Suomen brändityöryhmän työn tuloksena uhanalainen lajityyppi HURRI saa huomiota Matkailuneristämiskeskus MEKin uudessa turistikampanjassa.
IN FINLAND WE HAVE THIS THING CALLED HURRI -kampanjan toivotaan houkuttelevan Suomeen varakkaita venäläisiä, kiinalaisia ja intialaisia turisteja tutkimaan, miten omalaatuinen alkuperäiskansa pärjää nopeasti urbanisoituvassa yhteiskunnassa. Tämä käy ilmi Wikileaksin julkaisemista salaisista asiakirjoista.
Uusien sosiograafisten teorioiden mukaan uhanalaisuus on tietoinen veto. Hurrit ovat hakeutumassa todelliseen eliittiin – Unescon suojelulistalle – yhdessä Suomenlinnan, Galapagos-saarten ja kirjoituskoneiden kanssa. ”Hurrit ovat täysin verrattavissa saimaannorppaan” toteaa WWF, joka on perustanut jo kolme suoja-aluetta: Korsnäs, Grankulla ja Åland.
Kampanjan lanseerauksen myötä Korkeasaari jätetään pois Helsingin risteilymatkustajien ohjelmasta. Tilalle tarjotaan HELSINKI BY HURRI -elämyskierrosta. Reittiin kuuluu matka 3T-raitiovaunussa, jossa kuunnellaan äänekkäiden hurrimummojen keskusteluja. Kiertue päättyy ruotsinkieliseen kouluun, jossa lapset puhuvat sujuvasti maan molempia virallisia kieliä sekä erikseen että sekoitettuina.
Hurritologia-kurssit
Eläintieteilijöille ja bongaajille tarjotaan HURRITOLOGIA-kursseja. Hurrit jakautuvat tieteellisesti useisiin mielenkiintoisiin alaryhmiin.
Kulttuurihurreja löytyy Helsingin keskustasta. Heidät tunnistaa värikkäästä kaulahuivista. Lajin edustajat ääntelevät huonoa suomea vailla pienintäkään huonoa omaatuntoa.
Liitohurrit ovat Nuuksion uhanalaisten liito-oravien serkkuja eli ruotsinkielisiä liikemiehiä ja poliitikkoja. Näiden ääntely jäljittelee hyvin tarkkaan täydellistä suomen kieltä. Heillä on ns. Wahlroos-Stubb-tapa kuulostaa vakuuttavilta kaikilla maailman kielillä.
Amfibiohurrit liikkuvat suolalla maustetuilla vesillä. Heillä on soutuvene, Buster tai parhaimmillaan purjevene. Tärkeintä on kuitenkin asu, jossa on sinistä ja valkoista. Muuten heidät saatettaisiin virheellisesti tunnistaa riikinruotsalaisiksi, joka puolestaan on sangen yleinen lajityyppi.
Häntähurreja löytyy Sipoosta. Kyseessä on äärimmäisen erikoinen laji, jolle kasvaa sudenhäntä seitsemän Sipoossa asutun vuoden jälkeen. Heja Sibbo Vargarna!
Saaristohurreja tavataan enemmän lounaassa kuin lounaalla. Laji on siitä mielenkiintoinen, että he tekevät kovaa työtä ja ovat vaatimattomia.
Murrehurrien asuinsijat ovat Pohjanmaalla (Österbotten). Näiden ääntelystä ei saa kukaan selvää, eivät edes naapurikylän asukkaat. Lajin tyyppiesimerkit asustavat Närpiössä (Närpes). Kaikki ovat yrittäjiä.
Kylähurrit asustavat ympäri Suomen rannikkoja ja heidät tunnetaan erinomaisina kokkeina ja sukujuhlien ahkerina järjestäjinä.
Piilohurrit mainitaan yleensä viimeisenä alalajina. Näihin kuuluvat yksilöt, jotka ovat täysin sulautuneet valtaväestöön piilottamalla hurriutensa suomenkielisen nimen tai käyttäytymisen taakse.
HURRI HUR HUR? -esite vastaa kysymyksiin
MEK julkaisee kampanjan käynnistyessä esitteen, jossa vastataan matkaajien mahdollisiin kysymyksiin:
K: Saako hurreja ruokkia?
V: Hurreja voi mielihyvin ruokkia. On kuitenkin syytä muistaa että heillä on pitkälle kehittynyt geneettinen nestevaje, joten ruoan kanssa pitää aina tarjota juotavaa. Tämän lisäksi hurrit ovat erityisen mieltyneitä tonaalisiin viesteihin, joten heidän kanssaan toimiessa kannattaa laulaa, etenkin silloin kun heitä juotetaan.
K: Saako hurrin ottaa kotieläimeksi?
V: Hurrin saa kätevästi houkuteltua kotieläimeksi, kun jääkaappiin laitetaan sopiva määrä silakoita, pihalle laitetaan houkuttimeksi soutuvene ja vaatekaappin ripustetaan Lacoste- ja Burberry-merkkisiä vaatetuksia.
K: Onko hurri lemmikki-, hyöty- vai petoeläin?
V: Hurrit ovat lemmekkään petomaisen hyödyllisiä. He rakastavat tehtävien suorittamista, varsinkin kun heille korostetaan, että he edustavat hyvin pientä osaa väestöstä ja ovat suorastaan uhanalaisia.
K: Mikä on hurrien tyypillistä ääntelyä?
V: Hurreilla ei ole todettu yhtenäistä kielenkäyttöä, mutta laji voidaan usein tunnistaa äänenkäytön perusteella. Hurrit ovat lähes kyvyttömiä ääntelemään hiljaisesti ja täysin kyvyttömiä ääntelemään vailla innostusta.
K: Miten hurri sopeutuu valtaväestöön?
V: Hurrit ovat ristiriitaisia olentoja. He haluavat sulautua valtaväestöön aivan täydellisesti, mutta myös erottua edukseen. On havaittu, että hurri saattaa pakottaa itsensä syömään kalakukkoa, vaikka hänen salaa tekisi mieli huonoksi hapantuneita silakoita. Hurri myös opettelee suomen kieliopin täydellisesti, vaikka yksikään suomenkielinen ei ole koskaan sitä täysin hallinnut.
K: Onko hurriheimojen asuinseuduilta löytynyt kulttuuriesineitä kuten vanhoja ruukkuja tai kolikoita?
V: Kyllä ja ei. Hurriheimot ovat perustaneet enemmän säätiöitä kuin mikään muu universumin nisäkäs. Kun säätiöiden huostaan tallennetaan kaikki rahat ja vanhat tavarat, syntyy ennennäkemätön määrä museoita ja arkistoja, ja samalla hurrien asutukset pysyvät moderneina.
K: Miksi hurrit ovat uhanalaisia?
V: Hurrit soveltavat monta eri menetelmää ryhmänsä kutistumiseen: hankkivat liian vähän lapsia, muuttavat ulkomaille, avioituvat yli kielirajan sekä vaihtavat nopeasti suomen kieleen kohdatessaan valtaväestön jäsenen.
K: Onko hurreista löytynyt yhtäläisyyksiä muihin luonnon eläimiin tai hyönteislajeihin?
V: Tämä on mielenkiintoinen luonnontieteellinen kysymys, johon ei ole löydetty täydellistä vastausta. Se kuitenkin tiedetään, että hurri ottaa asiat kevyesti kuin perhonen, ahkeroi kuin muurahainen ja pistelee kuin ampiainen. Hurreilla on myös todettu DNA-yhtäläisyyksiä kultaisten noutajien kanssa. Lajityyppi on iloinen ja lojaali, seuraa ja kannustusta kaipaava palvelija, joka tykkää vedestä mutta haisee hieman omituiselta märkänä.
K: Kuka on maailman merkittävin hurri?
V: Tämä on tärkein lajityypin tunnistustapa. Mikäli hurrilta kysytään tätä, hän äännähtää aina ”Minä!”.
Mårten Mickos
Lue kirjoittajan blogi: Älskade språk
Senjaopettaa 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.