Kategoria: Blogikirjoitus

Ankkalammikon vedet, rannat ja reunat

Ankkalammikon vedet, rannat ja reunat

julkaissut senjaopettaa

Ankkalammikko rannalta katsoenAnkkalammikko täällä ja tuolla puolen.
Samanlainen erilaisuus vai erilainen samanlaisuus?

Suomenruotsalaiseksi olen sikäli harvinainen tapaus, että satuin syntymään Oulussa. Vietin Oulussa myös suurimman osan lapsuudestani. Sieltä matka kulki vähitellen Vaasan, Pohjois-Ruotsin ja Etelä-Ruotsin kautta Helsinkiin.

Minulla on siis ollut ilo tutkailla suomenruotsalaisuutta hiukan eri näkökulmista.

Oulussa suomenruotsalaiset olivat harvinaisuus, harvinaisen täydellistä suomea puhuvia ruotsinkielisiä. Ruotsissa asuessani törmäsin taas monasti siihen, että suomenruotsalaisia pidettiin harvinaisen hyvää ruotsia puhuvina suomalaisina. Meillä suomenruotsalaisilla on hyvin erilaisia taustoja. Silti meillä on paljon yhteistä.

Harvinaisen hyvää suomea puhuva ruotsinkielinen

Elämä kielisaarekkeessa (språkö) on hiukan erilaista verrattuna esimerkiksi Helsinkiin tai Tammisaareen. Oulun suomenruotsalaisen kielisaarekkeen keskiössä on koulu. Pieni, puinen, hiukan rapistunut rakennus keskellä kaupunkia. Koulun nimi, Svenska Privatskolan, viittaa yksityiskouluun, mutta se on nykyään aivan tavallinen koulu.

Ennen vanhaan (förr i tiden) tosin suomenruotsalaiset perheet lähettivät mustat lampaansa (svarta får) Oulun sisäoppilaitokseen ja maksoivat siitä, että kauhukakarat pysyivät poissa silmistä. Mutta se on toinen tarina.

Siihen aikaan, kun asuin Oulussa, koulu oli lähes kaksikielinen. Luokassa puhuimme ruotsia, välitunneilla suomea. Tämä johtui paitsi suomenkielisestä ympäristöstä, myös siitä, että oppilaissa oli myös paljon täysin suomenkielisiä lapsia. Heidän vanhempansa halusivat lapsensa oppivan kaksi kieltä. Samalla me suomenruotsalaiset opimme suomen kielen. Varsinainen kielikylpy, ennenkuin niistä tuli muotia. Ainakin Oulun kielisaareketta leimasi lämmin, kotoisa tunnelma ja kaikki tunsivat toisensa.

Oulun lisäksi vastaavia saarekkeita löytyy Lahdesta ja Nurmijärveltä ja elokuussa aloittaa Svenskbacka Skolan Keravalla. Tampereella asustaa noin tuhat suomenruotsalaista, Oulussa korkeintaan pari sataa.

Harvinaisen hyvää ruotsia puhuva suomalainen

Vaasassa asuessani kaksikielisyys näkyi taas enemmän katukuvassa ja arjessa. Pienenä hämmästelin myös rannikkoalueelta kotoisin olleita, jotka eivät osanneet sanaakaan suomea. Ruotsissa taas sain itse tottua selittämään, että vaikka olen suomalainen, äidinkieleni (modersmål) on aina ollut ruotsi. Välillä kyllästymiseen (tills man fått nog) asti.

Ankkalammikko yhdistää meitä kaikkia

Oli miten oli, meillä erilaisilla suomenruotsalaisilla on silti paljon yhteistä. Ankkalammikko (Ankdammen) ei nimittäin ole mikään myytti (myt). Siksi suomenruotsalaisten on syytä pitää kieli (tungan) keskellä suuta (munnen). Kun kaksi toisilleen ventovierasta suomenruotsalaista tapaavat, voin melkein sataprosenttisella varmuudella vakuuttaa, että he ovat joko sukua toisilleen, vaihtoehtoisesti heidän sukulaisensa ovat naimisissa keskenään tai sitten heillä on yhteisiä, läheisiä tuttuja. Väite (påstående) perustuu empiiriseen tutkimukseen (forskning) lähes 20 vuoden ajalta.

Geeniperimäämme ajatellen tämä on tietysti hiukan huolestuttavaa, mutta lohduttaudun sillä, että kaksikielisyys kuulemma suojaa Alzheimerin taudilta. Torontolaistutkijoiden mukaan vaikutus korreloi sen kanssa, kuinka aktiivisesti käytät kahta tai useampaa kieltä. Puhukaamme siis ruotsia. Ja suomea. Ja välillä hiukan både och (sekä että). Kuten kielisaarekkeissa on tapana.

Hanna von Wendt

Ordlista – Sanastoa

Ankdamm,-en, -ar: ankkalammikko

Forskning,-en, -ar: tutkimus

Få nog: Kyllästyä, saada tarpeekseen

Förr i tiden, förr i världen: ennen vanhaan

Modersmål, -et, -: äidinkieli

Mun,-nen,-nar: suu

Myt,-en, -er: myytti

Tammerfors: Tampere

Språk, -et, -: kieli

Språkö, -n, -ar: kielisaareke

Svarta får, -et, en: musta lammas

Tunga, -n, -or: kieli

Tvåspråkig: kaksikielinen

Uleåborg: Oulu

Påstående, -t, -nden: väite

Tunnetusti hurmaavat hurrit

Tunnetusti hurmaavat hurrit

julkaissut senjaopettaa ♥ 2 Comments

Suomen tunnetusti hurmaavat hurrit olivat online Senjan koulussa maaliskuussa 2011. Tässä koosteet, esittelyt ja linkit online-sessioihin.

Koosteet

Esittelyt ja linkit online-sessioihin:

Alf Rehn on kansakunnan toivojen kouluttaja ja oikea professori. Maan kysytyimpiä puhujia, oli aihe ja tilaisuus sitten mikä tahansa kuten muoti tai autot. (Epäilemme että se johtuu siitä, että hän on onnistunut tekemään zzzz-kansantaloustieteestä seksikästä.). Alf kirjoittaa kirjoja ja matkustaa ympäri maailmaa luennoimassa. Hän on erityisen mieltynyt purkamaan luutuneita ajatusmalleja mutta hänen erityinen intohimonsa on ruoanlaitto. Alf Twitterissä. – ALF opettaa sinulle ruotsia.

André Wickström tunnetaan Suomen hauskimpana hurrina. Hän vetää läppää W-tyylillä niin lonkalta, hatusta kuin stetsonista. Ja tykkää kovasti musiikista. Juuri nyt on Finntroll hänen lempparinsa. Sen kuuntelu muuten on hyvä tapa oppia kieltä. Laulavat ruotsiksi, vaikka ovatkin supisuomalaisia. – ANDRÉ opettaa sinulle ruotsia.

Baba Lybeck juontaa Uutisvuotoa ja on ihan oikea kirjallisuustieteilijä. Hän osaa siis paljon esim. D-alkuisia sanoja, kuten Dante, Dickens, Donner, Dostojevski. Hän tykkää  myös juoksemista ja maratonharjoittelusta. Eikä epäröi tarttua giryaan eli kahvakuulaan. – BABA opettaa sinulle ruotsia.

Bettina Sågbom on rauhaton sielu, mutta äkkipikainen luonne. Hän on vetänyt TV-ohjelmia ja ollut niin radiossa kuin kolumnistinakin. Ja osoittanut olevansa temperamentista huolimatta melko lailla kohtuullinen tyyppi. Ainakin siitä on se hyöty, että on helppoa olla jotain mieltä joka viikko jostain. – Bettina Twitterissä. – Bettina opettaa sinulle ruotsia.

Isa Mårtenson on superrytmikkään Radio X3M:n ajankohtaisohjelman juontaja. Isan tehtävänä on seurata silmä kovana makeimpia tapahtumia sekä kotimaassa että maailmalla (niinpä hän bongasi myös Senjan koulun) – ISA opettaa sinulle ruotsia.

Jeanette (Peppe) Öhman on päätoimittaja ja hänellä on sikakomea ja huippuhauska mies, joka on tuo toinen listallamme oleva Öhman. Heidän poikansa Vidar opettaa ruotsia koulussamme. Supernainenko? Kyllä. – Peppe Twitterissä. – PEPPE opettaa sinulle ruotsia.

Jörn Donnerin kanssa voi puhua siitä millaista on olla kirjailija, elokuvantekijä, toimittaja, poliitikko, diplomaatti, kolumnisti. Oikeastaan mistä vaan, sillä hän on tainnut kokeilla melkein kaikkia tämän maailman ammatteja. Jörn on lisäksi erityisen mieltynyt kaloihin. – Jörn Facebookissa. – JÖRN opettaa sinulle ruotsia.

Kjell Westö on Finlandia-palkittu romaani- ja novellikirjailija, joka näkyy usein lehdissä kolumnistina. hän osaa kuutta kieltä ja niiden lisäksi vielä stadin slangia, joka myös taitaa olla ihan oma kielensä. Sen lisäksi hän virittää kitarankieliä ja on viehättynyt taimenkalastuksesta, vanhasta popmusiikista ja jalkapallosta. – KJELL opettaa sinulle ruotsia.

Magnus Silfvenius Öhman on AITO svedu, joka on tullut Suomeen minkäs muun kuin tuon listalla olevan Peppen takia. Magnus tunnetaan siitä, että hän kirjoittaa erityisen huonoa suomea. Osaatko kirjoittaa yhtä huonoa ruotsia? Häntä näkee TV-ohjelmassa Magnus och Petski på TV. Kuinkas vaikeata sellaisen tekeminen sitten on? – MAGNUS opettaa sinulle ruotsia.

Monika Fagerholm osaa kirjallisuuden lajit, oli kyse sitten runosta, kirjasta tai novellista. Hänen kynästään on peräisin Ihanat naiset rannalla ja romaanit Diiva ja Amerikkalainen tyttö. Hän tykkää erityisesti myös kissoista. – MONIKA opettaa sinulle ruotsia.

Mårten Mickos on pesunkestävä otaniemeläis-kauniaislais-pietarsaarelais-kirkkonummelainen toimitusjohtaja. Hän kuuluu planeetan taatusti ainoiden miljardin dollarin kaupan tehneiden hurrien joukkoon. Hänen ex-firmansa (MYSQL) tuotteita käyttävät kymmenet miljoonat ihmiset. Paitsi yrittämistä, hän rakastaa fysiikkaa ja mokia ja on kunnostautunut hh-koneen kolumnistina. – Mårten Twitterissä. – MÅRTEN opettaa sinulle ruotsia.

Peter Nyman on juontanut juurensa televisioon. Hän on käynyt läpi kaikki tämän pienen maan suuret televisiokanavat, Uutisvuodosta tuttu mustan huumorin mestari. Tämä monikanavaekspertti on erityisen viehättynyt jalkapallosta. – PETER opettaa sinulle ruotsia.

Sampo Sarkola tunnetaan pahana ihmisenä, mutta ainoastaan näyttämöllä tai kameran edessä. Sellaisissa paikoissa kuin kaksipäisen kotkan varjossa, etulinjan edessä tai rikospoliisi Maria Kallion luona sillä hän osaa näytellään konnaa niin että karmii. Hän potee erityistä intohimoa matkailuun, klubeihin, aamupaloihin sekä brunsseihin. – SAMPO opettaa sinulle ruotsia.

Susannen kirjalista

Susannen kirjalista

julkaissut senjaopettaa ♥ 2 Comments

Irti arjesta kunnon kirjan kyydissä. Rikhardinkadun kirjaston Susanne Ahlroth on kerännyt kirjalistan abeille. Ja kaikille, jotka haluavat helposti sulavaa nopeasti maittavaa, takuuhyvää lukemista ruotsiksi.

Lue myös hh-koneen muut abivinkit!

Abdel-Fattah, Randa – Tio saker jag hatar med mig själv
Alexie, Sherman – Den absolut sanna historien om mitt liv som halvtidsindian
Almond David – Svarta vingar
Barlach, Peter – Inte bara tennis, Dubbelfel
Boyne John – Pojken i randig pyjamas
Bradford, Chris – Krigarens resa (Young Samurai)
Bredow, Katarina von – Som jag vill vara
Casta Stefan – Den gröna cirkeln
Fitzpatrick Bella – Fallen ängel
Gaiman Neil – Kyrkogårdsboken
Glass Linzi – Älskade Danny
Grindley, Sally – Såld
Harstad Johan – Darlah- 172 timmar på månen
Hartnett Sonya – Torsdagsbarn
Kennen, Ally – Odjuret
Kinney, Jeff – Dagbok för alla mina fans – Gregs bravader
Luther, Annika – Brev till världens ände
McCaughrean, Geraldine – Det vita mörkret
McCaughrean, Geraldine – Inte hela världen
Meyer, Stephanie – Om jag kunde drömma
Niemi Mikael – Skjut apelsinen.
Riordan, Rick Percy Jackson – född till hjälte
Stiefvater Maggie – Frost.
Thor, Annika – Vad skulle du ha valt?
Thydell Johanna – Ursäkta att man vill bli lite älskad
Turtschaninoff Maria – Underfors
Wahl, Mats – När det kommer en älskare
Zusak Markus – Boktjuven

Lättare att läsa för ungdomar

Brooks, Kevin: Johnny Delgado, privatdetektiv och Johnny Delgado, i faderns spår
Johnny är en ung kille som råkar få några riktigt tuffa fall att lösa.

Dömstedt, Tomas: Bellas band, Bellas drömmar och Bellas beslut
Att spela trummor är det skönaste som finns, men att ha ett band är inte det lättaste.

Holmberg, Bo R: Ska vi rymma?
Brandon vill rymma med Teresa, flickan med de vackra ögonen. Men vill hon det? Och vart ska de rymma?

Johansson, KG: Spelet
Vem var mannen som ringde John mitt i natten och varför gav han honom det mystiska dataspelet?

Krog, Niklas: Det mystiska skeppet
En fantasybok om Joar, vars familj plötsligt bara försvinner. Vad har hänt och vad gömmer sig i skuggorna?

Lidbeck, Petter: Allhelgonaoffret
Spännande, mystiskt och lite farligt om vad som händer en flicka när hon flyttar ut till en gammal herrgård.

McClintock, Norah: Minns du?
Om man blir misstänkt för ett mord och inte har ett alibi är det ganska illa…

Rayban, Chloë: Blindträff
Marie har tråkigt en lördagskväll när en charmig kille i misstag ringer på hennes telefon. Vilken tur – eller…?

Swindells, Robert: Ormbiten
”Han står där, framför mig. Jag visste att han skulle göra det, att han skulle stå där och vänta när jag kom gående nedför påfartsvägen. Han har Andy Crockett med sig, men det är Burnie som håller i basebollträet.”

Trense, Anders: Naserian
Under Kenyas brännande sol möter 17-årige Mikael massajflickan Naserian. Det är kärlek vid första ögonkastet.

Weatherly, Lee: Skuggan
Sarahs mamma försvann för sju år sedan. När Sarah upptäcker att hon bor i närheten, blir hon först upprörd, men sen börjar hon tänka och planera…

Åberg, Gunnar: Nattens mörker
Två spännande rysare som får nackhåren att resa sig.

Lisää luettavaa

På vilka bibliotek finns böckerna? Sök på www.helmet.fi!
Bra information om lättlästa böcker och texter hittar du på www.lattlast.se
Förlag som ger ut lättlästa böcker för unga är bl.a. http://www.hegas.se och www.argasso.se

Susanne Ahlroth

Richardsgatans bibliotek

Kuningaslajin tuomari on nuija NallePuh

Kuningaslajin tuomari on nuija NallePuh

julkaissut senjaopettaa ♥ 4 Comments

Hurrien kuningaslajissa käytetään huonosta tuomarista nimitystä ”nuija”, joka on myös ruotsiksi ”nuija”. Tuomareille huudellaan kovaa ja korkealta.

Jo hurrien kuningaslajin juniorit opetetaan hyvin ajoissa kritisoimaan tuomareita. Joskin heidän huutelunsa on aika sööttiä, tyyliin ”Ut med domaren och in med Nalle Puh, in med Nalle Puh”. Siis ”Tuomari ulos ja Nalle Puh tilalle”.

Suurin osa tämän jalon lajin pelikentällä tapahtuvista rikkomuksista kerrotaan yleisön toimesta tuomareille suomeksi. Vaikka peli kulkeekin yleensä ruotsiksi. Yleisimmät huudot ovat askelvirheestä kertova ”askeleita” tai viivarikosta kertova ”viiva”.

Mistä lajista on kyse? Tietysti käsipallosta.

Lajin olennainen osa on jokaisen käsipalloseuran oma nimikkohuuto. Vaikkakin sen käyttö vähenee sitä mukaa, kun juniorit kasvavat isoiksi. Partaiset SM-sarjassa pelaavat miehet harvemmin huutavat muuta kuin mahdollisesti ”rock”. Tai jotain muuta yhtä mielikuvituksellista.

Oman käsipalloseurani karjaalaisen BK-46:n nimikkohuuto on saanut inspiraationsa puna-valko-raitaisista pelipaidoistamme ja kuuluu: Vi är röd, vi är vit, vi är BK-dynamit. (Me olemme punaisia, me olemme valkoisia, me olemme BK:n dynamiittia.)

Kuningaslaji käsipallo

Käsipallo käsis eli handis on suomenruotsalaisten kuningaslaji. Vaikka käsipalloa pelataan vain eteläisessä Suomessa, on se kuitenkin osa kaikkien suomenruotsalaisten arkea – ainakin median kautta.

TV Nytt, Sportsmagasinet, Sportsradion, Hufvudstadsbladet, Vasabladet, Västra Nyland ja muut suomenruotsalaiset mediat raportoivat käsipallosta runsaasti ja säännöllisesti. Suurimmalle osaa suomalaisista oikeasti tärkeät mediat, kuten Helsingin Sanomat tai Urheiluruutu, eivät taida juurikaan tietää – tai sitten välittää lajin olemassaolosta.

Ruotsissa pelattiin juuri kuukausi sitten käsiksen MM-kisat ja Hesarissa oli asiasta tasan 1 rivi – loppuottelun tulos. Että sellainen kuningaslaji ; )

Kuumat kundit ja mimmit

Käsipallon jokavuotinen huipputapahtuma Suomessa on Siuntiossa pelattava Sjundeå-cup. Toukokuisena viikonloppuna koko suomalainen käsipallokansa (ja muutama ulkomainen joukkue Virosta ja Ruotsista) kokoontuu siuntiolaiselle pellolle ja ruohokentälle kahdeksi päiväksi pitämään hauskaa ja pelaamaan.

Käsipallon lisäksi tarjolla on kahvia (kaffe), jäätelöä (glass), grillimakkaraa (grillkorv) ja vohveleita (vofflor). Yhtä tärkeää kuin pelaaminen, on tuttujen tapaaminen. ”Kaikki” ovat Sjundeå-cupissa.  Sjundeå-cupia kutsutaan myös Stekan-cupiksi (paistaja-cup), koska se on ensimmäinen mahdollisuus polttaa nenänsä kevätauringossa.

Mimmit tsekkaavat siellä kesän kuumimmat kundit ja kundit tsekkaavat kuumimmat mimmit. Minijuniorit tekevät siellä ensimmäiset maalinsa. Vanhemmat vaihtavat kentän laidalla kuulumiset ja tiedot pörssikursseista sekä muusta tärkeästä.

Palloon laitetaan pihkaa

Lopuksi muutama pelin seuraamista helpottava termi, joiden avulla tähän hienoon suomenruotsalaiseen urheilumuotoon pääsee sisälle. Pallo (boll) on sen kokoinen, että se istuu hyvin isokätisen miehen kämmeneen, naisilla ja junioreilla on pienempi pallo.

Aikuiset ja vanhemmat juniorit laittavat palloon pihkaa (klibba), joka antaa pitävämmän otteen. Pelissä hyökätään ja puolustetaan. Erikoisuutena moneen muuhun lajiin on, että yleisö kannustaa omaa joukkuettaan pääasiassa puolustuspelissä, kannustaminen tapahtuu rytmikkäästi taputtamalla.

Menestyksekkään käsipalloilijan ominaisuuksia ovat hyvä tekniikka, kova tahto, voima ja pelisilmä – tunnettuja suomenruotsalaisia piirteitä kaikki?

Suomen käsipallon mekka on Karis – Karjaa, josta teille kirjoitteli,

Maarit Feldt-Ranta

Sanastoa / vokabulär:

Ruotsinkielisiä tiedotusvälineitä: TV Nytt, Sportsrutan, Hufvudstadsbladet, Västra Nyland, Vasabladet

Ut med domaren och in med Nalle Puh. – Tuomari ulos ja Nalle Puh tilalle.

Steg! – Askeleita!

Anfalla – Hyökätä

Försvara – Puolustaa

Klappa händerna! – Taputa!

Han har bra teknik, hård vilja, styrka och spelöga. – Hänellä on hyvä tekniikka, kova tahto, voimaa ja pelisilmää.

Vi är röd, vi är vit, vi är BK-dynamit. – Me olemme punaisia, me olemme valkoisia, me olemme BK:n dynamiittia.

In Finland we have this thing called HURRI

In Finland we have this thing called HURRI

julkaissut senjaopettaa ♥ 20 Comments

Suomen brändityöryhmän työn tuloksena uhanalainen lajityyppi HURRI saa huomiota Matkailuneristämiskeskus MEKin uudessa turistikampanjassa.

IN FINLAND WE HAVE THIS THING CALLED HURRI -kampanjan toivotaan houkuttelevan Suomeen varakkaita venäläisiä, kiinalaisia ja intialaisia turisteja tutkimaan, miten omalaatuinen alkuperäiskansa pärjää nopeasti urbanisoituvassa yhteiskunnassa. Tämä käy ilmi Wikileaksin julkaisemista salaisista asiakirjoista.

Uusien sosiograafisten teorioiden mukaan uhanalaisuus on tietoinen veto. Hurrit ovat hakeutumassa todelliseen eliittiin – Unescon suojelulistalle – yhdessä Suomenlinnan, Galapagos-saarten ja kirjoituskoneiden kanssa. ”Hurrit ovat täysin verrattavissa saimaannorppaan” toteaa WWF, joka on perustanut jo kolme suoja-aluetta: Korsnäs, Grankulla ja Åland.

Kampanjan lanseerauksen myötä Korkeasaari jätetään pois Helsingin risteilymatkustajien ohjelmasta. Tilalle tarjotaan HELSINKI BY HURRI -elämyskierrosta. Reittiin kuuluu matka 3T-raitiovaunussa, jossa kuunnellaan äänekkäiden hurrimummojen keskusteluja. Kiertue päättyy ruotsinkieliseen kouluun, jossa lapset puhuvat sujuvasti maan molempia virallisia kieliä sekä erikseen että sekoitettuina.

Hurritologia-kurssit

Eläintieteilijöille ja bongaajille tarjotaan HURRITOLOGIA-kursseja. Hurrit jakautuvat tieteellisesti useisiin mielenkiintoisiin alaryhmiin.

Kulttuurihurreja löytyy Helsingin keskustasta. Heidät tunnistaa värikkäästä kaulahuivista. Lajin edustajat ääntelevät huonoa suomea vailla pienintäkään huonoa omaatuntoa.

Liitohurrit ovat Nuuksion uhanalaisten liito-oravien serkkuja eli ruotsinkielisiä liikemiehiä ja poliitikkoja. Näiden ääntely jäljittelee hyvin tarkkaan täydellistä suomen kieltä. Heillä on ns. Wahlroos-Stubb-tapa kuulostaa vakuuttavilta kaikilla maailman kielillä.

Amfibiohurrit liikkuvat suolalla maustetuilla vesillä. Heillä on soutuvene, Buster tai parhaimmillaan purjevene. Tärkeintä on kuitenkin asu, jossa on sinistä ja valkoista. Muuten heidät saatettaisiin virheellisesti tunnistaa riikinruotsalaisiksi, joka puolestaan on sangen yleinen lajityyppi.

Häntähurreja löytyy Sipoosta. Kyseessä on äärimmäisen erikoinen laji, jolle kasvaa sudenhäntä seitsemän Sipoossa asutun vuoden jälkeen. Heja Sibbo Vargarna!

Saaristohurreja tavataan enemmän lounaassa kuin lounaalla. Laji on siitä mielenkiintoinen, että he tekevät kovaa työtä ja ovat vaatimattomia.

Murrehurrien asuinsijat ovat Pohjanmaalla (Österbotten). Näiden ääntelystä ei saa kukaan selvää, eivät edes naapurikylän asukkaat. Lajin tyyppiesimerkit asustavat Närpiössä (Närpes). Kaikki ovat yrittäjiä.

Kylähurrit asustavat ympäri Suomen rannikkoja ja heidät tunnetaan erinomaisina kokkeina ja sukujuhlien ahkerina järjestäjinä.

Piilohurrit mainitaan yleensä viimeisenä alalajina. Näihin kuuluvat yksilöt, jotka ovat täysin sulautuneet valtaväestöön piilottamalla hurriutensa suomenkielisen nimen tai käyttäytymisen taakse.

HURRI HUR HUR? -esite vastaa kysymyksiin

MEK julkaisee kampanjan käynnistyessä esitteen, jossa vastataan matkaajien mahdollisiin kysymyksiin:

K: Saako hurreja ruokkia?

V: Hurreja voi mielihyvin ruokkia. On kuitenkin syytä muistaa että heillä on pitkälle kehittynyt geneettinen nestevaje, joten ruoan kanssa pitää aina tarjota juotavaa. Tämän lisäksi hurrit ovat erityisen mieltyneitä tonaalisiin viesteihin, joten heidän kanssaan toimiessa kannattaa laulaa, etenkin silloin kun heitä juotetaan.

K: Saako hurrin ottaa kotieläimeksi?

V: Hurrin saa kätevästi houkuteltua kotieläimeksi, kun jääkaappiin laitetaan sopiva määrä silakoita, pihalle laitetaan houkuttimeksi soutuvene ja vaatekaappin ripustetaan Lacoste- ja Burberry-merkkisiä vaatetuksia.

K: Onko hurri lemmikki-, hyöty- vai petoeläin?

V: Hurrit ovat lemmekkään petomaisen hyödyllisiä. He rakastavat tehtävien suorittamista, varsinkin kun heille korostetaan, että he edustavat hyvin pientä osaa väestöstä ja ovat suorastaan uhanalaisia.

K: Mikä on hurrien tyypillistä ääntelyä?

V: Hurreilla ei ole todettu yhtenäistä kielenkäyttöä, mutta laji voidaan usein tunnistaa äänenkäytön perusteella. Hurrit ovat lähes kyvyttömiä ääntelemään hiljaisesti ja täysin kyvyttömiä ääntelemään vailla innostusta.

K: Miten hurri sopeutuu valtaväestöön?

V: Hurrit ovat ristiriitaisia olentoja. He haluavat sulautua valtaväestöön aivan täydellisesti, mutta myös erottua edukseen. On havaittu, että hurri saattaa pakottaa itsensä syömään kalakukkoa, vaikka hänen salaa tekisi mieli huonoksi hapantuneita silakoita. Hurri myös opettelee suomen kieliopin täydellisesti, vaikka yksikään suomenkielinen ei ole koskaan sitä täysin hallinnut.

K: Onko hurriheimojen asuinseuduilta löytynyt kulttuuriesineitä kuten vanhoja ruukkuja tai kolikoita?

V: Kyllä ja ei. Hurriheimot ovat perustaneet enemmän säätiöitä kuin mikään muu universumin nisäkäs. Kun säätiöiden huostaan tallennetaan kaikki rahat ja vanhat tavarat, syntyy ennennäkemätön määrä museoita ja arkistoja, ja samalla hurrien asutukset pysyvät moderneina.

K: Miksi hurrit ovat uhanalaisia?

V: Hurrit soveltavat monta eri menetelmää ryhmänsä kutistumiseen: hankkivat liian vähän lapsia, muuttavat ulkomaille, avioituvat yli kielirajan sekä vaihtavat nopeasti suomen kieleen kohdatessaan valtaväestön jäsenen.

K: Onko hurreista löytynyt yhtäläisyyksiä muihin luonnon eläimiin tai hyönteislajeihin?

V: Tämä on mielenkiintoinen luonnontieteellinen kysymys, johon ei ole löydetty täydellistä vastausta. Se kuitenkin tiedetään, että hurri ottaa asiat kevyesti kuin perhonen, ahkeroi kuin muurahainen ja pistelee kuin ampiainen. Hurreilla on myös todettu DNA-yhtäläisyyksiä kultaisten noutajien kanssa. Lajityyppi on iloinen ja lojaali, seuraa ja kannustusta kaipaava palvelija, joka tykkää vedestä mutta haisee hieman omituiselta märkänä.

K: Kuka on maailman merkittävin hurri?

V: Tämä on tärkein lajityypin tunnistustapa. Mikäli hurrilta kysytään tätä, hän äännähtää aina ”Minä!”.

Mårten Mickos

Lue kirjoittajan blogi: Älskade språk 

Mari mokailee Marie korjailee

Mari mokailee Marie korjailee

julkaissut senjaopettaa
Abi Mari opettelee ruotsia Marien kanssa. Kuva: Jirina Alanko
Abi Mari Hernesniemi (kuva: Jirina Alanko)

Abi Mari Hernesniemi sai neronleimauksen kirjoitusten alla. Härmäläiset abit voisivat harjoitella kirjoituksiin hurrien kanssa. Yksien pitäisi oppia ruotsia ja toiset osaavat. Skypet ja chatit tarjoavat siihen oivan välineen.

Kaikki lähti oivalluksesta ja yhdestä pienestä postauksesta. Mari laittoi Senjaopettaa Facebook-ryhmän seinälle avunpyynnön. Auttaisiko joku abeja kirjoituksiin valmistautumisessa. Koossa olevat hurrit hurahtivat oitis käyntiin, perustivat HURRIHJÄLPin ja lähtivät tarjoamaan abiapua.

– Marie Berglund otti muhun yhteyttä nähtyään rukoukseni. Tavoitteeni oli hioa kielioppia ja sujuvuutta yo-kirjoituksia varten pitkän ruotsittoman pätkän jälkeen. Oma motivaationi on sosiaalisissa kontakteissa suurimmillaan, joten jonkinlaisen kielellisesti rakentavan keskustelun aikaansaanti oli haaveena.

– Abiapu on tuonut mulle ihanaa helpotusta. Mari mokailee ja Marie korjailee.

– Olen kysellyt kieliopista jonkin verran ja saanut hyviä vinkkejä lisäharjoittelun suhteen. Avun määrä on ollut kyllä ihan uskomaton. Joka päivä löydän sähköpostista jotain mukavaa luettavaa, uusia linkkejä, korjauksia niihin lauseisiin, jotka olen ruotsiksi vääntänyt väärin. Saan jatkuvasti ehdotuksia miten asian voisi sanoa paremmin.

Mari tykkää että jo se auttaa jäsentämään omia ajatuksia, kun Marie kirjoittaa viestinsä kahdella kielellä.

Ruotsin kielen kuuntelu oli helmikuussa ja kirjalliset seuraavat maaliskuun puolessa välissä.

– Abiapu lienee ylittänyt odotukseni jo tässä vaiheessa, sanoo Mari.

Hän lähettää terveisiä niille hurreille, joilla ei ole vielä ”omaa” abia paimennettavana.

– Ei me abit purra, vaikka lähetätte meille viestejä! Meillä on hirmuinen kiire, kauhea stressi ja paljon hässäkkää, mutta apuun on paljon helpompi tarttua, kun sitä on joku tarjonnut.

Uusien asioiden uskaltaminen ja opettelu vie aina aikansa.

– Toivon mukaan arkuus toisen kotimaisen käyttämiseen katoaa. Parempi hetki hävetä omia virheitään kuin katua koko ikänsä, ettei koskaan edes yrittänyt, toteaa Mari.

Alun perin Mari eksyi Senjaopettaa-sivuille Abitreenien vinkkauksen kautta.

– Nyt vaan kaikki lukiot ja nuorisoryhmittymät, joilla on oma Facebook-sivu, postittamaan linkkiä niin tieto leviää, suosittelee Mari. Näin tehdään hänen opinahjossaan Seinäjoen lukiossa, jossa käytetään muun muassa Facebook-sivuja oppilaille viestimisessä. Tiedot kulkevat sujuvasti oppilaiden silmille ja korville, kun viestit pyörivät samoissa paikoissa kuin oppilaatkin.

Aikuislukiot ovat myös ihan varteenotettava ryhmä, listaa Mari. Ja oppilaanohjaajat eli opot, jotka päivittävät koulujen nettiakvaarioita yo-vinkkipaketteineen. Tässä on teille hyvää vinkattavaa!

Vielä lopuksi Mari lähettää kiitoksia.

– Kiitos yhteisesti meiltä kaikilta abeilta avuntarjoajille ja riemuruotsin lippua kantaville – teette kaikki korvaamatonta työtä meidän abien puolesta kun noin innolla ja ennakkoluuloitta lähdette auttamaan!

Haluatko tarjota tai saada HURRIHJÄLP. Katso täältä lisää.

Hurri lusikoi laskiaispullan

Hurri lusikoi laskiaispullan

julkaissut senjaopettaa ♥ 8 Comments

Hurri elää juhliakseen ja juhlii elääkseen (lever av att festa och för att festa). Alkuvuoden juhlapäivätäytteiset viikot lisäävät sekä elämän laatua että määrää (förbättrar livskvaliteten och förlänger livslängden).

Onhan tiedossa Runebergin päivä (Runebergs dag), ystävänpäivä (allahjärtans dag) ja fastlag (laskiainen).

Poikkeuksiakin on. Kalevalan päivää 28.2. eli suomalaisen kulttuurin päivää hurrit eivät juurikaan juhli. Onko sellaista, kysyy ilkikurinen kulttuurihurri. (Finns det sånt, frågar en elak kulturfinlandssvensk). Mutta toisaalta hän sitten kyllä haluaa, että ihan kaikki muistavat ruotsalaisuuden päivän 6.11.

Saamelaisten kansallispäiväkin 6.2. jää huomiotta. Naistenpäivä (internationella kvinnodagen) puolestaan haiskahtaa aivan liian neuvostoliittolaiselta.

Ystävänpäivä osoittaa, miten suuri sydän hurreilla on. Heille kyseessä on ihan kaikkien sydänten päivä, jota juhlitaan monikossa (alla hjärtans dag) täysin sydämin ja sieluin (hjärta och själ). Se ei siis ole vain yhden valitun päivä, kuten amerikkaisten Valentine. Tai edes ystävien päivä, kuten härmäläiset sitä niin kauniisti viettävät.

Rituaalit ja etiketit

Hurrit ovat juhlaseremonioista ja rituaaleista hurmaantuneita. Kaikissa juhlissa hurri ajattelee jokaista yksityiskohtaa taatakseen vieraittensa viihtyvyyden – siinä auttaa jokaisen tuntema yhteinen, turvallisuuden takaava etiketti.

Sydän tulee avuksi ensimmäisessä etikettisäännössä: mihin sijoitan istumaan tärkeimmän vieraan? No, sydämen puolelle! Kuka pitää kiitospuheen (tacktalet) – se joka istuu emännän sydämen puolella.

Amerikkalaisen systeemin mukaan kulkeva ns kansainvälinen etiketti ohjaa miespuolisen päävieraan istumaan emännän oikealla puolella. Ja pitämään kiitospuheen.

Näin ollen meille suomalaisille on ihanteellista saada vieraakseen sekä riikinruotsalainen (rikssvensk) että kansainväliseen etikettiin uskova vieras. Tällöin kaksi herraa saa tuntea olevansa tärkein kunniavieras (honnörsgäst) ja emäntä (värdinnan) saa nauttia kahdesta kiitospuheesta.

Juhlan kruunaa juhlaruoka

Paitsi rituaalit, etiketti, juhlat ja juominen, on toki syöminen ja sen viimeisetkin yksityiskohdat tärkeitä hurreille.

Vaikka etiketti sääteleekin sääntöjä, hurrit ovat tässä suhteessa sangen luovia. Runebergin torttu syntyi Fredrikan hätävarana: Johan Ludvig oli kutsunut ystäviään syntymäpäivilleen, mutta suurperheen ruokakomerosta (skafferi) ei löytynyt muuta kuin vanhojen kahvikakkujen (kaffebröd) ja pikkuleipien (småbröd) jämiä (rester).

Fredrika Runeberg (miehensä varjossa vaiennut kirjailija) jauhoi kuivuneet ”herkut” ja kostutti ne punssilla, joka on hurrien rakastama juoma. Se nautitaan lämpimänä tai kylmänä, ulkona tai pakkasretkellä, vaikka hernekeiton kanssa.

Leivoskekosten päälle tehtiin sokerikuorrutteesta rinkula ja sen keskelle vadelmahillosilmä (öga av hallon). Ei kuitenkaan Halosen silmä.

Nykyisin näkee myös suupalankokoisia (munsbitar) minirunebergejä. Superhyvää kuohuviinin kanssa. Nam.

Laskiaispullan tarjoilutapa saattaa yllättää suomalaisen: perinteitä kunnioittava hurri laittaa pullan keittolautaselle ja kaataa päälle kiehuvaa maitoa! Kuohkea pulla mantelimassoineen ja kermavaahtoinen sulaa lusikoitavaksi pullamössöksi. Maistuu paremmalta kuin kuulostaa. (Det smakar bättre än det låter.)

Laskiaispulla sen sijaan saattaa yllättää, ainakin jos ruotsissa tilaa sämpylän (semla). Det finns till försäljning bara i februari!

Siinä sitä ihmettelee, miksi Ruotsissa saa sämpylöitä ainoastaan helmikuussa, kunnes tajuaa. Semla on laskiaispulla Ruotsissa. Suomessa se on sämpylä.

Merja Sundström

Pottuillaan yhdessä!

Pottuillaan yhdessä!

julkaissut senjaopettaa ♥ 6 Comments

Jokaisen hurrin sisällä elää halu olla lustfylld festprisse – ilontäyteinen tehojuhlija. Iloisten ystävien kanssa juhlitaan kaikkea maan ja taivaan välillä nimipäivistä rapuihin. Hurrit eivät ole kovin tarkkoja. Juhla saadaan aikaiseksi vaikka perunasta.

Mangsin tilalla Inkoossa osataan kirjaimellisesti tehdä perunasta juhla. Paikka sijaitsee käytevästi matkan varrella Hankoon, miltei tien poskessa, vain puolen tunnin päässä Helsingistä. Siellä toivotetaan vieraat lämpimästi tervetulleeksi molemmilla kotimaisilla kielillä.

Joka syksy Mangsissa pistetään pystyyn ”Pottujen pirskeet”, joka on suuri paikallisten perunapäivien yhteydessä järjestettävä juhla.

Tila vaalii vanhoja perunalajikkeita ja myy perunaa syysmarkkinoilla suurissa säkeissä vain kahdella eurolla säkki. Kaikille pitää tarjota vatsan, makuaistin ja mielen iloa!

Pöydällä notkuvien herkkujen lisäksi on myös tarjolla ohjelmaa koko perheelle, musiikkia, laulua ja tanssia.

Isoäiti Harriet Nordströmillä on kokonaista 147 vuotta saman suvun omistuksessa olleen tilan ohjat käsissä. Hän tykkää että ihan kaikki saavat työntää sormensa syvälle (pohjaa myöten) hillopurkkiin. Hänen bravuurinsa on mansikasta ja mustasta viinimarjasta tehty kuningashillo, kungssylt. Se on voittanut Suomen suuren hillopalkinnon ja sille on myönnetty jopa patentti. Mangsissa pitää siis majaa Suomen hillokuningatar.

Tämän kaiken seurauksena hillosta pitävät suomalaiset suuntaavat bussilasteittain Mangsin tilalle, jossa he ovat löytäneet jotain ennennäkemätöntä ja -kuulumatonta : ”Pikku Ruotsi” Suomessa! Hieman eksoottinen ja hirmuisen hyvin hoidettu paikka.

Isoäiti Harrietin viimeisin bravuuri ja taidonnäyte on hänen perunapuuronsa, joka oli suuri menestys matkamessuilla Helsingissä. Hän sekoittaa keitettyjä perunoita ja ruisjauhoa, muttei modernista hybridiviljasta, vaan vanhansorttisesta jota tila on viljellyt jo vuosikymmeniä.

– Vanhanaikainen ruisvilja ei sisällä yhtä isoja jyviä, jonka vuoksi maku ei myöskään ole yhtä jauhoinen. Vanhansorttisessa viljassa makua antavat kuitupitoiset jyvänkuoret ja lisäksi paras maku tulee vastajauhetusta viljasta, sanoo Harriet. Hän kertoo, että monet messukävijät kehuivat hänen perunapuuroaan parhaaksi mitä saivat siellä maistaa.

Mikäli sitten ajaa Hankoon asti, kannattaa käväistä torilla maistelemassa ”Tagen kalaa”. Tage Gustafsson myy maan parasta graavattua lohta ja koristelee torivaununsa palkintopokaaleilla mm. Helsingin ja Turun silakkamarkkinoilta. Palkittuja ovat perinteiset maustekalat, marinoitu silakka, erilaisista kaloista tehdyt herkulliset kalapihvit, savustetut katkaravut ja lohifileet.

Tage valittaa ainoastaan yhdestä asiasta, nimittäin kilpailutoimikunnan nuorista tytöistä, jotka uskovat, että silakan voi hyväksyä perinteisenä maustekalana. Sehän tehdään perinteisesti vain kilohailista. Kukaan ei tiedä, kuka tulevaisuudessa ja jatkossa tyydyttää kalatarpeemme herkkuillallisilla, koska Tage jää kohta eläkkeelle ja hänen poikansa tuntuu enimmäkseen touhuavan tietokoneen ääressä opiskeltuaan Yhdysvalloissa.

Eiköhän meidän suomalaisten pitäisi palata juurille sekä myös juureksille? Perunajuhlissa saavuttaa skaalaetuja pienimuotoisuudesta. På potatisfesten får man skalfördelar av småskalighet.

Laitetaan mieluummin pöytään hyvää mieltä, huumoria ja hauskoja ihmisiä kuin happamia eineksiä ja stressaantuneita öykkäreitä. Hellre gott humör och humor till bordet än sura och stressade skrävlare.

Tämä kiireinen ja stressaantunut maailma paranee nauttimalla iloisessa hyvässä seurassa, puhdasta ja reilua ruokaa. Siis hidasta ruokaa, Slow Food (good, clean and fair).

Ruokakulttuuria mullistava hitaan ruoan liike on jo ehtinyt rantautua yli 130 maahan sen jälkeen kun se käynnistyi 25 vuotta sitten Roomassa. Suomessa aate teki ensimmäisenä maihinnousun Raaseporiin, kun hurritar Diana Lindholm toi sen maahan.

Roomasta tuli aikoinaan meille paljon uutta, kun ristiretkeläiset toivat aatteensa aarniometsiimme. Nyt hitauden apostolit tuovat Roomasta rennosti ottamisen sanomaa.

Lähdetään me kaikki yhdessä protestiin maatamme vallannutta amerikkalaista pikaruokaa vastaan!

Pysytään perusasioissa. Ei hosuta. Nautitaan jokaisesta suupalasta. Katetaan kaikkien suomalaisten, niin hurrien kuin härmäläisten pöytään reilua hidasta ruokaa puhtaista peruseineksistä!

Christian Forsberg

Keskeinen sanalista:

Lustfylld festprisse – ilontäyteinen tehojuhlija

Kungssylt – kuningashillo

Skalfördelar av småskalighet –  skaalaetuja pienimuotoisuudesta (sanaleikkinä skalfördelar merkitsee myös ”kuorietuja”)

Hellre gott humör och humor till bordet än sura och stressade skrävlare – Mieluummin huumoria ja hauskoja ihmisiä kuin happamia eineksiä ja stressaantuneita öykkäreitä.

Hurrit syövät äijämössöä

Hurrit syövät äijämössöä

julkaissut senjaopettaa ♥ 19 Comments

Kalalla viisaus kasvaaIhan kysyn vaan. Syövätkö suomenkieliset gubbröra (äijämössöä)? Pälsabborrar (turkkiahvenia)? Gös papillotte (kuhapapiljotteja)? Friterad nors (friteerattua kuoretta)? Stuvad lake (mademuhennosta)? Ihanaa!

Kalalla viisaus kasvaa (kloka mänskor äter fisk). Suomenruotsalaiset elävät tilastojen mukaan terveempinä ja pidempään kuin suomenkielinen väestö. Syy ei ole kuitenkaan varallisuudessa, koulutuksessa, paremmissa geeneissä tai alkoholin kulutuksessa.

Tohtori Markku T Hyyppä väittää, että se johtuu sosiaalisesta pääomasta (det sociala kapitalet). Että laulamme enemmän. Eikä ainoastaan snapsilauluja (snapsvisor) vaan kuoroissa (sjunga i kör) ja revyissä (spela revy). Joka toisessa kylässä Pohjanmaalla ja Läntisellä Uudellamaalla on oma revyy.

OK. Mutta minä väitän, että syynä saattaa myös olla että syömme enemmän kalaa ja kalvdansia (uunissa valmistettua ternimaitojuustoa).

Syökö suomenkielinen – viisautta tarvitsevaa presidentti Tarja Halosta lukuun ottamatta – jouluna haukea, siis julgädda?

Kyllä suomeksikin osataan. Kuten kalakukko, neulamuikut, nahkiaiset ja sellaiset. Erityisen paljon pidän kalakukosta. Sitä muuten saa K-extrasta.

Mutta miksi suomenkielisessä rosollissa ei ole silliä kuten ruotsinkielisten sillsalladissa?

Mahtaako järvikalassa olla enemmän sekä myrkkyjä että mudan makua kuin hurrien merikaloissa?

Entä ovatko järvi- vai meriahvenet parempia?

Väittäisin että vain Suomesta löytyy yhtä suomalaisen herkullisia ahvenia. Samaan tapaan kuin naapurissa sanovat, että ”blott Sverige svenska krusbär har” (vain Ruotsissa on ruotsalaisia karviaismarjoja).

Ruotsalaisesta ruokakulttuurista löytyy yksi maailman hurjamaineisimmista kaloista, surströmming. Se on perinneruoka, joka sisältää käynyttä silakkaa suolavesiliuoksessa. Fiskleverolja (kalanmaksaöljyä) ei taida kukaan mielellään kulauttaa, vaikka kuinka hyvää tekisi.

Ruoka-aatelinen Kenneth Oker-Blom osaa laittaa haukea sadalla eri tavalla. Hänen kaksikielinen kirjansa (100 gäddrecept, 100 haukireseptiä) on jotenkin hyvin suomenruotsalainen. Kun hänen turkulainen mainosalalla työskentelevä kollegansa kirjoitti keittokirjan, hän teki sen tietenkin lenkkimakkarasta (länkkorv, i Sverige falukorv).

Kumpi kieliryhmä syö enemmän rapuja (kräftor)? Enemmän mätiä (rom)? Uttalas inte som staden Rom utan råmm. Lausutaan lyhyellä oolla ja pitkällä ämmällä. Man kan också dricka rom, tex Cobba Libre från Åland eli Ahvenanmaan rommia, jota voi muuten tilata Alkosta.

Onko ruotsinkielinen hummeri hivenen isompi? Niin väitti lähiruokaan erikoistunut Anton&Anton mainoksessaan.

Vastatkaa!
Bitte Westerlund

PS. Tukholman hienoimmissa ravintoloissa tarjotaan nykyään kalvdansia. Siis sitä ternimaidosta tehtyä uunijuustoa. Se on terveellistä. Olen maatalon tytär ja koska meillä oli kotona lehmiä, söimme usein kalvdansia. Uunijuusto kuulostaa tylsältä. Kalvdans eli vasikantanssi on hauskempi nimi. (Kalv on vasikka ja dans on tanssi).

Linkkejä:

https://www.ps-kustannus.fi/tiedostot/tuotteiden_liitetiedostot/elinvoimaa_yhteiso_sis.pdf
Kalvdans: http://www.slowfoodwest.se/Kalvdans.htm
Äijämössö: http://www.elakelaistenuutiset.fi/penanpalsta_reseptit.php

Keskeistä sanastoa:

Gubbröra – äijämössö
Pälsabborrar – turkkiahvenet
Gös Papillotte – kuhapapiljotit
Friterad nors – friteerattu kuore
Stuvad lake – mademuhennos
Sosiaalinen pääoma – det sociala kapitalet
Revyy – spela revy
Kalvdans – uunissa valmistettu ternimaitojuusto. Kalv on vasikka ja dans on tanssi.
Jouluhauki – julgädda
Blott Sverige svenska krusbär har – vain Ruotsissa on ruotsalaisia karviaismarjoja
Surströmming – hapansilakka eli käynyt silakka suolavesiliuoksessa.
Fiskleverolja – kalanmaksaöljy
100 gäddrecept – 100 haukireseptiä
Lenkkimakkara – länkkorv, i Sverige falukorv
Ravut – kräftor
Mäti – rom, mutta myös Cobba Libre från Åland eli Ahvenanmaan rommi

Pakkohurri vai duurikansa?

Pakkohurri vai duurikansa?

julkaissut senjaopettaa ♥ 2 Comments

Torpparinpoika, pakkohurri vai duurikansaMinä olen torpparinpoika. Mutta omituista kyllä, kaikki haluavat tutkia yläluokkaisuuttani. Äidin vanhemmat olivat molemmat torpparinlapsia (torparungar) Kirkkonummelta, isän isä oli kuuromykkä kirjansitoja (bokbindare) ja äiti kansakoulun keittäjä (kokerska). Vanhempani olivat onnekkaita siinä, että saivat korkeamman koulutuksen, papiksi ja sairaanhoitaja-terveydenhoitajaksi. Omat akateemiset opinnot jäivät muuten kesken.

Ei meillä edes ole sitä landea. Torpparit kun eivät omistaneet maataan. Eikä siis myöskään huussia. Onneksi, sillä minä en pidä niistä.

Enkä muuten suostu syömään rapuja (kräftor). Ruokapöydässä kun en halua harrastaa ruumiinavauksia (obduktioner).

Olenko siis duuri- vai mollityyppiä?

Väitetään nimittäin, että hurrit ovat hiukan iloisempia kuin ei-hurrit. Meitä on sanottu duuri-kansaksi, kun taas kielienemmistön sanotaan olevan enemmän molliin taipuvainen. Paitsi että olihan itse Molli-Jori, Georg Malmsten, hurri – niin että mene ja tiedä.

Yhtä ongelmaa minulla ei ole. Pakkoruotsi. Sen sijaan jouduin koulussa lukemaan pakkosuomea (tvångsfinska) – jota pidän erittäin hyödyllisenä.

Ruotsin kielen opiskelu on viime kädessä suomenkielisen enemmistön asia. Jos se poistuu, niin hurreille se takaa hyvän kielitaitoon perustuvan etulyöntiaseman työmarkkinoilla (ett försprång, ja rentav ett privilegium). Suomen kieltä me hurrit rakastamme ja sitä aiomme jatkossakin opiskella – ja myös oppia.

Vasta julkaistu tutkimus osoitti olettamuksen hurrien yläluokkalaisuudesta myytiksi. Varallisuudessa suomenruotsalaiset eivät keskimäärin poikkea suomenkielisistä. Ainakaan jos vertaa rannikkoseuduilla asuvia keskenään. Etelä-Suomen ja Länsi-Suomen rannikoilla on vissiin hiukan korkeampi elintaso kuin esim. Pohjois-Karjalassa tai Kainuussa.

Muuten, me hurrit ollaan kyllä tiukasti suomalaisia (finländare), eikä mitään piiloruotsalaisia (smygsvenskar). Ja siitä tuli mieleen hauska vertailu, jonka on tehnyt Ruotsissa nykyään asuva suomenruotsalainen Mark Levengood: Ruotsin ja Suomen välistä eroa kuvaa se että Maraboun suklaassa on pelkkää sokeria, mutta Fazerin Sinisessä (Fazers Blå) myös ripaus suolaa!

Eläköön tämä ero, ja me Suomen hurritkin haluamme suklaata, jossa on tuo ripaus suolaa!

Björn Månsson

Sanavarastoa:
– Tvångsfinska (pakkosuomi)
– ett försprång (etulyöntiasema)
– torparunge (torpparinlapsi)
– bokbindare (kirjansitoja)
– kokerska (keittäjä)
– obduktion (ruumiinavaus)
– smygsvenskar (piiloruotsalaiset)
– Fazers Blå (Fazerin sininen)