ventovierasta suomenruotsalaista tapaavat, voin melkein sataprosenttisella varmuudella vakuuttaa, että he ovat joko sukua toisilleen, vaihtoehtoisesti heidän sukulaisensa ovat naimisissa keskenään tai sitten heillä on yhteisiä, läheisiä tuttuja. Väite (påstående) perustuu empiiriseen tutkimukseen (forskning) lähes 20 vuoden ajalta.

Geeniperimäämme ajatellen tämä on tietysti hiukan huolestuttavaa, mutta lohduttaudun sillä, että kaksikielisyys kuulemma suojaa Alzheimerin taudilta. Torontolaistutkijoiden mukaan vaikutus korreloi sen kanssa, kuinka aktiivisesti käytät kahta tai useampaa kieltä. Puhukaamme siis ruotsia. Ja suomea. Ja välillä hiukan både och (sekä että). Kuten kielisaarekkeissa on tapana.

Hanna von Wendt

Ordlista – Sanastoa

Ankdamm,-en, -ar: ankkalammikko

Forskning,-en, -ar: tutkimus

Få nog: Kyllästyä, saada tarpeekseen

Förr i tiden, förr i världen: ennen vanhaan

Modersmål, -et, -: äidinkieli

Mun,-nen,-nar: suu

Myt,-en, -er: myytti

Tammerfors: Tampere

Språk, -et, -: kieli

Språkö, -n, -ar: kielisaareke

Svarta får, -et, en: musta lammas

Tunga, -n, -or: kieli

Tvåspråkig: kaksikielinen

Uleåborg: Oulu

Påstående, -t, -nden: väite

Viisauksia reunasta laitaan

Viisauksia reunasta laitaan

Yksi kultakala kulhossa, toinen ilmassa. Viisas katsoo maailmaa kultakalamaljan ulkopuoleltaMitä on taiteellisuus? Mistä saa luomisvoimaa ja kuinka maratonille treenataan? Mitä iloa on jalkapallosta? Puhumme, vaikenemme, perehdymme stadin slangiin sekä mokaamisen ihanuuteen ja viisauteen.

Kooste on tehty online-raatimme kyselytyntien sisällöistä. Käytämme alla etunimiä. Täältä löydät esittelyt ja online-kyselyt kokonaisuudessaan.

Jörn: Vilken musik jag helst lyssnar till? Havet och fåglarna.

Monika: Jag har lite svårt för stora ord. Jag tänker helst i detaljer, det konkreta och fysiska. Jag tycker inte om till exempel i vissa TV-serier i Amerika där folk går omkring och säger Jag älskar dig hela tiden. Det betyder ju ingenting till sist. Med kärlek är det också lite på det sättet. För många ord.

Jörn: Allt är nuförtiden lättare, men det innebär inte att det är bättre. En vän till mig skrev: skit är skit om än per satellit.

Peppe: ”Jag befriar dig” handlar om att man inte alltid behöver göra tråkiga saker. Är man riktigt trött en kväll man man till exempel be sin man befria en från att borsta tänderna (Härmed befriar jag dig från att borsta tänderna.) Eller så har man inte lust att gå till affären och köpa mjölk (Härmed befriar jag dig från att köpa mjölk.) Eller kanske att åka ut på landet för att fira midsommar. (Härmed befriar jag dig från att åka ut på landet.) Man får naturligtvis inte missbruka Jag befriar dig-meningen. Med makt kommer ansvar.

Jörn: Olit sivari vuonna 1959. Miten siihen suhtauduttiin? – Civiltjänst hette det inte då, utan att vara vapenvägrare. 16 månaders tjänstgöring. Det var inte lätt. Jag sändes till Björneborg. Den allmänna uppfattningen var negativ.

Isa: Jag tror definitivt (aivan varmasti) att en av de mest extrema, eller kanske mer trendiga, sakerna just nu är att göra sådant som tidigare ansågs tråkigt. Om man läser igenom några av de mer populära bloggarna tycker jag att man kan märka att det är populärt nu att laga kalops för hela familjen eller sticka.

Jörn: Tiden förändrar medierna. Medierna förändrar tiden.

Baba: Visst finns det mycket förvaringsutrymme under bordet i Uutisvuoto. Det är bara en kuliss, så det är nog inte så värst snyggt där bakom. Där finns ett helt virrvarr av elsladdar och annat bråte. Prisen ligger på en gammal upp och ned vänd kartonglåda. Så du kan tänka dig – det är nog faktiskt lite svårt att hålla reda på allt.

Jörn: Det värsta som hänt mig i medierna har ibland varit självförvållat, men inte alltid. Vad medierna gör kan man inte rå på.

Alf: De finns ingen mat som inte kan göras bättre genom a) linda in i bacon, b) dränka i hot sauce (gärna hot wing sauce).

Jörn: Jag äter allt som kommer av naturen, inklusive hund, men hund endast i Kina.

Taiteellisuus ja treenaus

Kjell: ”Konstnärlig” är ett ord jag inte vill dramatisera. Ibland tror människor som sysslar med konst att dom är lite bättre än sådana som inte gör det, och den attityden är jag allergisk mot. Jag ogillar kvasikonstnärlighet. Konst är det som konstnärer har till uppgift att göra, punkt. (dramatisera = dramatisoida, suurennella; attityd = asenne; allergisk mot = allerginen jollekin; kvasikonstnärlighet = tekotaiteellisuus)

Monika: Jag tycker att konst INTE är nåt heligt som ska ses upp till och beundras men ska vara nåt som vi kan ha med oss och använda oss av i våra liv. Konstnärligt på bra sätt KAN betyda intitativrik, infallsrik, fantasifull, vildvuxen, etc. Men allt detta inte på nån separat ö (itsenäinen saari) vid sidan av verkligheten. Utan mitt i.

Jörn: Mistä olen ammentanut luomisvoiman? Urheilemalla, juomalla, polttamalla, tekemällä duunia.

Baba: Hemligheterna med maratonträningen? Det är bara att göra det regelbundet. Det är helt enkelt en livsstil. Och när man löper ska man göra det tillräckligt långsamt.

Kjell: Jag älskar fotbollen i sig, känslan när man lyckas slå en perfekt avvägd passning i en lucka mellan två motståndare är obeskrivligt fin. (perfekt avvägd passning = täydellisesti ajoitettu syöttö; obeskrivlig = sanoinkuvaamaton)

Jag är nog mer ensamvarg än lagspelare. Det märks också i mitt skrivande, jag är ganska ensam med mina idéer, jag vill ha det så. Men just därför är saker man gör tillsammans, som att spela boll eller göra musik, så viktiga för mig – de är en motvikt till ensamheten i jobbet. Att spela i band är ännu finare än att spela fotboll, tycker jag, för där får alla vara på samma sida, det behövs inga motståndare. (ensamvarg = yksinäinen susi; motvikt = vastapaino; motståndare = vastustaja)

Mokaaminen, opettelu ja virheet

Baba: En miss kan vara en fullträff om man utnyttjar den väl.

Monika: Vi är olika, vi mänskor, i huvudet och kroppen. Endel är snabba, andra långsamma – och det gäller väldigt mycket författare också. Det enda man kan säga om proffessionalism tror jag – är att det gäller att genom försök och misstag (=yritys ja erehdys) komma fram till vad som passar en bäst. Fast det där snabba skedet gäller i början. ”Fånga i vinden”, liksom. Det tror jag på. Men jag skriver om tusen gånger. Bokstavligen. Och tar ut utskrifter. Det är omöjligt att bara skriva på dator. Dator är virtuellt. Bok, text, litteratur är fysiskt, konkret.

Bettina: Stämningen försöker jag skapa genom att vara så naturlig som det nu går att vara framför kamerorna. Och genom att ”tillåta” fel. Det är ingen katastrof om någonting går fel någon gång. Man kan skratta åt det och sedan är stämningen ännu bättre. För att citera vår tidigare chef på Yle: Mikael Jungner sade alltid att ”saa mokata, ja pitääkin mokata välillä”. Och visst – publiken i studion hjälper nog till också. En bra, intresserad publik är guld värd.

Mårten

Jag älskar misstag och blundrar. Det är genom dem som människorna och världen förbättras.

Man lär sig som barn att man skall undvika fel och misstag, och i den åldern är det helt rätt. Om små barn inte lär sig skillnaden på rätt och fel, hett och kallt, vasst och slött så kan det gå illa för dem. I skolan måste vi lära oss riktig matematik, riktig grammatik och rättstavning. Utan alla dessa regler skulle världen inte fungera. Själv har jag alltid varit en stor vän av regler, i synnerhet i yngre år.

Men samtidigt måste man tillåta sig att göra fel. Annars sker ingen utveckling. Man kan inte lära sig åka slalom utan att falla i backen. Man kan inte lära sig spela piano utan att slå på fel tangent ibland. Man kan inte lära sig ett nytt språk utan att säga en massa knasiga saker som strängt taget är fel.

I affärsbranscher som utvecklas snabbt är detta ännu viktigare. Det visar sig att vinnarna i IT och i högteknologi följer ett darwinistiskt mönster. Det gäller att pröva på en massa, slänga bort det som inte fungerar, och iterera oerhört fort. Då får man till stånd en snabb evolution som producerar de bästa resultaten.

Charles Darwin sade det så klokt: ”It is not the strongest of species that survive, nor the most intelligent, but the one more responsive to change.”

För att reagera snabbt på förändringar i omgivningen måste man vara beredd att göra fel. Man måste tillåta sig att experimentera. Man måste uppmuntra dem som misslyckas. De är ofta de stora misslyckandena som leder till de bästa innovationerna.

Jag har själv gjort så många misstag under min karriär att jag undrade om jag någonsin skulle kunna nå framgång. Men just när det var som värst – bolaget jag hade lett gick i konkurs – stod nästa möjlighet för dörren. Jag samlade ihop vad jag hade kvar av sisu och tog mig an den nya uppgiften. Vi började bygga ut företaget som hade ett dussin anställda och ungefär en miljon euro i omsättning. Sju år senare var företaget värt över hundra gånger mer.

Också den solskenshistorien innehåller en god dos farliga missar och blundrar. Jag skall inte gå in på de misstagen just nu, men det är viktigt för alla att veta att alla framgångsrika företag har gått igenom svåra tider med svåra misstag.

Vi finländare borde lära oss at se det fina med försök och misstag. Det är så man lär sig. Ett misslyckande är inte slutet på världen, utan en ny början.

Alf ja Magnus sekä kaupungit

Alf: Varför gillar jag Åbo och Danmark? – Jag gillar Åbo för att det är litet, och Köpenhamn för att det är stort. Hesa är varken eller.

Magnus: Helsingfors är mitt hem. Jag trivs fantastiskt bra här. Det är konstigt, men senast när jag var i Stockholm så kändes det inte som min stad längre. Så kan det gå. Siinä se mene.

Alf: Jag tycker inte Helsingfors är så mycket till metropol. Det är en OK stad, men jag skulle inte klassa den bland metropolerna. Något med staden gör att den känns rätt liten – vilket kan vara trevligt! Samma sak med mitt Köpenhamn, en stor stad, men inte någon större metropol. Men det är ju hur det känns…

Magnus: Visst är Stockholm större som stad men det märker man inte när man bor där. Man går till samma butiker och samma restauranger. Skillnaden är bara att i Stockholm så är det mer folk i vägen då man ska fram.

Alf: Måste alla bo innanför Ring III? Ska vi hjälpa människor i periferin att sysselsätta sig själv och  förtjäna sitt levebröd? – Det där med vad som är periferi är ju lite lustigt. Åbo är utanför Ring III, är det periferi? Landsbygden behöver stöd, men nog också så att folk på landsbygden måste fundera på nya sätt att realisera företagande på landsbygden. Alla kan inte vara i ekoturismbranschen.

Puhuminen ja hiljeneminen

Sampo: Om jag skall spela arg tänker jag inte på att vara arg, utan på varför jag är arg.

Mårten: Man kan ha enorm fördel av en finsk eller nordisk kulturell bakgrund. Man kan till exempel säga ”Eftersom jag är från Finland så tänker jag berätta för dig exakt hur jag ser på saken.” Många uppskattar uppriktigheten i budskapet, och bara man ser till att mottagaren är förvarnad så brukar allt gå väl.

Jörn: Vad är viktigare: att säga ja eller att säga nej? – Kan också säga Antingen-Eller eller Vet ej, eller Vet.

Mårten: Det är mycket nyttigt att kunna vara tyst. I många diskussioner och förhandlingar får man en fördel om man lugnt kan lyssna på den andra och inte bli nervös om det uppstår en plötslig lucka i pratet. Vi finländare är experter på detta.

Jörn: Vad som irriterar mest? Skitpratare.
Bäst och sämst i diplomatens arbete? Sämst, se ovan. Bäst att möta intressanta människor.

Alf: Jag tycker illa om människor som tror att de vet exakt hur allt skall vara, d.v.s. människor som inte tror att de kan ha fel.

Sampo: Vilken känsla är svårast att spela? – Ingen känsla är svårare än andra, att efterlikna en känsla är svårare. Man måste iaktta andra så lär man sig att spela den själv. Man kan inte riktigt teoretisera dessa saker.

Peter: Jag läser högt för barnen på svenska, nästan varje kväll.

Jörn: Vad jag vill åstadkomma? Leva, arbeta.

Kjell: kääntäminen ja stadin slang

Miten kääntäminen tapahtuu?

Med den finska översättningen går det till så, att översättaren först översätter hela boken. Sedan får jag manuskriptet och gör anteckningar. När jag läst allt så träffas översättaren och jag, och så går vi igenom manuskriptet sida för sida, kanske 50-60 sidor per dag. Det brukar ta en arbetsvecka eller två. När vi är oense är det alltid översättaren som har vetorätt. Min översättare Katriina är för övrigt en ängel som står ut med mig! (göra anteckningar = tehdä muistiinpanoja; sida för sida = sivu sivulta; oense = eri mieltä; vetorätt = veto-oikeus; viimeinen sana; för övrigt = muuten)

Miten stadin slangi muodostui?

När staden började växa sig stor i slutet av 1800- och början av 1900-talet bestod den nya befolkningen både av finskspråkiga familjer från hela landet och svenskspråkiga familjer från olika delar av Nyland, Österbotten, Åboland. De finskspråkiga inflyttarna var förstås fler, därför fick det tidigare rätt svenskspråkiga Helsingfors ganska snabbt finskspråkig majoritet. Jag tror att det var år 1902 svenskan råkade i minoritet, och efter det har ju den svenskspråkiga befolkningens andel bara krympt. (råka i minoritet = joutua vähemmistöön; krympa = kutistua)

I varje fall så bodde de här familjerna ganska ofta sida vid sida, nära varandra, särskilt i de trångbodda arbetarstadsdelarna (Rödbergen, Berghäll, Sörnäs, Vallgård, Hermanstad). De behövde helt enkelt ett språk att kommunicera på. Lägg ännu till inflytandet från ryskan (gamla slangord som lafka, safka, koni, bonja, snaija, etcetera), så tror jag att vi har en bild av hur slangen föddes bland de unga pojkarna och flickorna som rörde sig på gator och gårdar. Vissa ord kom säkert också från andra, mindre språk. På helsingforssvenska kunde man kalla en manlig kamrat för ”en bra jappe” ännu när jag växte upp. Jag undrade alltid var det där ”jappe” kom ifrån. Tills jag läste en bok om jiddisch och hittade ordet ”jape” för man. Så här är det nästan alltid med stadsslang. Den föds av att olika språk och kulturer möts och lär känna varandra i storstaden. (trångbodd = ahtaasti asuttu; kommunicera = kommunikoida, viestiä; inflytande = vaikutus; manlig kamrat = miespuolinen toveri; stadsslang = kaupunkislangi)

Kaksikirjainsanarunoilun maailmanmestaruus

Kaksikirjainsanarunoilun maailmanmestaruus

Helmikuussa 2011 järjestetyt yksi- ja kaksikirjainsanamaailmanmestaruuskisat poikivat yksinkertaisesti niin häkellyttävän tasokkaan saldon, että tuomaristo meni sekaisin ja totesi että ihan kaikki värssyjä lähettäneet ovat voittajia.

Eniten yleisöääniä saivat Gina Sundgrén ja Mia Vanhatalo, jotka julistamme täten maailman lyhytsanaisimmiksi runoilijoiksi. (Varokaa ruotsalaiset, täältä pesee, sillä Mia on myös manailumaailmanmestaruuden taustapiru.)

Lisäksi jaamme seuraavat erityismaininnat: Mici Cronstedtille maailman pisimmästä yksitavulirutuksesta på världens bästa tvåbokstavssvenska.

Sekä Edward Krogiukselle maailman monisanaisimmasta kaksisanarunoilusta.

Ja vielä Pinjalle ja Venlalle, jotka oivalsivat homman ihan parhaiten!

Voittajat

I år en ny vy må du ta: nu ut i is o yl få vi gå, då ej tö vi få se!

Tänä vuonna joudut ottamaan uuden näkökulman: nyt ulos kylmään ja tuuleen saamme mennä, koska emme saa suojasäätä nähdä!

Gina Sundgrén

Ko må ej gå på öl. Yr ko må gå i kö, om ko bo i by, ty då vi ge ko hö, må vi få di ej öl!

Lehmä ei saa kulkea oluella. Sekava lehmä kulkekoon jonossa ollessaan kylässä, koska kun annamme lehmälle heinää, meidän tulee saada maitoa, ei olutta!

Mia Vanhatalo

Värssyn analysointi

Ko må ej gå på öl. (Kristillisen tarinan lehmä, kävelee oluen päällä?)

Yr ko må gå i kö (Kauhea vaatimus sekavalle lehmälle, vrt blondit baarijonossa.)

om ko bo i by (hyvä että asuu maalla, se on lehmälle hyvä homma)

ty då vi ge ko hö (ja vielä parempi, yhteisvastuullisuutta!)

må vi få di (ja vastavuoroisesti saamme tärkeitä rakennusaineita)

ej öl! (No, hyvä että lehmä on aito eikä geenimanipuloitu.)

(Analyysin suoritti kaksikirjainrunotieteilijä Ms Riitta Repo)

Maailman lyhytsanaisimpien runoilijoiden värssyt

Ve er, fä. Ni bo i by. Er hy är ny. Åt ni ål? Ta då in öl, ty or bo i di. Yr få dö. Vi må gå på is om dy är rå.

Pahuksen tomppelit. Asutte kylässä. Ihonne on uusi. Söittekö ankeriasta? Ottakaa silloin sisään olutta, koska äidinmaidossa asuu juustopunkkeja. Sekava kuolkoon. Kulkekaamme jäällä jos muta on raakaa.

Mårten Mickos

Yr? En al i il, yl på ås är ok… ve… dö. Ta öl, då är ro.

Sekaisin? Leppä tuulenpuuskassa, ulvonta harjun yllä on ies… epäonni… kuolema. Ota olut, silloin on rauha.

Kirsi Vesterbacka

Yl ur tå få ve as be di ur ho av ax ir åt hö ur bo.

Varpaasta nouseva ulina aiheuttaa epäonnea. Haaska anelee rintamaitoa tähkäaltaasta. Irlantilainen söi heinää pesästä.

Riitta Repo

(Toim huom tämä värssy on ihan oikea HAIKU)

Åt ål. Yr av ål. Ve, ål! Ge ro! Ge och ta, se så bra. Nu ro i by.

Ulrica Haglund

Mö må ta en öl, ty en öl, pö om pö är ok!

Monica Grip

Ja, ve av uv.

Kyllä epäonnea huuhkajasta.

Pinja & Venla

Fe få di.

Pinja & Venla

En en be by dö, ås är is ty tö dö.

Eräs kataja pyytää kylää kuolemaan, harju on jäätä koska nuoska on kuollut.

Riitta Repo

In är ut.

Sisällä on ulkona.

Venla & Pinja

Ur är yr ty so så ax.

Kello on sekaisin koska emakko kylvää tähkää.

Venla & Pinja

’He je he’, sa en mö i kö, ’Son se’, sanoi tyttö jonossa,

’se – en fe i rö’ . ’ kato- keiju korressa’.

’Je et yr, he je ju hö’, sa Bo. ’Ooksä seko,sehän on heinä’, sanoi Bo,

Då sa en ko ’mo mo, … Sitten lehmä sanoi ’muu muu,

är du en Hö ös mö, fä?’ ’ootko sä Heinä-saaren tyttö, tollo?’See more

Minni Hiiri

Må ni le (hymyilkää!):

Uv i al, se as – ät en dö ål! Le fe – be om te! Ko är fä – åt rö i hö. So är i dy – åt ax i ag. Bi i en ek på en ås nå ny vy. Mö i kö må ge di i by. Ös yr id ur öl i en en-ho! Åk på ök i år. El i is ge tö. O ve om ir s…e rå gå av på ö. Vi be om ro om de dö av el av ål . Ej il i lä, ro en öl åt Bo.

Lepässä istuva huuhkaja, katso haaska – syö kuollut ankerias! Hymyile keijukainen – pyydä teetä! Lehmä on karja – söi heinässä olevan korren. Emakko on mudassa – söi ruohon tähkän. Mehiläinen harjulla olevassa tammessa saavuttaa uuden näkymän. Jonossa seisova neitokainen antakoon rintamaitoa kylässä. Kauhoa sekaisin oleva säynävä katajasta tehdyn altaan oluesta. Lähde juhtakyydillä tänä vuonna! Sähköä jäässä aiheuttaa loskaa. Luoja varjelkoon jos irlantilainen näkee rajan menevän poikki saaressa. Pyydämme rauhaa jos he kuolevat ankeriaan sähköstä. Ei puuskaa tyynessä, souda olut Bo:lle.

Mici Cronstedt

På dialekt/murteella:

-He je no na no tå du it je na me Bo? -Ja je ju it na me Bo fö Bo je ju it na me tu! Så he va he me Bo tå.

-No onpas ikävää kun et leiki Bon kanssa? -No enhän minä leiki Bon kanssa, koska Bo ei leiki sinun kanssasi! Eli… siihen loppuivat Bon mahdollisuudet.

-Det är tråkigt att du inte leker tillsammans med Bo. Jag leker ju inte med Bo, för Bo leker ju inte med dig. Så det var det med Bo då!

Mia Vanhatalo

Edwardin runokokoelma

GE NI ER ? MÅ SE DE DÅ

Luovutatteko ? Saas nähdä, toivottavasti ette.

ÅL, OR O BI GE EJ DI

Ankerias, juustopunkki ja mehiläinen ei imetä.

AL, EK O EN GÅ NU AN

Leppä, tammi ja kataja käy päinsä.

FE LA NU NY SO I DY

Hyvä haltija laittoi emakon mutaan.

BY, NI, VI SE FÄ O LE

Kylä, te, me näemme karjaa ja hymyilemme.

KO, ÖK O SO FÅ EJ RO

Lehmä, juhta ja emakko eivät saa rauhaa.

HY PÅ TÅ I HO MÅ JA JO…

Varpaan iho pesualtaassa saattaa jaa, joo…

GE NI ÖS NU MÖ O DU

Pökköä pesään nyt neito ja sinä.

MÅ TU EJ DÖ NU I HÖ

Älköön kaksi kuolko nyt heinässä.

AG, AX O RÖ FÅ EJ MÖ

Heinä, tähkä ja ruoko ei saa neitoa.

BU, VI, NI, DU FÅ EN NU

Buu (itkekööt), me, te, sinä saavat yhden nyt

RI, TI, RA, TI O RA, AL, LA

FÅ VI BE OM DE MÖ, DU O JA ME ?

Sammeko luvan, neito sinä ja minä myös ?

Edward Krogius

Kuningaslajin tuomari on nuija NallePuh

Kuningaslajin tuomari on nuija NallePuh

Hurrien kuningaslajissa käytetään huonosta tuomarista nimitystä ”nuija”, joka on myös ruotsiksi ”nuija”. Tuomareille huudellaan kovaa ja korkealta.

Jo hurrien kuningaslajin juniorit opetetaan hyvin ajoissa kritisoimaan tuomareita. Joskin heidän huutelunsa on aika sööttiä, tyyliin ”Ut med domaren och in med Nalle Puh, in med Nalle Puh”. Siis ”Tuomari ulos ja Nalle Puh tilalle”.

Suurin osa tämän jalon lajin pelikentällä tapahtuvista rikkomuksista kerrotaan yleisön toimesta tuomareille suomeksi. Vaikka peli kulkeekin yleensä ruotsiksi. Yleisimmät huudot ovat askelvirheestä kertova ”askeleita” tai viivarikosta kertova ”viiva”.

Mistä lajista on kyse? Tietysti käsipallosta.

Lajin olennainen osa on jokaisen käsipalloseuran oma nimikkohuuto. Vaikkakin sen käyttö vähenee sitä mukaa, kun juniorit kasvavat isoiksi. Partaiset SM-sarjassa pelaavat miehet harvemmin huutavat muuta kuin mahdollisesti ”rock”. Tai jotain muuta yhtä mielikuvituksellista.

Oman käsipalloseurani karjaalaisen BK-46:n nimikkohuuto on saanut inspiraationsa puna-valko-raitaisista pelipaidoistamme ja kuuluu: Vi är röd, vi är vit, vi är BK-dynamit. (Me olemme punaisia, me olemme valkoisia, me olemme BK:n dynamiittia.)

Kuningaslaji käsipallo

Käsipallo käsis eli handis on suomenruotsalaisten kuningaslaji. Vaikka käsipalloa pelataan vain eteläisessä Suomessa, on se kuitenkin osa kaikkien suomenruotsalaisten arkea – ainakin median kautta.

TV Nytt, Sportsmagasinet, Sportsradion, Hufvudstadsbladet, Vasabladet, Västra Nyland ja muut suomenruotsalaiset mediat raportoivat käsipallosta runsaasti ja säännöllisesti. Suurimmalle osaa suomalaisista oikeasti tärkeät mediat, kuten Helsingin Sanomat tai Urheiluruutu, eivät taida juurikaan tietää – tai sitten välittää lajin olemassaolosta.

Ruotsissa pelattiin juuri kuukausi sitten käsiksen MM-kisat ja Hesarissa oli asiasta tasan 1 rivi – loppuottelun tulos. Että sellainen kuningaslaji ; )

Kuumat kundit ja mimmit

Käsipallon jokavuotinen huipputapahtuma Suomessa on Siuntiossa pelattava Sjundeå-cup. Toukokuisena viikonloppuna koko suomalainen käsipallokansa (ja muutama ulkomainen joukkue Virosta ja Ruotsista) kokoontuu siuntiolaiselle pellolle ja ruohokentälle kahdeksi päiväksi pitämään hauskaa ja pelaamaan.

Käsipallon lisäksi tarjolla on kahvia (kaffe), jäätelöä (glass), grillimakkaraa (grillkorv) ja vohveleita (vofflor). Yhtä tärkeää kuin pelaaminen, on tuttujen tapaaminen. ”Kaikki” ovat Sjundeå-cupissa.  Sjundeå-cupia kutsutaan myös Stekan-cupiksi (paistaja-cup), koska se on ensimmäinen mahdollisuus polttaa nenänsä kevätauringossa.

Mimmit tsekkaavat siellä kesän kuumimmat kundit ja kundit tsekkaavat kuumimmat mimmit. Minijuniorit tekevät siellä ensimmäiset maalinsa. Vanhemmat vaihtavat kentän laidalla kuulumiset ja tiedot pörssikursseista sekä muusta tärkeästä.

Palloon laitetaan pihkaa

Lopuksi muutama pelin seuraamista helpottava termi, joiden avulla tähän hienoon suomenruotsalaiseen urheilumuotoon pääsee sisälle. Pallo (boll) on sen kokoinen, että se istuu hyvin isokätisen miehen kämmeneen, naisilla ja junioreilla on pienempi pallo.

Aikuiset ja vanhemmat juniorit laittavat palloon pihkaa (klibba), joka antaa pitävämmän otteen. Pelissä hyökätään ja puolustetaan. Erikoisuutena moneen muuhun lajiin on, että yleisö kannustaa omaa joukkuettaan pääasiassa puolustuspelissä, kannustaminen tapahtuu rytmikkäästi taputtamalla.

Menestyksekkään käsipalloilijan ominaisuuksia ovat hyvä tekniikka, kova tahto, voima ja pelisilmä – tunnettuja suomenruotsalaisia piirteitä kaikki?

Suomen käsipallon mekka on Karis – Karjaa, josta teille kirjoitteli,

Maarit Feldt-Ranta

Sanastoa / vokabulär:

Ruotsinkielisiä tiedotusvälineitä: TV Nytt, Sportsrutan, Hufvudstadsbladet, Västra Nyland, Vasabladet

Ut med domaren och in med Nalle Puh. – Tuomari ulos ja Nalle Puh tilalle.

Steg! – Askeleita!

Anfalla – Hyökätä

Försvara – Puolustaa

Klappa händerna! – Taputa!

Han har bra teknik, hård vilja, styrka och spelöga. – Hänellä on hyvä tekniikka, kova tahto, voimaa ja pelisilmää.

Vi är röd, vi är vit, vi är BK-dynamit. – Me olemme punaisia, me olemme valkoisia, me olemme BK:n dynamiittia.

Yksinkertaisesti hyviä kaksikirjainloruja

Yksinkertaisesti hyviä kaksikirjainloruja

www.facebook.com/senjaopettaa-sivulta kootut lukijoiden lempikaksikirjainlorut.

Lorujen kokoamisessa suositeltiin käyttämään ainoastaan tiettyjä 2-kirjainsanoja.

AGA gav gas av avgas och angavs av as.
AGA antoi kaasua pakokaasusta ja haaska ilmiantoi.
Edward

Du mitt lilla bi, jag ber dig komma med mig till vårt bo innan jag dör.
Sinä pieni mehiläinen, pyydän tulemaan kanssani pesäämme ennen kuolemaani.
Marko

En fe får ej el från fä, för en ek eller en en ger den el.
Keijukainen ei saa sähköä karjalta, niiden sähkö tulee tammesta tai katajasta.
Jaana

Idoga idar simmar i hon med is.
Ahkerat säynävät uivat pesualtaassa jossa on jäätä.
Lisbet

Nu nås ni av doften av os i er nos, och snart finns ny mat på era fat.
Nyt ruoanlaiton höyryjen tuoksu kurottuu kuonoonne, ja kohta uusi ruoka on lautasillanne.
Micke

Ro i ro och se en rå fisk så rö så att en so kan få ligga på rön.
Souda rauhassa ja näe kun raaka kala kylvää korsia niin että emakko saa makoilla korsien päällä.
Anja

Ty tu turturduvor frös om tårna i tövädret, gick de in och tog en kopp te. Ute undrade uven över urets oumbärlighet.
Koska kahden kyyhkyläisen varpaita paleli nuoskasäässä, he menivät sisälle ja ottivat kupposen teetä. Ulkona pöllö ihmetteli kellon välttämättömyyttä.
Riitta

Hö ön är en ö i en å. Där simmade en ål, som vi i år åt med öl. Heinäsaari on joessa. Jossa ui se ankerias, jonka söimme oluen kera tänä vuonna.
Ami

In Finland we have this thing called HURRI

In Finland we have this thing called HURRI

Suomen brändityöryhmän työn tuloksena uhanalainen lajityyppi HURRI saa huomiota Matkailuneristämiskeskus MEKin uudessa turistikampanjassa.

IN FINLAND WE HAVE THIS THING CALLED HURRI -kampanjan toivotaan houkuttelevan Suomeen varakkaita venäläisiä, kiinalaisia ja intialaisia turisteja tutkimaan, miten omalaatuinen alkuperäiskansa pärjää nopeasti urbanisoituvassa yhteiskunnassa. Tämä käy ilmi Wikileaksin julkaisemista salaisista asiakirjoista.

Uusien sosiograafisten teorioiden mukaan uhanalaisuus on tietoinen veto. Hurrit ovat hakeutumassa todelliseen eliittiin – Unescon suojelulistalle – yhdessä Suomenlinnan, Galapagos-saarten ja kirjoituskoneiden kanssa. ”Hurrit ovat täysin verrattavissa saimaannorppaan” toteaa WWF, joka on perustanut jo kolme suoja-aluetta: Korsnäs, Grankulla ja Åland.

Kampanjan lanseerauksen myötä Korkeasaari jätetään pois Helsingin risteilymatkustajien ohjelmasta. Tilalle tarjotaan HELSINKI BY HURRI -elämyskierrosta. Reittiin kuuluu matka 3T-raitiovaunussa, jossa kuunnellaan äänekkäiden hurrimummojen keskusteluja. Kiertue päättyy ruotsinkieliseen kouluun, jossa lapset puhuvat sujuvasti maan molempia virallisia kieliä sekä erikseen että sekoitettuina.

Hurritologia-kurssit

Eläintieteilijöille ja bongaajille tarjotaan HURRITOLOGIA-kursseja. Hurrit jakautuvat tieteellisesti useisiin mielenkiintoisiin alaryhmiin.

Kulttuurihurreja löytyy Helsingin keskustasta. Heidät tunnistaa värikkäästä kaulahuivista. Lajin edustajat ääntelevät huonoa suomea vailla pienintäkään huonoa omaatuntoa.

Liitohurrit ovat Nuuksion uhanalaisten liito-oravien serkkuja eli ruotsinkielisiä liikemiehiä ja poliitikkoja. Näiden ääntely jäljittelee hyvin tarkkaan täydellistä suomen kieltä. Heillä on ns. Wahlroos-Stubb-tapa kuulostaa vakuuttavilta kaikilla maailman kielillä.

Amfibiohurrit liikkuvat suolalla maustetuilla vesillä. Heillä on soutuvene, Buster tai parhaimmillaan purjevene. Tärkeintä on kuitenkin asu, jossa on sinistä ja valkoista. Muuten heidät saatettaisiin virheellisesti tunnistaa riikinruotsalaisiksi, joka puolestaan on sangen yleinen lajityyppi.

Häntähurreja löytyy Sipoosta. Kyseessä on äärimmäisen erikoinen laji, jolle kasvaa sudenhäntä seitsemän Sipoossa asutun vuoden jälkeen. Heja Sibbo Vargarna!

Saaristohurreja tavataan enemmän lounaassa kuin lounaalla. Laji on siitä mielenkiintoinen, että he tekevät kovaa työtä ja ovat vaatimattomia.

Murrehurrien asuinsijat ovat Pohjanmaalla (Österbotten). Näiden ääntelystä ei saa kukaan selvää, eivät edes naapurikylän asukkaat. Lajin tyyppiesimerkit asustavat Närpiössä (Närpes). Kaikki ovat yrittäjiä.

Kylähurrit asustavat ympäri Suomen rannikkoja ja heidät tunnetaan erinomaisina kokkeina ja sukujuhlien ahkerina järjestäjinä.

Piilohurrit mainitaan yleensä viimeisenä alalajina. Näihin kuuluvat yksilöt, jotka ovat täysin sulautuneet valtaväestöön piilottamalla hurriutensa suomenkielisen nimen tai käyttäytymisen taakse.

HURRI HUR HUR? -esite vastaa kysymyksiin

MEK julkaisee kampanjan käynnistyessä esitteen, jossa vastataan matkaajien mahdollisiin kysymyksiin:

K: Saako hurreja ruokkia?

V: Hurreja voi mielihyvin ruokkia. On kuitenkin syytä muistaa että heillä on pitkälle kehittynyt geneettinen nestevaje, joten ruoan kanssa pitää aina tarjota juotavaa. Tämän lisäksi hurrit ovat erityisen mieltyneitä tonaalisiin viesteihin, joten heidän kanssaan toimiessa kannattaa laulaa, etenkin silloin kun heitä juotetaan.

K: Saako hurrin ottaa kotieläimeksi?

V: Hurrin saa kätevästi houkuteltua kotieläimeksi, kun jääkaappiin laitetaan sopiva määrä silakoita, pihalle laitetaan houkuttimeksi soutuvene ja vaatekaappin ripustetaan Lacoste- ja Burberry-merkkisiä vaatetuksia.

K: Onko hurri lemmikki-, hyöty- vai petoeläin?

V: Hurrit ovat lemmekkään petomaisen hyödyllisiä. He rakastavat tehtävien suorittamista, varsinkin kun heille korostetaan, että he edustavat hyvin pientä osaa väestöstä ja ovat suorastaan uhanalaisia.

K: Mikä on hurrien tyypillistä ääntelyä?

V: Hurreilla ei ole todettu yhtenäistä kielenkäyttöä, mutta laji voidaan usein tunnistaa äänenkäytön perusteella. Hurrit ovat lähes kyvyttömiä ääntelemään hiljaisesti ja täysin kyvyttömiä ääntelemään vailla innostusta.

K: Miten hurri sopeutuu valtaväestöön?

V: Hurrit ovat ristiriitaisia olentoja. He haluavat sulautua valtaväestöön aivan täydellisesti, mutta myös erottua edukseen. On havaittu, että hurri saattaa pakottaa itsensä syömään kalakukkoa, vaikka hänen salaa tekisi mieli huonoksi hapantuneita silakoita. Hurri myös opettelee suomen kieliopin täydellisesti, vaikka yksikään suomenkielinen ei ole koskaan sitä täysin hallinnut.

K: Onko hurriheimojen asuinseuduilta löytynyt kulttuuriesineitä kuten vanhoja ruukkuja tai kolikoita?

V: Kyllä ja ei. Hurriheimot ovat perustaneet enemmän säätiöitä kuin mikään muu universumin nisäkäs. Kun säätiöiden huostaan tallennetaan kaikki rahat ja vanhat tavarat, syntyy ennennäkemätön määrä museoita ja arkistoja, ja samalla hurrien asutukset pysyvät moderneina.

K: Miksi hurrit ovat uhanalaisia?

V: Hurrit soveltavat monta eri menetelmää ryhmänsä kutistumiseen: hankkivat liian vähän lapsia, muuttavat ulkomaille, avioituvat yli kielirajan sekä vaihtavat nopeasti suomen kieleen kohdatessaan valtaväestön jäsenen.

K: Onko hurreista löytynyt yhtäläisyyksiä muihin luonnon eläimiin tai hyönteislajeihin?

V: Tämä on mielenkiintoinen luonnontieteellinen kysymys, johon ei ole löydetty täydellistä vastausta. Se kuitenkin tiedetään, että hurri ottaa asiat kevyesti kuin perhonen, ahkeroi kuin muurahainen ja pistelee kuin ampiainen. Hurreilla on myös todettu DNA-yhtäläisyyksiä kultaisten noutajien kanssa. Lajityyppi on iloinen ja lojaali, seuraa ja kannustusta kaipaava palvelija, joka tykkää vedestä mutta haisee hieman omituiselta märkänä.

K: Kuka on maailman merkittävin hurri?

V: Tämä on tärkein lajityypin tunnistustapa. Mikäli hurrilta kysytään tätä, hän äännähtää aina ”Minä!”.

Mårten Mickos

Lue kirjoittajan blogi: Älskade språk 

Hurri lusikoi laskiaispullan

Hurri lusikoi laskiaispullan

Hurri elää juhliakseen ja juhlii elääkseen (lever av att festa och för att festa). Alkuvuoden juhlapäivätäytteiset viikot lisäävät sekä elämän laatua että määrää (förbättrar livskvaliteten och förlänger livslängden).

Onhan tiedossa Runebergin päivä (Runebergs dag), ystävänpäivä (allahjärtans dag) ja fastlag (laskiainen).

Poikkeuksiakin on. Kalevalan päivää 28.2. eli suomalaisen kulttuurin päivää hurrit eivät juurikaan juhli. Onko sellaista, kysyy ilkikurinen kulttuurihurri. (Finns det sånt, frågar en elak kulturfinlandssvensk). Mutta toisaalta hän sitten kyllä haluaa, että ihan kaikki muistavat ruotsalaisuuden päivän 6.11.

Saamelaisten kansallispäiväkin 6.2. jää huomiotta. Naistenpäivä (internationella kvinnodagen) puolestaan haiskahtaa aivan liian neuvostoliittolaiselta.

Ystävänpäivä osoittaa, miten suuri sydän hurreilla on. Heille kyseessä on ihan kaikkien sydänten päivä, jota juhlitaan monikossa (alla hjärtans dag) täysin sydämin ja sieluin (hjärta och själ). Se ei siis ole vain yhden valitun päivä, kuten amerikkaisten Valentine. Tai edes ystävien päivä, kuten härmäläiset sitä niin kauniisti viettävät.

Rituaalit ja etiketit

Hurrit ovat juhlaseremonioista ja rituaaleista hurmaantuneita. Kaikissa juhlissa hurri ajattelee jokaista yksityiskohtaa taatakseen vieraittensa viihtyvyyden – siinä auttaa jokaisen tuntema yhteinen, turvallisuuden takaava etiketti.

Sydän tulee avuksi ensimmäisessä etikettisäännössä: mihin sijoitan istumaan tärkeimmän vieraan? No, sydämen puolelle! Kuka pitää kiitospuheen (tacktalet) – se joka istuu emännän sydämen puolella.

Amerikkalaisen systeemin mukaan kulkeva ns kansainvälinen etiketti ohjaa miespuolisen päävieraan istumaan emännän oikealla puolella. Ja pitämään kiitospuheen.

Näin ollen meille suomalaisille on ihanteellista saada vieraakseen sekä riikinruotsalainen (rikssvensk) että kansainväliseen etikettiin uskova vieras. Tällöin kaksi herraa saa tuntea olevansa tärkein kunniavieras (honnörsgäst) ja emäntä (värdinnan) saa nauttia kahdesta kiitospuheesta.

Juhlan kruunaa juhlaruoka

Paitsi rituaalit, etiketti, juhlat ja juominen, on toki syöminen ja sen viimeisetkin yksityiskohdat tärkeitä hurreille.

Vaikka etiketti sääteleekin sääntöjä, hurrit ovat tässä suhteessa sangen luovia. Runebergin torttu syntyi Fredrikan hätävarana: Johan Ludvig oli kutsunut ystäviään syntymäpäivilleen, mutta suurperheen ruokakomerosta (skafferi) ei löytynyt muuta kuin vanhojen kahvikakkujen (kaffebröd) ja pikkuleipien (småbröd) jämiä (rester).

Fredrika Runeberg (miehensä varjossa vaiennut kirjailija) jauhoi kuivuneet ”herkut” ja kostutti ne punssilla, joka on hurrien rakastama juoma. Se nautitaan lämpimänä tai kylmänä, ulkona tai pakkasretkellä, vaikka hernekeiton kanssa.

Leivoskekosten päälle tehtiin sokerikuorrutteesta rinkula ja sen keskelle vadelmahillosilmä (öga av hallon). Ei kuitenkaan Halosen silmä.

Nykyisin näkee myös suupalankokoisia (munsbitar) minirunebergejä. Superhyvää kuohuviinin kanssa. Nam.

Laskiaispullan tarjoilutapa saattaa yllättää suomalaisen: perinteitä kunnioittava hurri laittaa pullan keittolautaselle ja kaataa päälle kiehuvaa maitoa! Kuohkea pulla mantelimassoineen ja kermavaahtoinen sulaa lusikoitavaksi pullamössöksi. Maistuu paremmalta kuin kuulostaa. (Det smakar bättre än det låter.)

Laskiaispulla sen sijaan saattaa yllättää, ainakin jos ruotsissa tilaa sämpylän (semla). Det finns till försäljning bara i februari!

Siinä sitä ihmettelee, miksi Ruotsissa saa sämpylöitä ainoastaan helmikuussa, kunnes tajuaa. Semla on laskiaispulla Ruotsissa. Suomessa se on sämpylä.

Merja Sundström

Pottuillaan yhdessä!

Pottuillaan yhdessä!

Jokaisen hurrin sisällä elää halu olla lustfylld festprisse – ilontäyteinen tehojuhlija. Iloisten ystävien kanssa juhlitaan kaikkea maan ja taivaan välillä nimipäivistä rapuihin. Hurrit eivät ole kovin tarkkoja. Juhla saadaan aikaiseksi vaikka perunasta.

Mangsin tilalla Inkoossa osataan kirjaimellisesti tehdä perunasta juhla. Paikka sijaitsee käytevästi matkan varrella Hankoon, miltei tien poskessa, vain puolen tunnin päässä Helsingistä. Siellä toivotetaan vieraat lämpimästi tervetulleeksi molemmilla kotimaisilla kielillä.

Joka syksy Mangsissa pistetään pystyyn ”Pottujen pirskeet”, joka on suuri paikallisten perunapäivien yhteydessä järjestettävä juhla.

Tila vaalii vanhoja perunalajikkeita ja myy perunaa syysmarkkinoilla suurissa säkeissä vain kahdella eurolla säkki. Kaikille pitää tarjota vatsan, makuaistin ja mielen iloa!

Pöydällä notkuvien herkkujen lisäksi on myös tarjolla ohjelmaa koko perheelle, musiikkia, laulua ja tanssia.

Isoäiti Harriet Nordströmillä on kokonaista 147 vuotta saman suvun omistuksessa olleen tilan ohjat käsissä. Hän tykkää että ihan kaikki saavat työntää sormensa syvälle (pohjaa myöten) hillopurkkiin. Hänen bravuurinsa on mansikasta ja mustasta viinimarjasta tehty kuningashillo, kungssylt. Se on voittanut Suomen suuren hillopalkinnon ja sille on myönnetty jopa patentti. Mangsissa pitää siis majaa Suomen hillokuningatar.

Tämän kaiken seurauksena hillosta pitävät suomalaiset suuntaavat bussilasteittain Mangsin tilalle, jossa he ovat löytäneet jotain ennennäkemätöntä ja -kuulumatonta : ”Pikku Ruotsi” Suomessa! Hieman eksoottinen ja hirmuisen hyvin hoidettu paikka.

Isoäiti Harrietin viimeisin bravuuri ja taidonnäyte on hänen perunapuuronsa, joka oli suuri menestys matkamessuilla Helsingissä. Hän sekoittaa keitettyjä perunoita ja ruisjauhoa, muttei modernista hybridiviljasta, vaan vanhansorttisesta jota tila on viljellyt jo vuosikymmeniä.

– Vanhanaikainen ruisvilja ei sisällä yhtä isoja jyviä, jonka vuoksi maku ei myöskään ole yhtä jauhoinen. Vanhansorttisessa viljassa makua antavat kuitupitoiset jyvänkuoret ja lisäksi paras maku tulee vastajauhetusta viljasta, sanoo Harriet. Hän kertoo, että monet messukävijät kehuivat hänen perunapuuroaan parhaaksi mitä saivat siellä maistaa.

Mikäli sitten ajaa Hankoon asti, kannattaa käväistä torilla maistelemassa ”Tagen kalaa”. Tage Gustafsson myy maan parasta graavattua lohta ja koristelee torivaununsa palkintopokaaleilla mm. Helsingin ja Turun silakkamarkkinoilta. Palkittuja ovat perinteiset maustekalat, marinoitu silakka, erilaisista kaloista tehdyt herkulliset kalapihvit, savustetut katkaravut ja lohifileet.

Tage valittaa ainoastaan yhdestä asiasta, nimittäin kilpailutoimikunnan nuorista tytöistä, jotka uskovat, että silakan voi hyväksyä perinteisenä maustekalana. Sehän tehdään perinteisesti vain kilohailista. Kukaan ei tiedä, kuka tulevaisuudessa ja jatkossa tyydyttää kalatarpeemme herkkuillallisilla, koska Tage jää kohta eläkkeelle ja hänen poikansa tuntuu enimmäkseen touhuavan tietokoneen ääressä opiskeltuaan Yhdysvalloissa.

Eiköhän meidän suomalaisten pitäisi palata juurille sekä myös juureksille? Perunajuhlissa saavuttaa skaalaetuja pienimuotoisuudesta. På potatisfesten får man skalfördelar av småskalighet.

Laitetaan mieluummin pöytään hyvää mieltä, huumoria ja hauskoja ihmisiä kuin happamia eineksiä ja stressaantuneita öykkäreitä. Hellre gott humör och humor till bordet än sura och stressade skrävlare.

Tämä kiireinen ja stressaantunut maailma paranee nauttimalla iloisessa hyvässä seurassa, puhdasta ja reilua ruokaa. Siis hidasta ruokaa, Slow Food (good, clean and fair).

Ruokakulttuuria mullistava hitaan ruoan liike on jo ehtinyt rantautua yli 130 maahan sen jälkeen kun se käynnistyi 25 vuotta sitten Roomassa. Suomessa aate teki ensimmäisenä maihinnousun Raaseporiin, kun hurritar Diana Lindholm toi sen maahan.

Roomasta tuli aikoinaan meille paljon uutta, kun ristiretkeläiset toivat aatteensa aarniometsiimme. Nyt hitauden apostolit tuovat Roomasta rennosti ottamisen sanomaa.

Lähdetään me kaikki yhdessä protestiin maatamme vallannutta amerikkalaista pikaruokaa vastaan!

Pysytään perusasioissa. Ei hosuta. Nautitaan jokaisesta suupalasta. Katetaan kaikkien suomalaisten, niin hurrien kuin härmäläisten pöytään reilua hidasta ruokaa puhtaista peruseineksistä!

Christian Forsberg

Keskeinen sanalista:

Lustfylld festprisse – ilontäyteinen tehojuhlija

Kungssylt – kuningashillo

Skalfördelar av småskalighet –  skaalaetuja pienimuotoisuudesta (sanaleikkinä skalfördelar merkitsee myös ”kuorietuja”)

Hellre gott humör och humor till bordet än sura och stressade skrävlare – Mieluummin huumoria ja hauskoja ihmisiä kuin happamia eineksiä ja stressaantuneita öykkäreitä.